Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maanviljelyskoetoiminta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
753
Maanviljelyskoetoiminta—Maaperä
754
♦Maanviljelyskoetoiminta. V:n 1913 jälkeen
on perustettu: 1. Keskusosuusliike
Hankkijan kasvinjalostus- ja
koeasema T a m m i s t o, joka aloitti toimintansa
1913 Hattulassa, mutta siirrettiin 1916
Tammiston tilalle lähelle Helsingin pitäjän kirkkoa
n. 4 km päähän Malmin asemalta. Laitoksen
käytettävissä on jalostus- ja koetarkoituksia ja
lisäysviljelyksiä varten n. 60 ha peltoa.
Rakennuksia on 3-kerroksinen laboratorirakennus,
kaksi puimalaa, vilja-aitta
Dinesen-viljankui-vauslaitteineen y. m. Johtajana on alusta
alkaen toiminut maist. J. O. Sauli.
Jalostettavina ovat kaikki peltokasvit, lähinnä
viljakasvit, herne, nurmi-, juuri- ja erinäiset
kasvi-tarhakasvitkin. Kauppaan on jalostuksista
laskettu eräitä kauralaatuja ja herkkuherne.
[Hankkijan siemenjulkaisut 1914, 1916, 1920.]
2. Suomen kylvösiemen o.-y:n k a
s-v i n j a 1 o s t u s 1 a i t o s on
maanviljelysneuvos B. Westermarckin ja metsänhoitaja A. W.
Westermarckin 1918 ,,Westermarckin
kasvin-jalostuslaitos" nimisenä omistamalleen
Järvenpään tilalle perustama ja siirtyi 1920 oston
kautta Suomen kylvösiemen o.-y:lle. Laitokseen
kuuluu, paitsi tarpeellisia rakennuksia, n. 50 ha
maata, josta n. puolet peltoa. V. 1919
valmistunut laitosrakennus käsittää toistakymmentä
työ- ja Iaboratorihuonetta. Koelaitoksen
johtajana on sen perustamisesta asti toiminut fil.
maist. Vilho A. Pesola. V. 1920 oli koe- ja
jalos-ttisviljelyksissä Suomessa käytettäviä
viljelyskasveja 597 laatua, 4,455 koeruudulla, joiden
yhteenlaskettu pinta-ala oli n. 3 ha.
3. Valtion koeviljelys- ja kasvinjalostuslaitos
Otavan koulutilalla perustettiin
asetuksella 8 p:Itä elok. 1919 ja aloitti toimintansa
seur. v:n alusta. Laitoksella on käytettävänä
n. 90 ha peltoa; menosääntö 1921 Smk. 41,500: —.
K. L. & V. A. P.
*Maanvuokra. Maalisk. 12 p. 1909 torpan,
lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrauksesta
annettuun asetukseen liittyvän n. s.
taannehtivan asetuksen mukaan tuli maalisk. 14 p. 1916
päättymään niin suuri joukko vuokrasopimuksia,
että ne vastasivat 45% torpparien, lampuotien
ja mäkitupalaisten koko luvusta. Sentähden
kävi pian 1909 v:n vuokralainsäädännön
ilmestyttyä tarpeelliseksi järjestää näiden
vuokra-miesten asema. Paitsi erästä aikaisempaa
esitystä, jota eduskunta ei hyväksynyt,
annettiin-kin eduskunnalle 1914 v:n valtiopäivillä
hallituksen esitys, jonka tarkoituksena oli 14 p.
maalisk. 1916 ja lähivuosina sen jälkeen
päättyvien vuokrasopimusten pitentäminen muutamilla
vuosilla, kunnes maanvuokraolot lopullisesti
järjestävät lainsäädäntötoimenpiteet saataisiin
aikaan. Eduskunta kuitenkin hyväksyi
ehdotetun asetuksen lepäämään ensimäisiin uusien
vaalien jäljestä kokoontuviin valtiopäiviin.
Ennenkuin tarkoitettu pitennys näin saatiin aikaan,
koetettiin asia järjestää hallinnollista tietä
tuollaisen pitennyksen määräävällä keisarillisella
julistuksella 14 p. lokak. 1915. Laillisella tavalla
tuli asia järjestetyksi vasta sitten, kun
lepäämään jätetty asetus 1917 v:n valtiopäivillä
hyväksyttynä oli ilmestynyt 23 p. syysk. 1917.
Asetus pitensi vuokrasopimusten
voimassaoloaikaa enintään 5 v:lla. Mutta kun sen voimaan-
astuttua syntyi epätietoisuutta siitä, koskiko
myönnetty pitennys niitäkin vuokrasopimuksia,
jotka 1909 v:n lainsäädännön mukaan olivat
päättyneet ennen viimeksimainitun asetuksen
voimaanastumista, annettiin 16 p. tammik. 1919
laki, jolla asetusta selitettiin siten, että
pitentä-vät määräykset olivat ulotettavat myöskin
sellaisiin vuokrasopimuksiin.
Uusimmasta m.-lainsäädännöstä mainittakoon
vielä laki 31 p:ltä jouluk. 1917, jonka
mukaan 1909 v:n taannehtivan asetuksen
säännökset ovat laissa säädetyllä tavalla voimassa
myöskin elinkautiseen vuokrasopimukseen
nähden, sekä laki 13 p:ltä toukok. 1919, jolla
1909 v:n m.-asetusta on eräissä kohdin
muutettu, osittain asetusta sovellettaessa
saavutetun kokemuksen, osittain vuokra-alueiden
lunastamista koskevan lainsäädännön johdosta.
Tärkeimmät viimeksimainituista muutoksista
koskevat 1) vuokra-aikaa, jonka lyhyin sallittu
määrä torppiin ja mäkitupa-alueisiin nähden on
alennettu 25 v:ksi; 2) vuokramaksun uudelleen
määräämistä, kun vuokrakausi on 25 v:ta
pitempi; 3) pienten vuokraesineiden
vuokramaksun suhdetta suuremmista vuokraesineistä
samalla seudulla suoritettavaan vuokramaksuun;
4) päivätöihin kutsumuksen peruuttamista; 5)
maanomistajan suoritettavaa korvausta
sellaisessa tapauksessa, että hän on antanut jollekin
luvan alkaa vuokraamisen tarkoituksessa
viljellä maa-aluetta tai siihen rakentaa, mutta
sittemmin ei suostu sellaisiin
vuokraehtoihin, jotka vuokralautakunta saattaa hyväksyä;
6) vuokrasopimuksen jatkumista, jos vuokramies
vuokrakauden päätyttyä saa olla irtisanomatta
paikoillaan määrätyn ajan sekä 7)
vuokralautakunnan puheenjohtajille ja jäsenille tulevia
palkkioita.
Viimeaikaisista m.-lainsäädäntötoimista on vielä
mainittava 11 p. kesäk. 1920 annettu laki
kalastajatorppia (ks. Kalastajatorppa, Täyd.)
koskevien vuokrasopimusten pitentämisestä, jolla
sanotut vuokrasopimukset on pitennetty maalisk.
13 p:ään 1924. Tämä toimenpide johtuu siitä,
että kalastajatorppien lunastamista koskeva
lainsäädäntö on vielä valmistamisen alaisena.
W. R. K.
Maapallo ks. Maa, V Os.
♦Maaperä, geoL, tarkoittaa kiinteän vuoriperän
päällä lepäävää muodostumaa, joka on
muodostunut kiinteästä vuoriperästä rapautumisen (ks.
t. VII Os.) kautta tahi lahoavista kasvijätteistä
(vrt. S u o, IX Os.). Irtonaiset maalajit voivat
olla joko primäärisiä, jos ne lepäävät
emäkallionsa päällä, tahi sekundäärisiä, jos ne ovat
siirtyneet pois. Maalajeissa tapahtuu sitten
sekundäärinen pintarapautuminen, joka pyrkii
purkamaan kivennäiset yksinkertaisempiin
aineosiinsa. Sen mukaan, * miten eri
rapautumis-tulokset uudestaan saostuvat, syntyy erilaisia
maanlaatumuodostumia. Näiden
muodostuminen riippuu pääasiallisesti ilmastosta siten, että
eri ilmastovyöhykkeissä syntyy erilaisia
maan-laatuja. Siten syntyy esim. tropiikeissa
maan-laatu, jota tiilenpunaisen värinsä mukaan
nimitetään lateriitiksi (ks. t. V Os.).
Huomattavin ilmiö lateriittimuodostuksessa on, että
silikaateissa aineosana oleva piihappo,
alkalit ja maa-alkalit vaeltavat pois maanlaatu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
