Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lyon ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
720
Lyon—Lv vdiläismurteet
^ • %
730
L. on viimeistään tammik. 15 p:nä annettava
asianomaiseen kutsuntatoimistoon ja sen mukaan
on liitettävä asianmukainen selvitys siitä, minkä
perusteella lykkävstä anotaan. W. E. T.
♦Lyon. 523,796 as. (1911).
Lyra, pohjoisella taivaanpallon puoliskolla
oleva tähdistö, jonka huomattavimmat tähdet
ovat ensi luokan tähti a Lyrae (Vega) ja siitä
hiukan vasemmalle ja alaspäin vierekkäin
olevat himmeämmät tähdet ß ja y. Edellinen
viimeksi maini tuista on muuttuvainen tähti.
Niiden keskivälissä on keskikokoisella kaukoputkella
näkyvä kuuluisa Lyran rengassumu. Y. V:lä.
Lysiinit, immunisoimistoimituksessa syntyneet
vasta-aineet, joilla on se ominaisuus, että ne
liuottavat immunisoimiseen käytettyjä soluja
tai bakteereita. vrt. Seerumterapia,
VIII Os.
Lysolformi on formaliininpitoinen kalisaippua.
Se on kellertävä neste, jota vista 1901 on
käytetty desinfisioimisaineena.
Lyydiläiset, oman nimittämisensä mukaan
liidikoi 1. Indikoi, aunukselaisia Petroskoin
poh-jois- ja länsipuolella, jotka puhuvat vepsän ja
aunukselaismurteiden keskivälillä olevia I y
y-diläismurteita (ks. t. Täyd.), eivät
kansatieteellisessä suhteessa muuten kuin kielensä
puolesta mitenkään eroa muista aunukselaisista,
ks. Aunukselaiset, I Os.,
Karjalaiset, IV Os., Lyydiläismurteet, Täyd.
E. N. S.
Lyydiläismurteet. Pitkällä kapealla
vyöhykkeellä pitkin aunukselaismurteiden (ks. Annu
k-sen kieli, I Os.) itäistä lievettä puhutaan
murteita, jotka, samalla kuin ne toisaalta
liittyvät mainittuihin murteisiin, osoittavat ilmeisiä
yhtäläisyyksiä vepsän kanssa. Tämän
murrealueen pohjoisrajana on Petroskoin ja Poventsan
kihlakuntien välinen raja (pohjoisimmat kylät
Kortas ja Palolampi). Läntisin lyydiläiskylä
on Njiskan kylä Aunuksen ja Petroskoin välisen
maantien varressa Aunuksen kihlakunnan rajalla.
Eteläisin kylä on luultavasti Kaskana Aunuksen
kihlakunnassa, 30 virstaa Pyhäjärvestä etelään;
tästä eteläänpäin oleva Metsoiniemen kylä
(Mosnitsy) lienee saatujen tietojen mukaan
luettava samaan murrealueeseen kuin Kuujärvi
(Lojantsy), jossa puhuttu kieli muodostaa
sellaisen siirtymämuodon lyydiläisestä murteesta
vepsään, että sitä voi pitää jo miltei jälkimäiseen
kuuluvana. Petroskoin kihlakunnassa eteläinen
raja on vain muutaman virstan päässä
mainitun maantien eteläpuolella. Itäisimmät kylät
pohjoisessa ovat Selkien kylät Sandalojärven
rannalla, etelämpänä Viidanan kylä. Näiden
rajojen ulkopuolelle jää lähellä Petroskoita
sijaitseva Rutsan kylä (Zaozerje), joka on aivan
venäläistymässä. Omaa kieltänsä nimittää
lyydiläinen (l’iidikoi, l’iidikoi) nimellä l’üdin I.
l’adin kiel’ (Rutsassa katsoi kirjoittajan
kielimestari tämän kielen olevan samaa ,,lapin kieltä",
jota puhutaan Petroskoista lähtien aina Suomen
rajaan asti). Nimitys on sama, jota
aunukselaiset ,,livviköit" käyttävät omasta
kielimurteestaan (livvin kieli, ks. t.) ja jolla nimellä
niinikään Äänisen luona asuvat ja läntiset
Oja-tin vepsäläiset nimittävät kieltään (l’üd’iks
pag’i-zob ’puhuu vepsää’), ks. Vepsän kieli,
X Os. L. liittyvät eräissä suhteissa karjala-
aunukselaisiin murteisiin, eräissä taas vepsän
kieleen. Näistä kohdista mainittakoon
ainoastaan tunnusmerkillisimmät. Yhteistä l:lle ja
karjala-aunukselaisille murteille on m. m. 1)
alkuperäisten pitkien ääntiöiden c7:n, o:n, <7:n,
ö:n, ë:n säilyminen kaksoisääntiöisessä muodossa,
esim. miia t. muo ’maa’ f < *mä), iän t. ieh ’ääni’
(<*äni), nuor’ ’nuori’ (<*nöri), uö ’yö’ (<*ö),
miel’ ’mieli’ (<*mtli), sen sijaan että vepsälle
on tunnusmerkillistä ääntiön lyheneminen: ma
’inaa’, äh ’ääni’, nor ’nuori’, ö ’yö’, mel’ ’mieli’;
2) sisävokaalin säilyminen painottomassa
tavussa, esim. hambahad ’hampaat’, salbadan
’salpaan’, ambuda ’ampua’, muètada ’muistaa’, jota
vastoin vepsässä sanotaan hambhad, sduptan,
ampta, mustta; 3) loppuvokaalin säilyminen
kadolta Viidanan ja Pyhäjärven murteissa, joissa
kuitenkin a. ä ovat muuttuneet e:ks\ sanan
toi-sessa avoimessa lopputavussa, jos ensi tavu on
pitkä, sekä aina kauemmassa lopputavussa,
esim. sai-vi, ahjo. kassa/i, — aize ’aisa’, izande
’isäntä’; Viidanasta pohjoisessa olevalla alueella
esiintyy loppuheitto samoinkuin vepsässä, esim.
huab ’haapa’, kassa/’- ’kassari’. Yhteisiä
ominaisuuksia l:Ile ja vepsälle taas ovat m. m.: 1)
tavun avonaisuuden ja umpinaisuuden yhteydessä
olevan astevaihtelun tasoittuminen siten, että
suljetussa tavussa esiintyy b, d, g, samoinkuin
avoimessa, esim. leibad ’leivät’, hambaz ’hammas’,
sa.iban ’salvan’, turbiz ’turve’, padad ’padat’,
raudan ’rannan’, vagon ’vaon’; astevaihtelu pp-p,
tt-t, kk-k, samanlainen kuin karjala-aunuksessa,
tavataan kuitenkin lyydiläismurteissa, esim.
tappada: tapan, ottan ’ottaa’: otan, akk ’akka’,
akkad ’akkaa’: akad ’akat’, jotavastoin vepsässä
tämäkin astevaihtelu rajoittuu muutamiin
jäännöksiin; 3) d:n ja g:n esiintyminen painottoman
tavun ääntiön jäljessä (aikaisemman ja }:ti
sijalla), missä karjala-aunuksessa on kato, esim.
kevädei ’keväällä’ (veps. k’evade>, k’evadn),
maga-dan ’makaan’, pimed ’pimeä’, akkad ’akkaa’,
saibadan ’salpaan’ (veps. sduptan < *salpadan
< *salpaöan)J vajag ’vajaa’, kastegen ’kasteen’
(veps. kastk’en < *kastegen < *kasteyen)’, Rutsan
kylässä on kuitenkin d:n asemesta katotapauksia,
esim. sauboan ’salpaan’, jaugoa ’jalkaa’. — L.
siis eivät ole mukana kahdessa koko
varsinaiselle vepsälle tunnusmerkillisessä
äänteenmuutoksessa, pitkän ääntiön lyhentymisessä ja
sisäheitossa, mitkä niin valtavasti ovat
vaikuttaneet vepsän äänneasuun, eikä siis puheenalaisia
murteita (niinkuin esim. Genetz on tehnyt)
tähän katsoen voida lukea kuuluviksi siihen
vepsään, joka muodostaa selvästi rajoitetun
itämerensuomalaisen kieliyksilön. Yleisluonteensa
ja ymmärrettävyytensä puolesta voimme l:n
pikemmin sanoa liittyvän karjala-aunukselaisiin
murteisiin, joiden suoranaisena maantieteellisenä
jatkona ne ovat. Todellisuudessa 1. muodostavat
mielenkiintoisen itsenäisen v ä 1 i m u
o-d o n, joka ilman jyrkkää rajaa liittyy toisaalta
aunukselaisiin, toisaalta (Metsoiniemen ja)
Kuu-järven murteiden välityksellä vepsään. Ovatko
1. vanhan kantasuomalaiseen aikaan palautuvan
välimurteen jatkajia, vai onko ajateltava, että
välimuoto olisi uudempana aikana muodostunut
(vepsäläisellä pohjalla, s. o. vanhan
,,kantavep-säläisen" murteen perustalla, aunukselaisen vai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
