Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Raamikone ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
967
Radioaktiivisuus
968
suoraan riviin sillä tavoin, että melkein joka
paikalla uraanin ja talliumin välillä esiintyy useita
elementtejä käsittäviä ryhmiä (esim. lyijyn
kohdalla 7). Tällaista ryhmää sanotaan K.
Fajan-sin ehdotuksen mukaan plejadiksi. Plejadin
jäseniä F. Soddy nimittää isotoopeiksi.
Plejadi käsittää siis samaa kemiallista tyyppiä
olevat alkuaineet. Sen jäsenet, jotka ovat ei vain
kvalitatiivis-kemiallisessa suhteessa vaan myös
valo-opilliseen spektrumiinsa nähden hyvin
yhtäläiset, eroavat kuitenkin toisistaan
radioaktiivisilta ominaisuuksiltansa, puoliarvoajaltansa (ks.
Radioaktiivisuus, VII Os. p. 1359) sekä
atomipainoltansa. On plejadeja, joiden jäsenien
atomipainot voivat erota jopa 8 ykkösellä
toisistaan. kuten esim. alla oleva lyijyryhmä
osoittaa:
radioaine atomipaino
RaG..............206
Pb................207
ThD..............208
RaD..............210
AcB.......(210)
ThB..............212
RaB..............214
Toiselta puolen on eri plejadien elementtejä,
joiden atomipaino on sama, kuten RaD, RaE ja
RaF, mutta joiden kemiallinen luonne on hyvin
erilainen. Vanha käsitys, että alkuaineiden
atomipaino etusijassa määräisi niiden
ominaisuudet, on siis korjaamisen tarpeessa.
Radioaktiiviset aineet eroavat toisistaan m. ni.
siinä suhteessa, että ne säteilevät eri
korpuske-leja, toiset a-säteitä, toiset ^-säteitä, muutamat
kumpaakin säteilylajia. Koska
a-säteilymuun-telussa radioelementin atomista erkanee
positiivisesti sähköinen heliumiatomi, jonka atomipaino
on 4, vähenee siis muunnostuloksen atomipaino
tällä luvulla, ß-säteilymuuntelussa taas
irroit-tuu negatiivisesti sähköinen elektroni, jonka massa
on vain n. 1/2ooo (tarkemmin Visao) vetyatomin
massasta. Mutta tämä pieni massavähennyskään
ei tapahdu säteilevän aineen atomissa, sillä
ß-muunnoksen jälkeen positiivisesti sähköiseksi
tullut jäännösatomi liittää itseensä negatiivisen
elektronin ulkoapäin; ^-muunnoksen jälkeen on siis
muunnosaineen atomipaino yhtä suuri kuin
emä-aineen. Vain atomien sähkötila on muuttunut;
sekin aiheuttaa uuden radioelementin
syntymisen. Fajansin ja Soddyu „siirryntälait"
ilmoittavat, missä suhteessa elementtien järjestys
muuntelusarjoissa ja niiden sijoitus periodiseen
järjestelmään ovat toisiinsa. Ensimäinen
siir-rvntälaki kuuluu:
mø
a-m uunnoksen jälkeen syntynyt
elementti siirtyy periodisessa
järjestelmässä pystysuoraan ryhmään,
jonka järjestysnumero on kahta
pienempi kuin e m ä a i n e e n (siirtyminen
siis kaksi palstaa vasemmalle).
ß-m uunnos siirtää
muunnosele-m e n t i n lähinnä oikealla
emäainees-ta olevaan pystysuoraan ryhmään.
Siirrvntälakien avulla on voitu keksiä kaksi
uutta radioelementtiä, nim. UX2 (brevium) ja
akti-niumin emäaine protaktiniumi. Jälempänä oleva
taulukko (ks. kuvaa) osoittaa nyt, missä yhtey-
dessä uraani-radiumin sarjan elementit ovat
toisiinsa. Sarja alkaa VI :n ryhmän Ui:sta, jonka
a-säteily synnyttää kaksi palstaa vasemmalla
olevan UXi:n. Samalla, kuten edellä selitettiin,
atomipaino alenee 4:llä (238:sta 234:ään;
atomipainot taulukon laidassa). Kahden
/j-säteilymuun-noksen jälkeen syntyy kaksi palstaa oikella
samassa vaakasuoranvissa oleva Un, jolla on
samat kemialliset ominaisuudet kuin Ui:11a. Tämän
aineen «-säteily pynnyttää IV:ssä ryhmässä ole-
Radioaktiivisuus.
van iouiumin j. n. e., kunnes saadaan
radioaktiivisesti tehoton aine RaG. Muiden
radioaktiivisten aineryhmien muuntelutaulukot ovat hyvin
edellä esitetyn uraani-radiumin taulukon
näköiset. Muuntelusarjojen radioaktiivisesti
tehottomia lopullisia muunnosaineita sanotaan
sarjojen lopputuotteiksi. Näistä on luultu,
että ne olisivat identtiset kukin jonkun
tavallisen alkuaineen kanssa, mutta ainoastaan
RaG:hen nähden on tutkimus tähän asti
tuottanut todennäköistä selvitystä. RaG:n atomipaino
on siirryutälakien avulla laskettu olevan joko
206,2 tai 206,o. Alkuaineiden atomipainoista on
tätä lukua lähinnä tavallisen lyijyn atomipaino
207,2. Koska RaG kemiallisilta ominaisuuksiltaan
on samanlaista ainetta kuin lyijy, mutta
atomipainoltaan erilainen, täytyy siis olettaa, että
mainitut aineet ovat isotoopit. Muidenkin
radioele-menttien muuntelusarjat päättyvät
radioaktiivisesti tehottomiin lopputuotteisiin, jotka kaikki
kuuluvat lyijyplejadiin. Toriumisarjan
lopputuotetta ThD sanotaan sentähden t o r i u m i 1 y
i-j y k s i. Sen atomipainon on laskettu olevan 208,i.
Samoin aktiniumisarjan vähän tunnettua
lopputuotetta AeD sanotaan aktiniumilyijyksi
ja sen atomipainon arvellaan olevan n. 206-207.
Uraanikivennäisistä saatu lyijy, n. s.
uraani-lyijy» on RaG:n ja AeD:n seos, mutta sisältää
pääasiallisesti vain RaG:tä. On siis olemassa
erilaisia isotooppisia lyijylajeja, joiden atomipainot
vaihtelevat 206,o ja 208,i välillä. Mitä tavalliseen
lyijyyn tulee, on se ehkä uraanilyijyn ja
toriumi-lyijyn seos. Sen tähden on noussut kysymys,
eivätkö mahdollisesti ne aineet, joita nykyjään
pidetään alkuaineina, myöskin ole isotooppien
seoksia. Onhan jo näytetty toteen, että heliumi
on aineksena radioaktiivisten elementtien
atomeissa. Näin ollen on palattu takaisin Proutin
hypoteesiin (ks. t. VII Os.) ja yritetty esittää
kaikkien alkuaineiden atomipainoja vedyn
atomipainon (l,oos) ja heliumin atomipainon (4,oo> ko-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
