Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Inter vivos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
43j
Ipsambul—Irlanti
436
työn tuotannonarvo oli 1914 140 milj. mk.
Päätuotteet ovat hiili, kipsi, savi ja sementti. —
Rautateitä oli 1915 16,115 km ja
sähkörauta-teitä 767 km.
Ipsambul, sama kuin Abusimbel, ks. t. I Os.
♦Irak-Arabi on maailmansodan kautta
joutunut Englannin holhouksen alaiseksi. Viljelykseen
kelpaava osa sen alluviaalitasankoa käsittää
uusimpien laskujen mukaan 2-2,5 milj. ha. I.-A:ssa
on joukko runsaita vuoriöljylähteitä, etupäässä
Nasrijessa, Ramadissa ja Hitin tienoilla Eufratin
varrella, el-Kaijarassa Tigriin länsipuolella sekä
Mendelissä, Tekritissä, Tuz Kharmatissa ja
Ker-kukissa y. m. Niiden käyttämisestä on olemassa
Englannin ja Ranskan välinen sopimus. * [vrt.
Tallqvist, „Puolikuun lasku — Etu-Aasian nousu"
(1919).] K. T-t.
Irlannin kvsymvs ks. Irlanti, historia, Täyd.
♦Irlanti. Historia, V:n 1910 vaalien
jälkeen I:n homerule-kysymys joutui uuteen
vaiheeseen. Englannin vapaamielinen puolue, jonka
vallassapysyminen riippui kokonaan I:n
natsio-nalistien kannatuksesta, ajoi siitä lähtien tätä
asiaa entistä suuremmalla innolla. Sittenkuin
ylihuoneelta 1911 oli riistetty sen ehdoton
veto-oikeus, ei tämän huoneen unionistinen enemmistö
enää voinut kuin lyhyeksi ajaksi ehkäistä
homeru-le-lain säätämistä. Huhtik. 1912 vapaamielinen
mi-nisteristö esitti alihuoneelle ehdotuksen
home-rulen myöntämisestä I:lie. Sen mukaan I. oli
saapa kaksikamarisen parlamentin ja sille
vastuunalaisen ministeristön. Ylihuoneessa
(senaatissa) oli oleva 40 jäsentä, jotka ensi kerralla
nimittäisi valtakunnan hallitus, sittemmin I:n
hallitus, alihuoneessa (edustajakamarissa), joka
oli valittava Englannissa vallitsevan
vaalioikeuden perusteella, 164 jäsentä, joista 59 tulisi
Ulsterin osalle. Huoneiden joutuessa eri
päätöksiin oli asia .ratkaistava yhteenlaskettujen
äänten enemmistöllä. Iin parlamentti saisi
päättää saaren sisäisistä asioista, mutta
ulkopolitiikka, sota-, posti- ja sähkölennätinlaitos sekä
kauppa olisivat sen pätevyyspiirin ulkopuolella.
Verottaa se saisi ainoastaan sellaisia esineitä,
joita Englannissakin verotetaan, ja määrätä
enintään 10%:n korotuksen. Kuninkaan
käskynhaltijalla (lordiluutnantilla) oli oleva i^/o-oikeus.
Valtakunnanparlamenttiin I. oli lähettävä vain
42 edustajaa (nyt 105). Vaikka ehdotuksessa
oli nimenomaan sanottu, että I:n parlamentti
ei saisi julkaista mitään lakia, joka saattaa
voimaan uskonnollisen tunnustuksen tai estää sen
harjoittamista tai suojelee sitä tai tekee
avioliittojen pätevyyden riippuvaksi uskonnollisesta
tunnustuksesta, herätti ehdotus mitä suurinta
suuttumusta useimmissa Irlannin protestanteissa,
varsinkin Ulsterin maakunnassa, jossa väestön
enemmistö on protestantteja. Kun vanhoillisten
alihuoneessa tekemä ehdotus, että Ulsterin
protestanttiset osat erotettaisiin homerulesta, oli
kesäk. hylätty, julisti tämän maakunnan
protestanttinen väestö, joka ei tahtonut tulla
riippuvaiseksi irlantilais-katolisesta enemmistöstä, ettei
se tulisi tunnustamaan homerulea ja uhkasi
aseellisella vastarinnalla. Tammik. 1913 alihuone
hyväksyi homerule-lain, mutta ylihuone hylkäsi
sen. Kesäk. sam. v. alihuone hyväksyi sen
uudelleen, mutta ylihuone asettui heinäk. toistamiseen
epäävälle kannalle. Jos laki seur. v. tuli vielä
kolmannen kerran alihuoneessa hyväksytyksi, oli
se ilman muuta astuva voimaan. Tämän varalta
Ulsterin protestantit („orangemiehet")
unionistisen parlamentinjäsenen Carsonin johdolla
ryhtyivät valmisteluihin estääkseen tarpeen vaatiessa
väkivallalla lain toimeenpanon. He
muodostivat 11,000-miehisen vapaaehtoisen armeian, jonka
johtajaksi rupesi kenraali Richardson. Tämän
johdosta hallitus jouluk. kielsi aseiden ja
am-pumavarojen tuonnin I:iin muita kuin
epäsoti-laallisia tarkoituksia varten. Siitä huolimatta
I:iin edelleen kuljetettiin aseita, ja myöskin
nat-sionalistit alkoivat muodostaa vapaaehtoista
ar-meiaa. Toukok. 1914 homerule-laki hyväksyttiin
kolmannen kerran alihuoneessa.
Sovitteluyritykset, jotka tehtiin Ulsterin protestanttien
tyydyttämiseksi, m. m. ehdotus, että homerulen
toimeenpano Ulsterissa voitaisiin lykätä kuudeksi
vuodeksi eteenpäin, eivät vieneet tarkoitetuille
perille. Mieltenkiihtymys nousi ylimmilleen
varsinkin Ulsterissa, missä unionistien neuvosto oli
järjestynyt „väliaikaiseksi hallitukseksi".
Sisällinen sota näytti olevan syttymäisillään, kun
suurvaltain sodan puhkeaminen elok. 1914 muutti
tilanteen työntäen sisäiset riitakysymykset pois
etualalta. Syysk. homerule-billi kyllä
vahvistettiin laiksi, mutta sitä ennen oli hyväksytty laki,
joka siirsi sen toimeenpanon toistaiseksi.
Redmondin johtama natsionalistipuolue ilmoitti
kannattavansa hallitusta ja sen sotapolitiikkaa, mutta
itse I:ssa sota ei herättänyt innostusta, vaan
pikemmin vastenmielisyyttä, ja pian näyttäytyi,
että jyrkimmät irlantilaiset natsionaiistit
tahtoivat käyttää sitä hankkiaksensa Iille täyden
itsenäisyyden. Jo marrask. saapui Berliiniin
irl. Sir Roger Casement, joka aikaisemmin oli
ollut brittiläisenä kenraalikonsulina, toimiaksensa
Saksasta käsin ja tämän valtakunnan avulla I:n
vapauttamiseksi. Asekuntoisten miesten
värvääminen sotajoukkoon ei lissa tuottanut sanottavia
tuloksia. Sen sijaan näytti Iin täydellistä
riippumattomuutta .vaativa, mutta tähän asti
vähälukuisena pysynyt sinnfein-puolue saavan entistä
enemmän kannatusta. Huhtik. 24 pinä 1916
tämä puolue uskalsi nousta kapinaan Dublinissa,
ja saman kuun 27 pinä Saksasta lähtenyt Casement
nousi maihin Iin länsirannikolla asettuaksensa
kapinan johtoon. Alutta englantilaiset olivat
saaneet vihiä asiasta, Casement otettiin heti
vangiksi ja vietiin Tovveriin. Dublinissa puhjenneen
kapinan kukisti verisellä ankaruudella kenraali
Maxwell. Viisisataa kapinallista antautui
ehdottomasti; heidän johtajansa Conolly ja 13 hänen
toveriansa teloitettiin. Casement tuomittiin
valtiopetoksesta syytettynä kuolemaan ja
hirtettiin elok. Kapinan tultua kukistetuksi
hallitus koetti jälleen saada puolueiden kesken
aikaan sovittelua homerule-kysymyksessä, mutta
tämäkin yritys jäi tuloksia vaille. Huolimatta
1916 kärsimästään tappiosta sinnfein-puolue sai
edelleen kannatusta, mikä näkyi siitäkin, että
1917 uusintavaaleissa Redmondin puolueen
täytyi luovuttaa edustajapaikkoja sinnfeiniläisille.
Maalisk. pääministeri Lloyd George ilmoitti, että
homerule pantaisiin toimeen ainoastaan niissä
osissa Iiia, jotka sitä halusivat. Tämän johdosta
Redmond ilmoitti, että hänen ryhmänsä oli vast-
" r
edes asettuva vastustuksen kannalle. Heinäk.
kokoontui hallituksen aloitteesta irl. konventti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
