Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kälviä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
663
Käyntikortti—Kölor-Viljandi
664
mattiaan. Erikoisen etevät oppilaat ja
syrjäisissä seuduissa toimivat kätilöt ovat sitäpaitsi
saaneet opetusta koneellisessa lapsenpäästöopissa
erikoisilla kursseilla, joita v:n 1906 jälkeen
erikoisesti palkattu lääkäri on antanut 2 kertaa
v:ssa 8 kätilölle kerrallaan.
Aivan hitaasti on kätilöiden lukumäärä
maassamme lisääntynyt. V. 1847 oli kätilöitä 105,
1886 393, 1896 593 ja 1915 795. Nykyisin
puuttuu kätilö kuitenkin ainoastaan n. 30
pienemmästä kunnasta, jotka enimmäkseen ovat
saaneet kätilöntarpeensa tyydytetyksi läheisistä
maalais- tai kaupunkikunnista.
V. 1907 asetti senaatti eduskunnan päätöksen
nojalla komitean perinpohjin tarkastamaan
kä-tilöoloja. V. 1912 valmistuneen
komiteamietinnön pohjalla on v:n 1920 kuluessa ilmestynyt jo
pari asetusta, joiden merkitys kätilölaitoksemme
kehitykselle on sangen huomattava. Helmik.
6 p:nä julkaistiin ,,Laki kätilöiden asettamisesta
maalaiskuntiin sekä niiden palkkauksesta". Sen
mukaan tulee jokaisessa maalaiskunnassa yleensä
olla yksi opinkäynyt kätilö jokaista 5,000
asukasta kohti. Jokaista tällaista kätilöä varten
tulee olla kunnan ohjesääntö, joka sisältää
lähemmät määräykset kätilöpiiristä,
virkaanotta-misesta ja irtisanomisesta, palkasta, taksasta,
rokotusvelvollisuudesta sekä pienten lasten
hoidon ohjauksesta. Vähimpänä palkkana on
valtiolta 2,000 mk. ja kunnalta 1,000 mk. sekä
kunnalta asunto, sauna sekä tarpeelliset polttopuut,
5 ja 10 v:n palveluksen jälkeen saa kätilö
valtiolta 240 mk. vuotuista palkankorotusta.
Sitäpaitsi hän saa vapaat matkat toimituksilleen.
Joka 10:s v. on kätilö velvollinen ottamaan
osaa kertausoppijaksoihin. Tultuaan
60-vuo-tiaaksi on kätilö velvollinen luopumaan
toimestaan ja on hän silloin, jos on nuhteettomasti
palvellut kunnankätilönä 30 v., oikeutettu
valtion varoista saamaan 1,500 mk:n vuotuisen
eläkkeen. Aikaisemmin erotessa voi
valtioneuvosto suoda hänelle kohtuulliseksi katsotun
eläkkeen.
Huhtik. 16 p:nä 1920 annetulla asetuksella
,,kätilöntoimen harjoittamisesta ja
synnytyslaitoksista" kumottiin v:n 1879 ohjesäännön 2,
3 ja 5 luku. Erikoisesti on siinä huomattavaa,
että tästä lähtien synnytyksissä on oikeutettu
avustamaan vain laillistettu kätilö, ja muu
henkilö vain hätätilassa, kun lääkäriä tai kätilöä
ei voida saada paikalle. Muuten asetus antaa
yksityiskohtaisia määräyksiä kätilöiden
esimie-histä, käyttäytymisestä, ilmoitusvelvollisuudesta,
päiväkirjan pidosta, työjärjestyksestä ja
velvollisuuksista virantoimituksessa, oikeudesta
suorittaa koneellisia synnytyksiä sekä
velvollisuudesta tehdä niistä selkoa esimiehille,
todistamisia vaitiolovelvollisuudesta j. n. e. Asetuksen
mukaan on kätilö edelleen oikeutettu
perustamaan synnytyslaitoksen ja hoitamaan sitä
tarkastuksen ja hyväksymisen jälkeen
lääkintähal-lituksen ylivalvonnan alaisena ja kiinnitettyään
potilaitten hoidosta vastaamaan jonkun lääkärin,
jos vuoteita on enempi kuin kaksi. Lopuksi
on asetuksessa erinäisiä säädöksiä virkavirheiden
ja rikkomusten johdosta nostettavista
syytöksistä ja rangaistusmääräyksistä.
Yllämainitun komiteamietinnön pohjalla on
paraikaa hallituksen valmisteltavana asetus kä-
tilöopetuksen järjestämisestä, joka aivan
lähiaikoina julkaistaneen. Sen mukaan tulee
oppijakso lV2-vuotiseksi, oppilaita otetaan
nykyiseen laitokseen kahdesti vuodessa, oppijaksoon
lisätään kurssi pientenlasten hoidossa ja opetusta
tulee antamaan yliopettaja, aliopettaja,
pienten-lasten hoidon opettaja sekä 4 ohjaajakätilöä.
Viime aikoina on kaikkiin maamme lääneihin
perustettu kätilöyhdistyksiä valvomaan ja
edistämään kätilöiden tietopuolisia, taloudellisia y. m.
pyrkimyksiä. Useimpien keskuudessa toimii
sairaus- ja hautausapukassoja, ja juuri ollaan
saamassa toimeen koko maata käsittävä Suomen
kätilöiden eläkekassa. — Yhdistäväksi elimeksi
näille yhdistyksille perusti VI yleinen
kätilö-kokous (I pidettiin 1900) syysk. 1919 ,,Suomen
kätilöyhdistysten keskusliiton" sekä asetti sen
hallituksen (kotipaikka Helsinki).
V:sta 1896 ilmestyy kuukausittain
„Kätilölehti" sekä v:sta 1898 „Tidskrift för barnmorskor
i Finland" joka toinen kuukausi v:een 1919,
senjälkeen joka kuukausi (kumpainenkin nauttii
valtioapua). S. E. W.
Käyntikortti, nimikortti, visiitt
-kortti, näkyy päässeen yleiseen käytäntöön
Ranskassa Ludvik XIV:n hovissa, mutta on
nähtävästi ollut seurusteluvälineenä
alkuperäisem-mässä muodossa jo vanhan ajan kansoilla ja
kiinalaisilla. Jo 1600-luvun ransk. k:t, varsinkin
hienoston naisten, olivat erittäin siroja ja
somistettuja lemmen tai kiintymyksen vertauskuvilla,
kuten hertoilla y. m. Ludvik XV:n aikana
k:t kävivät yhä hienommiksi ja varustettiin
pienoistaiteen parhailla tuotteilla, aatelisen
omistajan vaakunalla, kotipaikan kuvalla j. n. e.
Alkujaan k:n antaja varusti sen omakätisellä
nimikirjoituksellaan. 1700-luvun lopulla oli k.
kaikkialla Euroopassa tullut aivan yleiseksi
hienommissa seurapiireissä. Aikaa myöten se
kehittyy yhä yksinkertaisemmaksi, suorakaiteen
muotoiseksi kartonkilippuseksi, johon omistajan
nimi, usein myös ammatti, arvo ja kotipaikka
painetaan. Aikaisemmin käytettiin k:issa
yleisesti moniaiden ransk. lauselmien lyhennyksiä:
p. c. = pour condoléance („valitan surua"),
p. /. = pour féliciter („onnittelen"), p. f. v. =
pour faire visite („kävin tapaamassa"), p. p. c.
= pour prende congé („hyvästijättökävnnillä").
Arvokas k.-kokoelma on Gabinetto della
stam-pessa Roomassa ja Museo civicossa Venetsiassa.
Kääntösarka, sarkakynnössä sarkojen (ks. t.
VIII Os.) päihin poikittain jäävä, lähes puolen
saran levyinen maakaistale, jolla hevoset sarkoja
kynnettäessä käännefään ympäri. K- kynnetään
viimeiseksi, tavallisesti puolisarkana. J. F. S.
Köler-Viljandi [kö-], Johan (1826-99), vir.
taidemaalari, opiskeli 1848-57 Pietarin
akatemiassa, lähti 1857 opintomatkalle Saksaan,
Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan ja Italiaan, viipyen
pääasiallisesti kahdessa viimemainitussa maassa.
Palasi 1862 Pietariin. Erikoisen maineen K-V.
aikoinaan saavutti henkilö- ja
muotokuvamaalaa-jana. Hänen värityksensä on raikas ja loistava,
tekniikkansa mestarillinen. Teoksia:
„Kristuksen ristiinnaulitseminen" (1861), „Virolainen
legenda" (1865), Vapahtajan kuva (1879,
fresko-maalaus Tallinnan Kaarien-kirkossa), „Antakaat
keisarille, mikä keisarin on j. n. e." (1883, lahja
Aleksanteri 11 Iille tämän kruunauksen johdosta);
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
