Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laattapainokone ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
667
Laattapainokono—Labyrinttitiivistys
668
muksien mukaan oli L. jääkauden jälkeen aluksi
Yoldia-meren lahtena ja erotti sen
lännenpuoleisesta merenulapasta Karjalan-kannaksen
kohdalla laaja saaristo. Näin oli asianlaita myös
Ancylus-ajan alussa, mutta Ancylus-järven
pinnan laskeuduttua meren tasalle aleni L:n pinta
entisen salmen pohjan muodostaman kynnyksen
tasalle muuttuen itsenäiseksi järveksi, joka
useiden koskien kautta laski Heinjoen kautta
yhdessä Saimaan vesien kera Ancylus-järveen,
nykyisen Viipurinlahden seuduille. L. oli
tällöin luultavasti jokseenkin saman muotoinen
kuin nykyään, mutta sen pinta oli ainakin 20 m
Ancylus-järven pintaa ylempänä. Sitten
seuranneen maanvajoamisen vaikutuksesta joutui L.
Litorina-meren yhteyteen Heinjoen salmen
välityksellä, joka oli 15 m syvä ja 1 km leveä, ehkä
myös Muolaan järven yli. Tällöin tunkeutui
luultavasti murtovettä merestä L:n altaaseen.
Maan kohoaminen jatkui kuitenkin L:n
pohjoisosassa, jonka takia vedet työntyivät etelään
tulvien yli loivan ranta-alueen. Siitä syystä
ovatkin Litorinameren rantamerkit L:n
pohjoisrannalla n. 32 m merenpinnan yläpuolella,
etelässä vain 4 m (1 m Laatokan nyk. pinnan alla).
Myöhemmin jatkui maankohoaminen myöskin
etelässä salvaten L:n uudelleen meren
yhteydestä ja järvi laski taas entistä uomaansa pitkin
Saimaan vesien kera Suomenlahteen. Samalla,
maankohoamisen epätasaisuuden takia, L:n
vedet kallistuivat ja tulvivat yhä enemmän
etelään. Senaikuiset rantamerkit ovat nykyään
pohjoisessa 16 m ja etelässä 2 m yli merenpinnan
(3 m nykyisen L:n pinnan alla). Yhteyden
katkettua mereen kohosi L:n pinta, sillä kapea
ja matala laskuväylä ei jaksanut niellä vettä
samassa määrässä kuin lisäjoet sitä toivat.
Tällä L:n maksimilevenemiskaudella syntynyt
vesiraja on nykyään etelässä 18 m ja pohjoisessa
25 m merenpinnan yläpuolella. Tällöisestä
„Suur-L:sta" ’pisti pitkiä lahtia nyk. Vuoksen
alajuoksulla Heinjoelle asti. Viimein tulvi vesi
n. v. 2500 e. Kr. sen matalan maakannakkeen
yli, joka erotti L:n ja Suomenlahdesta
Pähkinä-saaren ja Kronstadtin lahden välillä uurtaen
sitä kautta itselleen lasku-uoman, nykyisen
Nevajoen. Tällöin laskeutui L:n pinta jääden
aluksi Heinjoen kynnyksen tasalle. Senaikuiset
rantamerkit ovat etelässä 11 m ja pohjoisessa
18 m merenpinnan yläpuolella. Nvt ei L. enää
laskenut vanhaa väyläänsä pitkin Viipurin
lahteen. Jatkuvan maankohoamisen ja veden
alenemisen kautta on L:n pinta sitten vähitellen
saavuttanut nykyisen tason.
L:n transgressionin aikana, siis jo 2,500 v.
ennen nykyistä ajanlaskua, oli kivikautista
asutusta L:n eteläosan ympärillä ja nykyisen
alisen Vuoksen seuduilla. L:n pinnan
laskeutuessa seurasivat ihmiset asumuksineen
pakenevaa rantaa. Myöhemmän kivikauden löytöjä
onkin jokseenkin nykyisen Laatokan pinnan
korkeudelta ja lienevät peräisin toisen
vuosituhannen alkupuolelta e. Kr. [Kessler,
,,0pi-sanie ryb, kotoryja vstretSajutsja v vodah v
Peterburgskoj gubernii" (1864), Nordqvist, ,,Om
Ladoga sjöns crustacéfauna" (Medd. Soc. F. Fl.
Fenn. 1888), sama, ,,Yhtä ja toista nieriäisestä"
(Suom. kalastusl. 1892), Ailio, „Die geographische
Entwicklung des Ladogasees in postglazialer
Zeit und ihre Beziehung zur Steinzeitlichen
Besiedelung" (Fennia 38,’ 1915), Jääskeläinen,
’ „Pohjois-Laatokan kaloista ja kalastuksista"
(Suom. kalatalous 4, 1917).] K. J. V.
Laattapainokone, sama kuin p e r r o t i i n i, ks.
t. VII Os.
♦Laband, Paul, kuoli 1918.
♦Labium (lat.), huuli. L. duplex,
kaksois-huuli, syntyy silloin, kun ylähuulen limakalvo
on siksi laaja, että se muodostaa poimun huulen
reunan sisäpuolelle. L. leporinum, jänishuuli,
kehityshäiriö, jossa ylähuuli on joko toisen tai
molempain sierainten alla kulkevan pystyraon
halkaisema. L. pudendi, häpyhuuli; L. uteri,
emän huuli.
♦Labor. Nykyisten sääntöjen mukaan, jotka
on vahvistettu marrask. 30 p. 1917, on liikkeen
täydellinen nimi Keskusosuuskunta
Labor r. 1. (Centralandelslaget Labor m.b.t.).
L:n jäsenmäärä oli v:n 1920 lopussa 1,149, mistä
kuitenkin 984 oli yksityisiä henkilöitä. Myynti
oli 1920 105 milj. mk., vuosivoitto 547,000 mk.
Rahastot olivat v:n 1920 lopussa 3,615,400 mk.,
mistä määrästä 1,966,000 mk. oli jäsenten
lisä-maksusitoumuksia. O. K:nen.
♦Labori, Fernand, kuoli 1917.
♦Labrador. V. 1912 yhdistettiin muu osa
L:ia, paitsi New Foundlandiin kuuluva
koillis-rannikko, hallinnollisesti Quebeciin.
♦Labrum merkitsee ihmisanatomiassa
tavallisesti paritonta huulimaista muodostusta.
L.gleno-idale, nivelreunus.
♦Labyrintti. 1. L:n hämärä alkuperä näkyy
saavan valaistusta muutamista viime vuosina
muinaisten Assurin ja Babylonin raunioista
löydetyistä nuolenpäätauluista, joissa on tavattu
l:n tapaisia spiraalisia koukeroita kuvallisina,
taulujen kirjoituksen selityksinä. Vanhimmat
ovat peräisin n. v:lta 1000 ë. Kr., muut n. 300 v.
nuoremmat. Niiden mukaan 1. alkuaan
tarkoitti uhrieläimen koukeroista suolistoa, josta
ennustettiin tulevia tapahtumia. Koska
uhri-eläimen sisälmykset, maailmankaikkeuden,
makrokosmoksen, maallisena, mikrokosmillisena,
vastineena, erikoisesti kuvastavat jumaluuden
tahtoa, on 1. alkuaan katsottava
havainnollistuttaneen siinä ilmenevää jumaluuden muuttumatonta
tahtoa. Myöhemmin liittyi l:iin ja sen
vaihteleviin koukeroihin monenlaisia mystillisiä
käsityksiä, ja sen alkuperäinen merkitys
kosmillisena symbolina hävisi tietoisuudesta.
Tyyliteltynä se levisi koko senaikuiseen
sivistys-maailmaan ja on jatulintarhojen,
kirkkokoristus-ten y. m. muodoissa säilynyt meidän päiviimme
asti. Erikoisesti on mainittava, että
uhrieläimen sisälmysten kokonaisuutta Babyloniassa
välistä nimitettiin „palatsiksi", mistä ehkä kreik.
muinaistarujen palatsi-l:t (esim. kuningas
Minok-sen 1. Kreetalla) saavat selityksensä. — 2.
Sisäkorva (ks. Kuuloelin, V Os.). — 3.
Seula-luun sivuosat monilokeroisine sokkeloineen.
H. H-a.
Labyrinttitiivistys, venttiilikoneiden
venttiili-varsien tiivistäminen siten, että joko varteen
tai hoikkiin sorvataan uurrokset, joihin
kerääntynyt vesi ja voide aikaansaa tiivistyksen. L:tä
käytettäessä on hankaus hyvin pieni eikä se
vaadi hoitoa eikä tiukentamista; on varsin
sopiva tulistettua höyryä käytettäessä. P-o P-o.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
