Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kotiteollisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
627
Koulukeittiö—Koulukirjamoiiopoli
628
kutsua koolle säännöllisten kokousten
väliaikoi-nakin. Neuvostot, joiden puheenjohtajina
toimivat k:n määräämät kouluneuvokset,
järjestävät työnsä itse. Km jäsenillä on kokouksissa
puhe-, mutta ei äänivaltaa. Tarpeen vaatiessa
voidaan kutsua koolle neuvosto neuvottelemaan
lastensuojeluosaston toimialaan kuuluvista
asioista. Neuvostot antavat lausuntonsa niistä
asioista, joista k. sitä pyytää. Sen ohessa niillä
on oikeus tehdä esityksiä valtioneuvostolle ja
k:Ile. Oppikoulunopettajain neuvoston
valitsevat ne valtion oppikoulujen opettajat, joilla on
valta- tai vahvistuskirja virkaansa, siten että
valtion lyseoiden ja keskikoulujen opettajat
valitsevat siihen seitsemän jäsentä sekä
tyttökoulujen ja jatko-opistojen opettajat neljä jäsentä.
Lisäksi valitsevat ne kunnallisten ja yksityisten
oppikoulujen opettajat, jotka voimassa olevien
määräysten mukaan saavat valtion palvelukseen
siirtyessään lukea hyväksensä yksityiskouluissa
suorittamansa palveluksen, keskuudestaan neljä
jäsentä. Kansanopetuslaitosten opettajien
neuvostoon valitsevat virkaan pätevät ja
virantoimituksessa olevat kansakoulunopettajat
keskuudestaan kaksikymmentä, seminaarien opettajat
keskuudestaan kolme sekä kansanopistojen
opettajat kaksi ja työväenopistojen opettajat yhden
edustajan. Molempain neuvostojen edustajat
valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Oppikoulujen valvomisessa on k:n apuna
kutakin koulua varten erityinen
vanhempainneuvosto, johon asianomainen kunta
etupäässä oppilaiden vanhempien keskuudesta
valitsee kolmeksi lukuvuodeksi erältään viisi jäsentä.
J. F.
Koulukeittiö (ruots. skolkök) on opetushuone,
joka on järjestetty erikoisesti kotitalousopetuksen
ruokatalousosaston opettamista varten ja
varustettu sentähden helloilla, pesupöydillä ja
erikoisilla työpöydillä sekä tarkoitukseen sopivalla
kalustolla. ks. Kotitalousopetus, Täyd.
K. Sni.
Koulukeittola nimitvs on vasta viime vuosina
w
vakiintunut tarkoittamaan varattomien
kansa-kouluoppilaiden • järjestettyä ruokailua
koululla. ks. K o u 1 u k e i 11 o y h»d i s t y s, IV
Os. ja Täyd.
*Koulukeittoylidistys. K:n aloitteesta
edus-kunta 1909 myönsi inaalaiskansakoulujen
varattomien oppilaidan ravitsemiseksi ja vaatettamiseksi
100,000 mk., korottaen 1912 tämän määrärahan
150,000 mk:aan, joka kuitenkin
suostuntaselk-kausten vuoksi vasta 1913 ensi kerran tuli
jaetuksi. Sen jälkeen on valtioapua yhä korotettu
niin, että 1919 voitiin tarkoitukseen käyttää
val-tionvaroja n. 3 milj. ja että v:n 1920
menosään-töön hyväksyttiin 4 miljm määräraha. Sen
käyttämisestä senaatti toukok. 1913 määräsi, että
avustusta puheenalaisesta määrärahasta voivat
saada ainoastaan sellaiset kunnat ja
menestyksellä toimineet yksityiset järjestöt, jotka itsekin
uhraavat varoja tarkoituksen hyväksi ja että
määrärahasta on käytettävä 4/& ravitsemis- ja
V5 vaatetustoimintaan siten, että valtio
suorittaa yleensä 50% avustustoiminnan aiheuttamista
kuluista, mutta poikkeustapauksissa
enemmänkin kouluhallituksen harkinnan mukaan. Hj. B.
Koulukirjamonopoii (ks. Monopoli, VI Os.),
valtion yksinoikeus hankkia (kustantaa) valtion
määräämisvallan alaisissa kouluissa käytettävät
oppi- ja lukukirjat ja niihin verrattavissa olevat
opetusvälineet. Käytännössä tällä sanalla
kuitenkin toistaiseksi on tarkoitettu vain
kansakoulussa käytettävien koulukirjain hankinnan
ottamista valtion yksinoikeudeksi. K:ia on puollettu
sekä kasvatusopillisilla että taloudellisilla
perusteilla. K:n puoltajat arvelevat koulukirjojen,
kun valtio viranomaistensa toimesta ne teettää
ja kustantaa, laadultaan pysyvän korkeammalla
tasolla. Km avulla luullaan myös voitavan
parhaiten saada aikaan tarpeellista opetuksen
yhdenmukaisuutta ja ehkäistä oppikirjain
moninaisuudesta aiheutuvia haittoja. K:n kannattajista
näet monet pitävät erikoisena etuna sitäkin,
että maan kaikissa kansakouluissa käytetään
kussakin aineessa ja kutakin eri astetta varten
vastaavasti vain määrättyä samaa kirjaa.
Valtiotalouden kannalta on k:ia puollettu siksi, että
kirjat valtion itsensä kustantamina muka
tulevat huokeammiksi, mikä tietenkin olisi suuri
etu varsinkin siellä, missä valtion on
toimitettava ilmaiset kirjat kaikille maan kansakoulujen
oppilaille. K:n vastustajat katsovat valtion
holhousvallan liiaksi rajoittavan vapautta, jos
valtio itse viranomaistensa avulla teettää ja
kustantaa koulukirjat. Terveellinen kilpailu
lakkaa; kirjat helposti jäävät vanhanaikuisiksi,
kun taloudelliset näkökohdat helposti pääsevät
liiaksi säätelemään saman kirjan tai sen
painoksen yhtämittaista käyttämistä; valtion holhous
voi k:n avulla painaa koulukirjoihin ja
niiden välityksellä koko opetukseenkin
kasvatusopillisille näkökohdille vieraan leiman. —
Puolueeton arvostelu ei voi väittää, että
kansakoulu-kirjat siellä, missä niitä on hankittu ja
kustannettu monopolitietä, olisivat siitä syystä
laadultaan erikoisen korkealla tasolla.
Virallinen kansakoulukirjain kustannustoimi on
jo pitkät ajat ollut käytännössä useissa Sveitsin
kanttoneissa, lähes parikymmentä vuotta
.Japanissa ja se oli yleinen ent. Itävalta-Unkarissa.
Sveitsin koululaitos on kantonaalinen,
s. o. kullakin kanttonilla on oma koululaitoksensa
omine kouluhallituksineen ja -lainsäädäntöineen.
Niinpä siis virallinen kansakoulukirjain hankinta
onkin kunkin kanttonin oma sisäinen asia.
Järjestelmä on samasta syystä eri-ikäinen eri
kanttoneissa. Luzernissa on valtion virasto
kustantanut kansakoulukirjoja jo toista sataa vuotta,
Thurgaussa vista 1831, Ziirichissä v:sta 1851,
Schvvyzissä v:sta 1874 j. n. e. Baselin
opetusvälineiden virallinen kustannusliike on vasta
v:lta 1914. Useimmissa kanttoneissa on oma
virallinen kansakoulukirjain kustannusliike, johon
joissakin on yhdistetty muidenkin
opetusvälineiden, kuten paperin, vihkojen, musteen, kynien,
piirustustarpeiden j. n. e. hankinta. Schvvyzissä
on -pakollisten (s. o. virallisesti vahvistettujen)
kansakoulukirjojen hankinta uskottu yksityiselle
kustantajalle. Bernin kanttonilla ei ole omia
kansakoulukirjoja, vaan ainoastaan kirjavarasto,
josta virallisesti vahvistetut kirjat ovat
saatavissa. Näin menetellään toistaiseksi myös Baselin
kaupungissa. Joissakin kanttoneissa annetaan
virallisesti hankitut kirjat oppilaille ilmaiseksi
kunnan puolesta, joka ne ostaa viralliselta
kustannusliikkeeltä; joissakin kanttoneissa kirjat
pysyvät kunnan (tai valtion) omaisuutena siir-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
