Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rendement ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
997
998
on täytetty jokaiseen yllämainitulla tavalla
tapahtuneeseen merkinantoon nähden pisteiden A
ja B välillä. E to lausuu, että valo tarvitsee yhtä
pitkän ajan kulkeakscen A:sta ß:hen kuin i*:stii
mirhan. Mainitulla tavalla voimme verrata
kelloja kaikissa mahdollisissa avaruuden pisteissä.
Kokemus osoittaa, että osamäärällä ru ’— ja
tb—tax
aen kanssa yhtä suurella } ah , niissä r ab on
’ a o t b
£
etäisyys molempien pisteiden välillä, on sama
pysyvä arvo c kahdelle synkronisesti käyvälle
kellolle niissä avaruuden A- ja ß-pisteessä hyvänsä.
Tämä konstantti c ei ole muuta kuin valon
nopeus tyhjiössä. On lisäksi olemassa väite, että jos
kaksi kelloa käy synkronisesti saman kolmannen
kanssa, niin ne käyvät synkronisesti myös
keskenään. Tarkoitamme nyt mielivaltaisella paikalla
sattuvan tapahtuman ajalla sitä aikaa, jonka
sanalla paikalla oleva kello osoittaa yhtaikaa
tapahtuman kanssa, edellytettynä että tämä kello
käy synkronisesti kaikkien muiden paikkojen
kellojen kanssa. Täten voimme verrata eri paikoilla
sattuvien tapahtumien aikaa ja tiedämme myös,
milloin näitä tapahtumia on pidettävä
yhtäaikaisina. Me olemme kuitenkin tarkanneet vain
levossa olevia kelloja ja siten välttäneet kaikki
vaikeudet. Jos tarkastamme kahta kelloa, jotka
liikkuvat tasaisella ja samalla nopeudella samaan
suuntaan, niin että ne ovat suhteellisessa levossa
toisiinsa nähden, ja jos ajattelemme tarkkaajien
seuraavan kummankin kellon mukana, niin
voivat nämä merkkien avulla yllä esitetyllä tavalla
tutkia, käykö kumpikin kello heidän käsityksensä
mukaan synkronisesti vai ei. Tällöin otaksuvat
tarkkaajat, että he itse ja molemmat kellot ovat
levossa. Jos lähtee siitä kokemuksen
vahvistamasta otaksumasta, että valon nopeus on sama,
olkoon valoa säteilevä kappale levossa tai
liikkeessä, voi helposti laskea, milloin kellojen
mukana seuraavat tarkkaajat katsovat näiden
käyvän synkronisesti. Huomataan, että jos asianlaita
on näin, niin eivät liikkeessä olevat kellot näytä
samaa aikaa kuin ne levossa olevat kellot, joiden
ohi ne kulkevat. Tästä voi käsittää, että t a r
k-k a a j i 1 1 a, jotka liikkuvat toisiinsa
nähden, on eri käsitykset siitä,
mitkä’ eri paikoilla sattuneet
tapahtumat ovat pidettävät
samanaikaisina. Kaikilla näillä eri käsityksillä
ilmiöiden samanaikaisuudesta on yhtä suuri
oikeutus relativiteettiperiaatteen kannalta, sillä tämän
mukaan on kahdella tarkkaajalla, jotka liikkuvat
tasaisella nopeudella toisiinsa nähden, molemmilla
sama oikeus olettaa itse olevansa levossa ja
otaksua toisen liikkuvan.
Teorian edelleen kehittäminen osoittaa, että
toisiinsa nähden liikkuvat tarkkaajat eri tavalla
arvioivat aikojen pituuden. Tarkkaa ja, joka näkee
kappaleen liikkuvan nopeudella v, huomaa ilmiön
kappaleella tapahtuvan suhteessa } 1—~ (c=
valon nopeus) nopeammin kuin kappaleella
mukana kulkeva tarkkaa ja havaitsee. Samoin
arvioivat tarkkaajat eri tavalla kappaleiden
pituussuh-teita. Tarkkaaja, joka näkee kappaleen liikkuvan
nopeudella v, pitää sen ulottuvaisuutta liikkeen
suunnassa J 1—V\ kertaa lyhyempänä kuin mu-
kana seuraava tarkkaaja. Kohtisuorassa liikettä
vastaan olevia pituusmittoja tarkkaajat taas
arvostelevat samalla tavalla. Huomataan, että
valon nopeutta c suuremmat nopeudet ovat
aineellisella kappaleella mahdottomat. Tämä on
yhteydessä sen kanssa, että r. tekee mekaniikan lakien
modifioimisen tarpeelliseksi. Pienille nopeuksille
— ja tällaisia ovat kaikki todellisuudessa
esiintyvät tapaukset — poikkeukset klassillisesta
mekaniikasta tulevat mittaamattoman pieniksi;
nopeuksille, jotka lähentelevät valon nopeutta, lait
ovat aivan toiset.
Yllä esitetty koskee Einsteinin 1905 esittämää
teoriaa, jota nyttemmin sanotaan erityiseksi
r:ksi. Vv. 1913-15 Einstein olennaisesti laajensi
teoriaansa ja siten syntyi yleinen r., joka
selittää myös painovoiman, lv:n (myös erityisen)
mukaan ei kappale voi välittömästi matkan päästä
vaikuttaa toiseen, vaan on tämän vaikutuksen
edettävä avaruudessa samalla nopeudella kuin
valo. Myöskin painovoimalla täytyy tästä syystä
olla etenemisnopeus, joka on valon nopeuden
Suuruinen, ja tämä tekee Newtonin attraktsionilain
modifioimisen tarpeelliseksi. Erilaisia tällaisia
muodostelmaehdotuksia tehtiinkin erityisen r:n
nojalla, mutta Einsteinin oli sallittu keksiä
paino-vcimaprobleemin nerokas ratkaisu, joka selittää
taivaankappaleiden liikunnot ei ainoastaan yhtä
hyvin kuin Newtonin laki vaan vielä paremmin.
Kiertotähti Merkuriuksella on radan akselin
kiertyminen huomattu 43 kaarisekunniksi 100
vuodessa. Tätä kiertymistä ei Newtonin
attraktsioni-laki voi luontevasti selittää, mutta Einsteinin
teoria antaa eräitä pieniä poikkeuksia sanotusta
laista, jotka juuri edellyttävät radanakselin
havaitun suuruisen kiertymisen.
Toinen johtopäätös Einsteinin teoriasta on, että
valonsäteet taipuvat sivuuttaessaan
taivaankappaleen. On aivan kuin taivaankappale vetäisi
valoa puoleensa, mutta ei ole kuitenkaan missään
tapauksessa Einsteinin mielestä ajateltava, että
valo olisi kokoonpantu aineellisista hiukkasista.
Jos valolla olisi tuollainen aineellinen luonne,
niin saattaisivat puoleensavetävät massat sen
myös poikkeamaan suunnastaan, mutta
poikkeaminen tulisi olemaan vain puolet siitä, minkä
Einsteinin teoria edellyttää. Säteeltä, joka
sivuuttaa auringon läheltä sen reunaa, Einsteinin
teoria vaatii 1,7 kaarisekunnin poikkeuksen. Asiaa
voidaan tutkia vain täydellisen
auringonpimennyksen sattuessa, sillä vain tällöin on
mahdollista valokuvata auringon reunassa olevia
tähtiä; kuun ja kiertotähtien massat taas ovat
aivan liian pienet saattaakseen valosäteet
huomattavasti poikkeamaan suunnastaan. Tarkat
havainnot auringonpimennyksen aikana 1919
näyttävät todenneen valosäteiden poikkeuksen, joka
oli niin suuri, kuin Einstein oli ennustanut.
Koska Einsteinin teorian edellyttämät
poikkeukset aikaisemmin tunnustetuista laeista ovat niin
pieniä, tuottavat kaikki näiden poikkeuksien
toteamiseksi tehtävät kokeelliset tutkimukset
hyvin suuria vaikeuksia. Missä kuitenkin nämä
tutkimukset ovat tuottaneet tuloksia, tukevat ne
Einsteinin teoriaa. G. N-m.
Rendement ks. Raffinatsioniarvo,
Täyd.
Rengaskehruukone ks. K e h r u u t e o 11 i-
s u u s, IV Os. p. 641, rivi 29 ylh. ja, kuva 6.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
