Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saalas ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1035
Sabatinrikos—Sairaankantaja
1036
Sabatinrikos ks. Sapatinrikos, Täyd.
sabloni-kaavaus = mallilautakaavaus (ks.
Valaminen, X Os. p. 477, kuvat 12-14).
Sabloni-sorvaus, muotosorvaus, jossa terä saa
määräviivaisen liikkeen niin, että kappale tulee
tarkalleen määrämuotoiseksi. Tavallisesti
kiinnitetään sorviin mallilevy (sabloni), jonka reunaa
pitkin kulkee teränpitimeen sovitettu pieni pyörä.
Jousi tai paino vaikuttaa pitimeen niin, että
pyörä pysyy levyssä kiinni ja terä näin kulkee
määrätyn radan. Pienempiä esineitä, kuten
nuppeja, kahvoja y. in. sorvataan muoto- 1.
sabloni t e r ä 1 1 ä, jolloin itse terän leikkaava
reuna on esineen ääriviivan mukainen. P-o P-o.
Saccardo f-ka’r-J, Pier’ Andrea
(1845-1920), it. kasvitieteilijä, v:sta 1879 Padovan
yliopistossa kasvitieteen professorina,
sienisystemaa-tikko ja Italian kasvitieteen historian tutkija.
Tärkeimpiä teoksia: „Bryotheca Tarvicina" (1864),
„Myeologiæ venetæ specimen" (1873), „Fungi
ve-neti novi vei critici" (I-XIV, 1873-82), „Mycotheca
veneta" (Cent. I-XVI, 1874-81), „Fungi italici
autographice delineati" (1877-86), „Michelia"
(I II, 1877-82), „Chromotaxia" (2:nen pain. 1894),
„La botanica in Italia" (I II, 1895-1901). S:n
toimittama jättiläisteos „Sylloge fungorum", joka
vv. 1882-1913 ilmestyi 22-nidoksisena etupäässä
sisältäen kaikkien tunnettujen sienilajien
määritelmät, on suurimmalta osaltaan S:n itsensä
kirjoittama. J. I. L.
Sadelin f-i’-], Pietari Ulrik (1788-1858),
suom. pappi ja eläintieteilijä, yliopp. 1805, filos.
maist. 1810, teol. toht. 1857, Vaasan alkeiskoulun
kollega 1811 ja konrehtori 1824, vihittiin papiksi
1819, Hammarlandin kirkkoherra 1828. Kirjoitti
ensimäisen esityksen Suomen eläimistöstä „Fauna
fennica, sive enumeratio animalium, qme alit
terra Finlandiæ insulæque ei adjacentes" (I os.
1810, II ja III os. 1819), joka käsittää
luuran-koiset. K. J. V.
Sadger, Isidor (s. 1S67), itäv. hermolääkäri,
on julkaissut useita teoksia, jotka valaisevat
kirjailijain sielunelämää, m. m. ,,K. F. Meyer, eine
pathografisch-psychologische Studie" (1908), „Aus
dem Liebesleben Nicolaus Lenaus" (1909),
„Heinrich von Kleist" (1910), „Belastung und
Entartung. Ein Beitrag zur Lehre vom kranken
Genie" (1910). „Über Nachtwandeln und
Mondsucht. Eine medizinischliterarische Studie" (1914).
*Sælan, Anders Thiodolf, julkaissut
„Finlands botaniska litteratur tili och med år
1900" (1916). S. kuoli 1921.
*Safonov, Vasilij I 1 j i t s, kuoli 1918.
Saftleven [-lèf en]. Cornelius (1606-81),
alankom. taidemaalari; kuului rotterdamilaiseen
maalarisukuun ja oli isänsä Herman S. vanh:n
oppilas. S. sai vaikutusta Brouwerilta ja David
Teniers nuor:lta ja on maalannut heidän tapaansa
laatukuvia, jotka realistisesti esittävät
talonpoikien ja paimenien elämää, sekä myöskin
mielikuvituksellisia luomia, joissa nähdään noitia,
paholaisia, marakatteja y. m. Hänen
maalausta-pansa on huolellista ja värisävyltään harmaan
ruskeahkoa. S. on myös tehnyt joitakuita
radee-rauksia. — Hänen veljensä Herman S. nuor.
(n. 1610-85) on J. van Goyenin vaikutusta saanut
niaisemamaalaaja ja radeeraaja. E. R-r.
* Sahlberg, John Reinhold, kuoli 1920.
Viimeinen teos: „Enumeratio hemipterorum hete-
ropterorum faunæ fennicæ" (2:nen pain.,
Tiedeseuran „Bidrag" 79, n:o 2, 1920).
*Sahlin, Carl Yngve, kuoli 1917.
Sainte-Claire Deville fsät-klär dovi’l], Henri
Etienne (1818-91), ransk. kemisti, kemian
professori Besangonissa 1851 ja Sorbonnessa 1859.
S:n tutkimukset koskivat typpioksideja,
aluminiumin valmistusta ja platinametalleja; saavuttanut
pysyvän maineen dissosiatsionia käsittelevillä
tutkimuksillaan. S:n teoksista mainittakoon
„Legons de chimie" (1868).
*Saint-Germain-en-Lay. Täällä tehtiin syysk.
10 p. 1919 rauha ympärysvaltain ja Itävallan
kesken. Sen ehdoista mainittakoon: rauhankirjan
mukaan Saksalaista Itävaltaa pidetään entisen
Itävallan oikeusseuraajana, jonka on vastattava
myöskin sen rahallisista sitoumuksista; siitä
käytetään nimitystä „Itävallan tasavalta". Tähän
valtioon tulee kuulua YTlä- ja Ala-Itävalta,
Länsi-Unkarin saks. alueet, suurin osa Steiermarkia
ja Kärnteniä (Klagenfurtin altaassa kaksi
äänestysaluetta) sekä Pohjois-Tiroli. Itävallan ar
meiassa saa olla 30,000 palkattua miestä;
sota-ja ilmalaivasto olivat luovutettavat. Saksaan
liittymisen ehkäisemiseksi määrätään, että Itävalta
saa ryhtyä rajoittamaan riippumattomuuttaan
ainoastaan Kansainliiton neuvoston
suostumuksella. Taloudellisia ja raha-asiallisia seikkoja
koskevat määräykset antoivat korvausvaliokunnalle
vapaat kädet; ensimäisenä korvausmääränä oli
luovutettava kauppa- ja kalastajalaivasto, 19,100
kpl. nautaa. Liittoutuneille myönnettiin
panttioikeus kaikkiin valtiontuloihin. J. F.
Saint-Pierre [süpjü’r], Charles Irénée
Castel, abbé de S.-P. (1658-1743), ransk.
kirjailija, on tunnettu ikuisen rauhan
suunnittelijana ja yhteiskunnallisten uudistusten
harrastajana. Oli syntynyt Saint-Pierre-Eglise nimisessä
paikkakunnassa Cherbourgin lähistöllä ja käytti
sen johdosta nimeä ,,1’abbé de Saint-Pierre".
Harjoitettuaan Pariisissa teologisia, filosofisia ja
luonnontieteellisiäkin opintoja hän tuli papiksi
ja sai m. m. hoviviran Orleansin herttuattaren
hovipappina. Oltuaan sihteerinä läsnä Utrecht in
rauhanneuvotteluissa 1712-13 hän julkaisi
1713-17 3-osaisen teoksen „Projet de paix perpétuelle",
jossa hän kehittelee Ranskan kuninkaan Henrik
IV:n ja hänen ministerinsä Sullyn aatteita
valtioiden liiton perustamisesta, joka käsittäisi koko
Euroopan ja takaisi yleisen maailmanrauhan. V.
1718 häneltä ilmestyi teos „Discours sur la
Poly-synodie ou pluralité des conseils", jossa hän vaati
Ranskan hallitusta uudistettavaksi perustamalla
lukuisia valittavia neuvostoja, jotka hoitaisivat
kukin yhtä hallinnon haaraa. Koska hän
viimemainitussa teoksessaan oli moittien arvostellut
Ludvik XIV:tä, niin hän erotettiin Ranskan
akatemiasta, jonka jäseneksi oli valittu 1695. Hän
julkaisi kuitenkin vielä sen jälkeen lukuisia
teoksia, joissa paheksui vallalla olevaa
hallintojärjestelmää ja vaati yhteiskunnallisia uudistuksia.
Näitä kirjoituksia on koottu m. m. teossarjaan
,,Ouvrages politiques" (1. „Ouvrages de morale et
de politique"), jota ilmestyi 17 osaa 1729-41.
A. Gr.
*Saint-Saëns, Camille, kuoli 1921.
Sairaankantaja, sot. S:ain päätehtäviin
kuuluu: kuljettaa haavoittuneita pois
taistelukentältä, olla apuna sitomispaikalla. auttaa sairaiden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
