Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Noske ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
839
Nuoren ta ini ii on—Nuorturkkilaiset
840
Nummenkosken sähkölaitos. — Mäntsälän
kartano. — Kirkon alttaritaulut „Vapahtaja
ristillä" ja „Pyhä ehtoollinen" maalannut F. J.
Jägerplan 1825. K. J. V.
Nuorentaminen. Nuoruus ei aina riipu iästä;
toiset vanhentuvat aikaisemmin, toiset
myöhemmin. Ikivanhoista ajoista ovat ihmiset
koettaneet päästä perille siitä, miten vanhentumista
voisi vastustaa, mutta aina turhaan. Viime
aikoina (1920) on kuitenkin vvieniläinen fysiologi
Steinach (ks. t. Täyd.) saavuttanut
mieltäkiin-nittäviä tuloksia tällä alalla. Hänen
menettelytapansa on hyvin yksinkertainen. Vanhastaan
tiedetään näet, että sukupuolirauhaset, sekä
naaraan munasarjat että koiraan kivekset,
erittävät vereen ainetta, joka ylläpitää
sukupuoliviettiä, ja että eritys lakkaa vanhoilla yksilöillä.
Istuttamalla vanhan rotan uroksen ihon alle
nuoresta uroksesta otetun kiveksen, sai Steinach
tämän eläimen kaikinpuolin tuntuvasti
nuortumaan. M. m. heräsi sammunut sukupuolivietti
uudelleen, ja koe-eläin eli kauemmin kuin muut
rotat keskimäärin. Samanlaisen tuloksen on
Steinach saanut sitomalla siementiehyet kiinni, jolloin
kives ilmeisesti ärtyy uudestaan sisäisesti
erittämään. Samaten on vanha rottanaaras
nuortunut, kun sen ihon alle on siirretty nuoren
naaraan munasarja. Myös ihmisiin (miehiin) nähden
on Steinac.i tullut samanlaisiin tuloksiin kuin
eläinkokeissaan.
On luultavaa, ettei näillä kokeilla, niin
tärkeitä kuin ne teoreettisesti ovatkin, tule olemaan
suurempaa käytännöllistä merkitystä muuta kuin
ehkä niissä tapauksissa, jolloin yksilö ennen
aikojaan on tapaturman seurauksesta
sukupuoliviettiin nähden vanhentunut. G. E.
• Nuorisotiede ks. P e d o 1 o g i a, VII Os.
*Nuorinaa, Severi. Uudempia julkaisuja:
,,Niin olkoon" (1915, runoja); kirjoittanut
elämäkerrallisen esipuheen Arvi Jänneksen
„Muistojen ja toiveiden" 2:seen painokseen (1918); on
vuodesta 1918 „Turun Sanomain" päätoimittaja.
Nuorruttaa ks. M y ö s t ä ä, Täyd.
*Nuorturkkilaiset. V:n 1908 verettömän
vallankumouksen jälkeen siirtyi Turkissa
todellinen valta sulttaanilta n:n ja heidän komiteansa,
„yhteys- ja edistyskomitean", käsiin, jonka
pesäpaikka siihen asti oli ollut Saloniki. Oli luultu,
että tämä kauan kaivattu muutos vahvistaisi
Turkin asemaa sisäisesti ja ulkonaisesti. Niin
ei kuitenkaan käynyt. N:n johtomiehet, kuten
Enver (ks. t. Täyd.) ja Niazi, olivat kyllä
rohkeita sotureita tai kuten Talaat (entinen
postivirkailija Saloniki’sta) hyvää tarkoittavia
uudis-tusmiehiä, mutta heiltä puuttui kokonaan
perinnön ja kokemuksen antama taito hallita laajaa
valtakuntaa. Samat viat, jotka karakterisoivat
vanhaa hallitustapaa, alkoivat pian nytkin näkyä.
Pyrkimyksessään vahvistaa osmanilaisuutta ja
asettaa se kaikkialla valtakunnassa ensi sijalle,
laiminlöivät n. valtakunnan eri kansallisuuksien
erikoistarpeita ja erikoisetuja. Siten kyti
tyytymättömyys Syyrian itsetietoisissa ja
sivistyksellisesti korkealla olevissa asukkaissa ja
Arabian turkkilaisia aina vihaavissa beduiineissa
edelleen, jota tyytymättömyyttä lisäsi
kunnollisien virkamiehien puute. N:n
kansallisuushar-rastukset, joiden äärimäinen muoto oli n. s.
p a n-t u r a n i s m i, toivo yhdistää kaikki turk-
kilaiset kansat ja heimot, Vähän-Aasian
rantamilta Sisä-Venäjän tataareihin asti, loukkasivat
muita Turkin valtakunnan muhammedilaisia ja
tekivät heidät alttiiksi vieraiden, myös
Euroopan suurvaltojen, houkutuksille. Tämä islamin
ja turkkilaisuuden pohjalle rakentuva liike, joka
tavallaan oli jatkoa 1860- ja 1870-luvuilla
esiintyvälle kirjalliselle uudistus- ja puhdistustyölle
ja oleellisesti erosi n. s. pan-islamismista (ks. t.
VII Os.), on siitä mielenkiintoinen, että siinä
ensi kertaa islamin historiassa pääpaino on
pantu kansallisuus- ja rotukäsitteelle aikaisemman
yksinomaisen uskontokäsitteen sijasta.
Pan-turanismi pysyi kuitenkin Konstantinopolin
sivistyneiden piirien ahtaissa rajoissa, saavuttamatta
vanhoillisissa turkkilaisissa yleisempää
vastakaikua. Näissä sitäpaitsi epäiltiin n:n
uudistuspyrkimyksissä piilevän liiallista modernismia,
eurooppalaisuuden tavoittelua ja luopumista
islamin ikivanhoista traditsioneista. N. olivat myös
suureksineet omaa vaikutusvaltaansa sekä
vä-häksyneet vanhojen tapojen sitkeyttä ja
vanhan hallitussuunnan kannattajien voimaa, jos
kohta toiselta puolen nuorturkkilaisuutta ei
mitenkään saa rinnastaa eurooppalaisten
tapojen matkimiseen, kuten meillä usein tehdään.
Seurauksena kaikesta tästä oli, että sisäistä
erimielisyyttä ja sisäistä voimattomuutta jatkui,
että todella tarpeelliset uudistukset, kuten
vanhan uskonnollis-siviililain, seri’an,
kodifioiminen (yritykset siihen suuntaan eivät näy
tuottaneen toivottua tulosta) y. m. jäivät hurskaiksi
toivomuksiksi, ja että valtakunnan kurjat
raha-asiat, jotka raskaiden verojen muodossa
painoivat kansaa, yhä huononivat.
Ulkonaisesti ei lisännyt n:n arvoa Bosnian
ja Hertsegovinan yhdistäminen Itävaltaan, ei
myöskään Tripoli’n sota 1911. Onnettomat
Balkaninsodat 1912-13 todistavat, ettei Turkki
uuden suunnan aikana ollut ehtinyt
sotilaallisesti voimistua, mihin sotaväkeen levinnyt
poli-tikoimishalu oli yhtenä syynä. Toiselta puolen
ainaiset sodat luonnollisesti estivät sisällistä
uudistustyötä. Kaikki nämä vastoinkäymiset
ajoivat Turkin Saksan syliin, jonka päämääränä
oli Turkin vahvistaminen Englannin ja Venäjän
valtaa vastaan Etu-Aasiassa. Tämä askel oli
yksinomaan laskelmien tulos, mikä selviää
siitäkin, että Turkissa siihen asti oli Ranskan
vaikutus ollut suurin ja että saksan kieltä vain
harvat puhuivat. Saksalais-orienteeraus ei
näykkään ehtineen tunkeutua syvälle yhteiskuntaan.
Saksan sotilasviranomaiset, von der Goltzin ja
Liman von Sandersin johdolla, panivat heti
alulle innokkaan uudistustyön, jonka tulokset
maailmansodassa pian näyttäytyivät, varsinkin
senjälkeen kuin Bulgaarian Saksaan liittymisen
kautta yhteys Saksan ja Turkin välillä oli saatu
turvatuksi. Liittolaisten tappiot Gallipoli ’lia ja
Mesopotamiassa todistavat paraiten tämän
yhteistyön tuloksia. Sen sijaan tuotti n. s. „pyhän
sodan" julistus paljoa huonomman tuloksen
kuin oli luultu, mihin oli syynä kaikkialla
valtakunnassa vallitseva tyytymättömyys
nuorturk-kilaiseen hallitukseen. — Saksan ahdinko ja
luhistuminen 1918 vaikutti luonnollisesti
ratkaisevasti Turkinkin kohtaloon, jossa jo sodan
viime vuotena oli havaittavissa selviä väsymisen
ja hajoamisen oireita, semminkin kun Saksa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
