Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Latvia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
691
Laue—Lautta
692
Valkin alueesta, josta Viron kanssa oli käyty
riitaa, joutui vain pienempi osa Lille.
Alkuvuodesta 1921 entente tunnusti L:n itsenäisyyden
de jure. — Huhtik. 1920 kokoontui L:n
perustuslakia säätävä kokous; siinä porvarilliset
saivat enemmistön, n. kolmas osa oli
sosiaalidemokraatteja. Tärkeäksi tuli kysymys
maaomaisuuden hankkimisesta tilattomille, jota varten
m. m. ryhdyttiin suurtilojen osittaiseen
pakkoluovutukseen, sekä omistajille annettavasta
korvauksesta. Sodan jälkeen oli myös elinkeinot
jälleen kohotettava. L:n pinta-ala on 64,000
km2 ja asukkaita 1 p:nä tammik. 1919 oli
2,552,000. Talous perustuu ensi sijassa
maanviljelykseen ja karjanhoitoon sekä
metsävaroihin. Ensinmainittua elinkeinoa harjoittaa
enemmän kuin puolet väestöstä; metsiä on n. 1/s koko
pinta-alasta. Teollisuus on suuresti kärsinyt
sodasta. — Vienti on paljoa suurempi tuontia,
1919 enemmän kuin kaksi kertaa suurempi
(vienti 88,736,253 ja tuonti 39,257,907 L:n
ruplaa). Tärkeimmät satamat ovat Riika, Vindau
ja Libau, jotka suurimman osan vuotta ovat
laivakululle avoimet. Rautatieverkko on nykyään
2,765 km. Arineia n. 100,000 miestä. G. R.
Laue, Max von (s. 1879), saks. fyysikko,
nimitettiin teoreettisen fysiikan professoriksi
Zürichin yliopistoon 1912, Frankfurt am Mainiin
1914 ja Berliiniin 1919. — L. on tehnyt itsensä
tunnetuksi etenkin tutkimuksillaan
röntgensäteiden hajautumisesta spektriksi kiteissä. Tämä
keksintö, joka tuotti hänelle Nobelin palkinnon
v:lta 1914, on ollut tärkeä sentähden, että sen
kautta röntgensäteiden aaltoliikeluonne on
tullut todetuksi. Julkaisuja: „Zur Thermodynamik
der Interferenzerscheinungen" (Annalen der
Physik, 1906), „Das Relativitätsprinzip" (1911),
„Interferenzerscheinungen an Röntgenstrahlen"
(W. Friedrichin ja P. Knippingin kera;
Münchener Sitzungsberichte, 1912 ja Annalen der
Physik, 1913), „Über Glühelektronen" (Jahrb.
d. Radioactivität u. Elektronik. 1917). U.S:n.
»Laukaa. 8,499 as. (1918). Alttaritaulu
„Kristuksen kirkastus" R. W. Ekmanin maalaama.
Laulu-Miehet, suomenkielinen mieslauluseura,
perustettu Helsingissä syksyllä 1914; säännöt
vahvistettiin kesällä 1915; jäsenet etupäässä
vanhempia, Suomen Laulun tai Y. L:n entisiä
jäseniä. Seuran tarkoitus on „työskennellä
suomalaisen mieskuorolaulun kehittämiseksi", m. m.
hankkimalla ja esittämällä uusia sävellyksiä.
Runkona on ulospäin edustava „konserttikuoro"
(valiokuoro); siihen liittyvät vanhemmista
laulajista kokoonpantu „suuri kuoro" sekä
„kannattajajäsenet". Seuraan kuuluvat myös
useimmat suom. kuorosäveltäjät, niiden joukossa
kunniajäsen, prof. Jean Sibelius.
Laulunjohtajina ovat toimineet maist. A. Maasalo (1914-15),
toht. A. Wartiovaara (1917-18), maist. H.
Klemetti (1915-17 ja 1918-20) sekä laulunopettaja
Väinö Rautavaara (v:sta 1920). V:sta 1915 on
joka vuosi pidetty julkisia konsertteja
Helsingissä sekä 1920 myös Turussa ja Tampereella.
Seuran puheenjohtajana on koko ajan toiminut
lehtori A. Siegberg. Muutamain
kannattajajäsenten asianharrastuksesta on seuralla koottuna
25,000 mk:n suuruinen sävellysrahasto, 10;0()0
mk:n n. s. „Grönmarkin rahasto" sekä
pohjarahasto oman kodin aikaansaamiseksi. A. Sg.
»Launis, Armas E m a n u e 1. Uudempia
teoksia: „Ooppera ja puhenäyttämö" sekä
ooppera „Kullervo" (1917).
Lauren [-rt’n]f Per Åke (s. 1879), suom.
taidemaalari ja kirjailija, opiskeli aluksi
Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä sittemmin
matkarahalla Pariisissa 1906 ja 1910.
Maalauksissaan hän on osoittanut varmaa havainto- ja
sommittelukykyä sekä herkkää silmää
värivai-kutuksille. Maalaustaiteen ohella hän on
myöskin harjoittanut kirjailemista, julkaisten m. m.
joitakuita Uudenmaan kansanelämää kuvaavia
näytelmiä („Koskötarn" y. m.) sekä ruotsintaen
Aleksis Kiven teoksia („Nummisuutarit", ,,Lea",
„Seitsemän veljestä", „Kihlaus",
„Härkä-Tuomo"). F. L.
Laurila, Kaarle Sanfrid (s. 1876),
esteetikko ja taidefilosofi, yliopp. 1895, fil. kand.
1899, fil. Iis. 1903, saksan ja ranskan
kielten lehtorina S kavalassa (1902-04), Turussa
(1904-09) ja Helsingissä (suom. lyseossa v:sta
1909), yliopiston dosentti v:sta 1910. Julkaisuja:
„Versuch einer Stellungnahme zu den
Hauptfragen der Kunstphilosophie" (1903,
väitöskirja), „Kansallisuustaistelut Preussin
puolalaisissa maakunnissa" (1910), „Miten Leo Tolstoin
elämäntyötä on arvosteltava?" (1910),
„Johdatus estetiikkaan" I (historiallinen osa, 1911),
„Kuuluisia puhujia ja puheita" (1913),
„Suomalaisia puhujia ja puheita" (1915), „Estetiikan
peruskysymyksiä" I (1918), „Kansa
tienhaarassa" (1918), „Kun Saksa sortui" (1920) y. m.
L. on myöskin tunnettu arvostelijana ja
puhujana.
Laurila, Matti Erkki (1865-1918), suom.
soturi, vapaustaistelija. L. toimi
nuoruudessaan jonkun aikaa aliupseerina Suomen
kaartin-pataljoonassa, oli sittemmin maalaispoliisina
Kauhavalla hoitaen samalla kunnallisia y. m.
luottamustoimia; v:sta 1907 sähköosakeyhtiön
toimitusjohtajana syntymäpitäjässään Lapualla.
Liittyi ensimäisten joukossa Etelä-Pohjanmaalla
alkaneeseen vapausliikkeeseen, tuli ensin kesällä
1917 Lapualla perustetun „palokunnan"
päälliköksi ja vähää myöhemmin Lapuan
suojeluskunnan johtajaksi; valittiin myöskin
Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntien keskushallitukseen,
jonka tehtävänä oli vapausliikkeen johto ja
järjestäminen Etelä-Pohjanmaalla. Vapaussodan
alettua L. otti tammik. 1918 Lapuan
suojeluskunnan johtajana osaa venäläisten aseista
riisumiseen Lapualla, helmikuun ratkaiseviin
ensi-mäisiin taisteluihin Vilppulassa ja Ruovedellä
ja maalisk. Eräjärven taisteluun; kaatui
poikansa Ilmari L:n kanssa Länkipohjassa maalisk.
16 p:nä. Tunnustukseksi toiminnastaan L.
m. m. sai reserviluutnantin arvon.
Lauthin valssit, erikoisesti ohuiden levyjen
valssaukseen käytetyt kolmivalssit, joista
kes-kimäinen on toisia pienempi ja pyörii
hankauksesta toisten mukana; liike näet johdetaan vain
kahteen äärimäiseen valssiin, joita voidaan
ruuvien avulla nostaa ja laskea, kun keskimäinen
vuorostaan on liikkuvissa laakereissa.
P-o P-o.
»Lautta, sot. Pienempien joukko-osastojen
kuljetus vesiesteiden yli tapahtuu joko veneillä
tai koilla. Käytettävinä olevista veneistä tai
tukeista voidaan sitomalla useampia yhteen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
