Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kestävyys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
563
Khuen-Hédervåry—Kielilainsäädäntö
5(54
♦Khuen-Hédervåry, Karoly, luopui huhtik.
1912 pääministerin toimesta.
♦Kiamil pasa, tuli uudelleen suurvisiiriksi
Bal-kaninsodan aikana lokak. 1912, mutta jo tam-’
mik. 1913 nuorturkkilaiset, jotka pitivät hänen
Turkin vihollisille myöntämiänsä rauhanehtoja
mahdottomina hyväksyä, pakottivat väkisin
hänet luopumaan vallasta. Kuoli 1913.
♦Kianto, Ilmari. Uudempia julkaisuja:
„Orjantappuroita" (1911), „Metsäherran herjaaja"
(1912), „Porokirja" (1913), „Talviretkiä
Pohjolassa" ja „Vienan virroilla, Karjalan kankahilla"
(1915), „Kiertävä kirjailija" (1916), „Kotoisten
rantojen ikuinen kohina" (1916), „Avioliitto"
(1917), „Vienan kansan kohtalo" (1917), „Suomi
suureksi—Viena vapaaksi" (1918), „Vielä niitä
honkia humisee" (1918) y. m. • .
♦Kiautsou. Suurvaltain sodassa miehittivät
japanilaiset K:n 1914. I
♦Kiderlen-Wächter, Alfred von, kuoli 1912.
Kiehumatorvikattila, höyrykattila, jossa on,
paitsi varsinaista pääkattilaa, yksi, kaksi tai
kolme, harvoin useampia pienehköjä kattiloita
yhdistettyinä pääkattilaan tämän alle
kaulaput-kilia. Tulikaasut johdetaan tavallisesti niin,
että jäähtyneet kaasut joutuvat jättämään
kattilan kylmimmältä kohdalta
vastavirta-järjestelmän mukaan. K’t ovat taloudellisia
höyryttä-miseen nähden, mutta vaativat suuren tilan,
suuren muurin ja pyrkivät helposti ruostumaan
kylmiltä kohdiltaan, joihin vesihöyry tiivistyy
vedeksi. vrt. Höyrykattila, III Os. p.
781. P-o P-o.
*Kiel. Hampurin suom. merimieslähetyksen
tärkeimpiä sivuasemia, jolla kesäisin pidetään
jumalanpalveluksia lukuisten suom. purjelaivojen
miehistöille.< T. W:ri.
Kielensekaannus ks. S e k a k i e I e t, VIII Os.
,,Kieletär. Tutkimuksia, arvosteluja ja
muistutuksia Suomen kirjallisuuden ja kielitieteen alalta",
Aug. Ahlqvistin vv. 1871-75 vapaina vihkoina
julkaisema aikakauskirja (kaikkiaan 7 vihkoa),
jonka tehtävänä oli „kielemme lakien
selittäminen, olletikin niissä kohdin, joissa ne
välittömästi koskevat sen kirjassa käyttämistä,
kielemme vaihetten tutkiminen, mikäli ne
ilmaantuvat sekä vanhemmassa kirjallisuudessamme että
myöskin murteissa, ja nykyisen kirjallisuuden
ilmiöin ja tuotteiden silmällä pitäminen". Suurin
osa K:n sisällystä on Ahlqvistin oman kynän
tuotetta. Kirjoituksista ovat huomattavimpia
Ahlqvistin esitys „Agricolan kielestä", Ahlqvistin
ja Hunfalvyn mielipiteidenvaihto alkusoinnun
suomalais-ugrilaisuudesta sekä Genetzin „Vepsän
pohjoiset etujoukot" ja „Votjakit".
Arvosteluissa käsitellään sekä kielitieteellisiä tutkimuksia,
kielioppeja ja sanakirjoja että myös — erityisesti
oikeakielisyyden kannalta — uutta suom.
kaunokirjallisuutta; oikeakielisyyttä koskee myös
suurin osa pienemmistä kirjoituksista. A. K.
Kielilainsäädäntö s. o. lainsäädäntö suomen
ja ruotsin kielen asemasta Suomessa.
A. Lainsäädäntö virkakielestä.
1. Ruotsin vallan aikana ei suomen
kielellä ollutmitään laissa vakautettua asemaa.
Sinäkin aikana sillä kuitenkin oli jonkinlainen
julkinen asema: se oli suomenkielisten seurakuntien
kirkollisena kielenä (olennaisesti
uskonpuhdistuksen jälkeen), sitä käytettiin sangen paljon tuomio-
istuimissa suullisesti, ilman tulkin välitystä,
milloin tuomari osasi maan kieltä, sillä
julkaistiin erinäisiä lakeja, asetuksia ja julistuksia, jos
kohtakin vain käännösten arvoisina. Kuningas
Kristofferin maanlaki (Käräjän asian kaaren 11
luvussa) sisälsi määräyksen, että tuomarin tuli
antaa tuomiokirjansa ruotsiksi, mutta päättäen
siitä tavasta, millä maanlain vanhimmat
kääntäjät tämän lainkohdan suomensivat (Herra
Martti: „— tule lakimiehen kirian anda ruotzin
eli suomen kielen"; Ljungo Thomæ: „— maan
kielellä —") ei tätä liene käsitetty
periaatteelliseksi kielloksi käyttää suomea. 1734 vuoden
laki (Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §) kielsi
tuomioissa vierasta kieltä käyttämästä.
Kenties lausumatapa oli tahallisesti valittu
varovaisesti; se kielsi toimituskirjakielenä
käyttämästä semmoista kieltä, joka valtakunnassa
katsottiin vieraaksi, ja periaatteellisesti sen
saattoi katsoa sisältävän senkin, että kansaa oli
omakielisillä toimituskirjoilla palveltava.
Todellisuudessa suomen kieltä ani harvoin virallisissa
alkuperäisasiakirjoissa käytettiin.
2. Ajanjakso 1809-63.
Oikeudenkäymiskaaren mainittu säännös jäi perinnöksi Suomen
Ruotsista erotessa, mutta säännöksellä ei
semmoisenaan ollut mitään käytännöllistä merkitystä
suomen kielen hyväksi. Suomen muuttuneesta
asemasta huolimatta ruotsi jäi edelleen ei
ainoastaan virkakuntien sisäiseksi, vaan myös
toimituskirjojen kieleksi. Vieläpä selittivät jotkut
oppineet niin myöhään kuin 1880-luvulla, että
mainittu säännös kielsi kävttämästä suomea
virallisena kielenä, koska muka Ruotsin vallan
aikana vieraalla kielellä oli tarkoitettu kaikkia
muita kieliä kuin ruotsia, ja Suomen Ruotsista
erotessa ei ollut tapahtunut sellaista muutosta,
että lainkohta senjälkeen olisi toisin
ymmärrettävä — laintulkinta, joka ei kuitenkaan
milloinkaan ole saavuttanut yleistä, saati virallista
tunnustusta. — Omituista kvllä on ensimäinen
aloite suomen kielen aseman parantamiseksi
samalta ajalta, kuin suomen kielen
sivistyksellistä asemaa vastaan tähtäyvä 1850 vuoden
sensuurikielto. Valtionsihteerinviraston
kirjelmässä 22 piitä maalisk. 1850 ilmoitettiin
nimittäin, että Keis. majesteetti oli käskenyt
senaatin antaa lausunnon siitä lähimmästä ajasta,
jonka jälkeen alemman kansan anomukset ja
valitukset voitaisiin ottaa virastoihin vastaan
suomenkielisinäkin, sekä myös tuomioistuinten
ja poliisiviranomaisten päätökset saatettaisiin
antaa mainitun kansanluokan jäsenille myös
suomeksi käännettyinä, samoinkuin myös maan
hallituksen julkaisemat asetukset, jotka
koskevat alempaa, ainoastaan suomea osaavaa
kansanluokkaa; niinikään senaatti sai#toimekseen tehdä
ehdotuksen tätä tarkoitusta varten
tarpeellisiksi toimenpiteiksi, mihin ei kuitenkaan
lähiaikoina ryhdytty. Ensimäisenä tämän
suuntaisena lainsäädännöllisenä toimenpiteenä on
pidettävä, että 1858 säädettiin, että pitäjän kokousten
pöytäkirjat olivat suomeksi pidettävät niissä
seurakunnissa, joissa jumalanpalvelus
pääasiallisesti pidettiin tällä kielellä. V:sta 1857 oli
virallista lehteä nimellä „Suomen Julkisia
Sanomia" — tosin kylläkin siinä toivossa, että
sillä voitaisiin vaikuttaa maan rahvaaseen —
ruvettu suomeksi julkaisemaan, ja v:sta 1860
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
