Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Infraktsioni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
429
Iiifraktsioni—Inkerinmaa
430
joksi aikaisemmin käytettiin menettelytavan
keksijän, Schleichin neuvon mukaan kolmea eri
nestettä, jotka sisälsivät kokaiinia, morfiinia ja
keittosuolaa n. s. hypotonisena (verta
miedompana) vesiliuoksena. Nyttemmin käytetään
samaan tarkoitukseen yleisimmin novokain-nimistä
ainetta isotonisena (veren kanssa yhtä
suolapitoisena) liuoksena. 1:11a. saadaan aikaan
vaikutus hermojen pääteosiin, päinvastoin kuin n. s.
johtoanestesialla (ks. t. Täyd.) ja yleisellä
huumaamisella. A. J. P.
♦Infraktsioni, lääket., epätäydellinen
luunmurtuma, esiintyy useimmiten lapsilla, joiden luut
ovat pehmeät ja kimmoiset.
Ingman, Eva (1853-1914), suom.
taidemaalaa-jatar, prof. E. A. I:n (ks. t. III Os.) tytär, sai
taidekasvatuksensa pääasiallisesti Dresdenissä Th.
von Oerin, Suchodolski’n ja Carl Bantzerin
johdolla sekä täydensi sitten opinnoitaan Italiassa,
Münchenissä ja Lontoossa. 1870-luvulla hän
oleskeli jonkun vuoden kotimaassa aikoen toimia
pääasiallisesti muotokuvamaalaajana, mutta kun
ei tilauksia ollut huomattavasti tarjolla, muutti
hän sisarensa Annan kanssa, joka oli
valmistautunut soitonopettajattareksi, takaisin Dresdeniin,
jonne he asettuivat vakinaisesti asumaan. Täällä
I. maalasi ahkerasti muotokuvia sekä jäljensi
samalla suurten mestarien teoksia taidegalleriasta.
Hänen maalauksensa ovat verraten vähän
tunnettuja kotimaassa. Kuoli Dresdenissä 1914.
F. L.
♦Ingmau, Hanna, kuoli 1916.
Ingman, Lauri Johannes (s. 1868),
suom. teologi ja politikko, yliopp. 1886, fil. kand.
1892, teol. Iis. 1900, tuli uskonnon ja suomen
kielen lehtoriksi Vaasan lyseoon 1895,
käytännöllisen jumaluusopin professorin assistentiksi
1901 ja käytännöllisen jumaluusopin
professoriksi 1916. I. on ottanut osaa kaikkiin
valtiopäiviin 1905-18, ja on ollut eduskunnan
varapuhemiehenä 1913, 1914 ja 1917 sekä puhemiehenä
1918 v:n ylimääräisillä valtiopäivillä; edustajana
kirkolliskokouksessa 1913. Syksyllä 1918 I.
muodosti ministeristön, jossa itse oli
pääministerinä (marrask. 1918-huhtik. 1919);
maaliskuusta 1920 kirkollis- ja opetusministerinä
Erichin ministeristössä. Julkaisuja:
„Pääpiirteet Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta" (1900,
väitöskirja), „Johanneksen evankeliumi"
(selitys; 1902), „Markuksen evankeliumi" (selitys;
1904), „Konfirmatsiooni" (synodaalikirjoitus,
1907), „Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen v:n
1870" (1911). „Vartijan" päätoimittajana I. oli
1906-18.
Ingusit ks. Tsetsenit, IX Os.
♦Inha. I:n ruukki siirtyi 1917 oston kautta
liikemiesyhtymälle, jossa Alb. Lindsay von Julin
oli pääosakkaana.
Inha (alk. Nyström), Into Konrad
(s. 1865), suom. kirjailija ja sanomalehtimies.
Paitsi matkailujen tuloksina julkaisemiansa
luonnon- ja kansankuvauksia „Suomen maisemia"
(1908), „Kalevalan laulumailta" (1911) y. m. I.
on toimittanut useita yleistajuisia,
maantieteellisiä y. m. tietokirjoja: „Maantiede ja
löytöretket", „Maailman ihmeet" y. m.
Initsiatsioni (lat. initiä’re = vihkiä) merkitsee
toimitusta, esim. kastetta tai konfirmatsionia,
jonka kautta yksilö asetetaan uuteen suhteeseen
kirkkoon nähden. I:sta erotetaan b e n e d i k
t-s i o n i, siunaus, jonka kautta kirkko antaa
yksilölle siunauksensa (esim. ruumiin
siunaaminen tai avioliittoon vihkiminen). E. K-a.
*Iniö. 844 as. (1918); I:n höyrysaha ja mylly,
Kalkkobyn hautakivilouhos, purjelaivoja 4 (86
rek.-ton. 1916), ammattimaista kalastusta ja
kalan-vientiä Turkuun, Tukholmaan ja Venäjälle,
halkojen rahtausta etupäässä Turkuun (60 km).
Kirkossa Vivi Munsterhjelmin 1907 maalaama
alttaritaulu „Kristuksen syntymä". J. A. W.
*Inkerinmaa. I:n suom. väestö on viime
vuosien aikana joutunut kovien koettelemusten
alaiseksi. Jo maailmansota riisti suuren osan
miespuolista väestöä sotatanterille. Sen aikana
puhjennut Venäjän vallankumous, sitä seurannut
sisäinen sota ja varsinkin bolsevikkien valtakausi
viimeisten kolmen vuoden aikana (1917-20) on
sanomattomasti lisännyt tämän väestön
kärsimyksiä.
Vallankumouksen puhjettua oli huomattavissa
tavattoman vilkas kansallinen nousu kaikilla
aloilla. I:n suom. seurakunnat yhtyivät
erityiseksi luterilaiseksi konsistori pii ri ksi, jolla oli oma
suom. konsistorinsa pappis- sekä kansan
valitsemille maallikkojäsenineen. Koululaitos
suo-malaistutettiin ja uusia kansakouluja
perustettiin, mikäli vain opettajavoimia riitti.
Kolppa-nan seminaaria laajennettiin tuntuvasti, niin
että sen oppilasluku nousi toiselle sadalle, jota
paitsi se muutettiin yhteisseminaariksi ottamalla
siihen ensi kertaa myöskin naisoppilaita.
Suomalaisten sivistyspyrintöjä sekä kunnallisia ja
taloudellisia asioita valvomaan asetettiin erityinen
toimikunta, Inkerin kansan valtuusto,
jonka jäsenet kansa valitsi kuntakokouksissaan.
Taloudellisella alalla ilmeni myöskin ripeää
toimintaa, osuuskuntia ja osuuskauppoja
perustettiin entisten lisäksi, yhä uusia
osuustoiminta-muotoja alkoi kehittyä j. n. e.
Tämä elpymiskausi tuli kuitenkin lyhyeksi.
Bolsevikkipuolueen valtaanpääsy Venäjällä 1917
aloitti sellaisen sortoajan, joka teki tyhjäksi
kaiken sen, mitä siihen saakka oli saatu
rakennetuksi. Sitä. paitsi tulvasi Suonien punakapinan
kukistuttua Suomesta paenneita huonoja aineksia
juuri I:n suomalaisseutuihin, jossa venäjän
kieltä taitamattomina paraiten menestyivät.
Mitään hengen ja omaisuuden turvaa ei
inkeriläisillä sen jälkeen enää ollut. Pakolaisia alkoi
tulvia Suonien rajan yli, varsinkin
Pohjois-Inkeristä, osaksi myöskin Viron puolelle
Keski-ja Länsi-Inkeristä. Papisto, jota bolsevikit
erityisesti vainosivat, pakeni melkein miehissä,
pari pappia on enää koko Inkerissä jälellä.
Samoin täytyi suuren osan opettajistosta poistua.
Tätä tuhansiin nousevaa pakolaisjoukkoa on
Suomen hallitus sekä kansalaiset, Aineriikan punainen
risti y. m. auliisti avustaneet.
Luonnollisesti heräsi pakolaisten keskuudessa
voimakas pyrkimys auttaa, mikäli voimia riitti,
onnetonta kotiseutuansa sen sortajia vastaan.
Muodostui aseellisia vapaajoukkoja nuoremmista,
etenkin jo sotapalveluksessa olleista miehistä,
iotka osaksi Pohjois-Inkerissä, mutta varsinkin
lännestä käsin ryhtyivät taisteluun
bolsevikki-valtaa vastaan. Tallinnassa järjestettiin Viron
hallituksen avustuksella erikoinen inkeriläinen
rykmentti, joka kahteen eri kertaan retkeili
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
