- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 11. Täydennysosa /
1037-1038

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sakari Sakarinpoika ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1037

ja haavoittuneiden edelleen kuljettamisessa sekä
antaa ensiapu erikoistilaisuuksissa. S:t toimivat
Genfer-sopimuksen suojassa ja kantavat aina
puo-lueettomuussidettä (punaisella ristillä varustettua
valkoista sidettä) vasemmassa olkavarressa. — S:ia
käytetään joukko-osaston lääkärin määräysten
mukaan. Heidän varustukseensa kuuluu
sidetarpeilla varustettu lääkintälaukku, kenttäpullo
juoma-astioineen j. n. e. TV". e. t.

Sakari Sakarinpoika ks. Cajander,
Zakarias, I Os.

Sakata (ruots. sacka, engl. dropping),
tahallisesti, perä edellä, ajautua aluksella virran
mukana.

*Sakkola. 1. Kunta ja seurakunta.
7.100 as. (1919). Teollisuuslaitoksia:
Sääksjärven, Mannstenin, Riiskan ja Virkin sahat, 2
höyrymyllyä ja useita vesimyllyjä. — Kirkon
alttaritaulun „Kristuksen taivaseen astuminen"
maalannut Alexandra Såltin 1879. — 2.
Laituri ja vaihde Hiitolan-Raasulin radalla, 9
km Sakkolan kirkolta, 38 km Käkisalmesta, 71
km Hiitolasta, 164 km Viipurista, 477 km
Helsingistä. K. J. V.

* Saksa on tätä nykyä liittotasavalta, jonka
muodostaa 18 maata (valtiota) ; 1914 pinta-ala
oli 540,858 km2 ja väkiluku 67,s milj., v:n 1920
lopulla oli pinta-ala n. 475,000 km2 ja väkiluku
60 milj. Versaillesin rauhan johdosta oli v:een
1922 mennessä luovutettu seuraavat alueet
(likimääräiset luvut):

km2 Väkiluku

Elsass-Lothringen........................................14,522 1,874,000

Osa Moresnet’n aluetta (Belgian rajalla) 3 3.500

3/4 Länsi-Preussin maakuntaa ................1x7,534 1,267,000

SoMaun alue (Itä-Preussi) ........................620 28,000

Memelin alue (Itä-Preussi) ........................2,447 141,000

9/i0 Posenin maakuntaa............................26,727 1,966,000

Kaistaleita gleesinn koillisrajalta............400 22,000

Hnltschinin seutu (Ylä-sleesia) ................289 46,000

Ylä-slresian kaakkois- ja itäalueita .... 3,270 965,000

Pohjois-Slesvig................................................3,953 166,000

Eupenin ja Malmedyn piiiit........................989 62,000

Yhteensä 70,754 6,540,500

Historia. V. 1914 alkaneessa suurvaltain
sodassa S. kauan aikaa voitollisesti piti puoliansa
ylivoimaisia vihollisiaan vastaan.
Vaarallisemmaksi kuin vihollisarmeiat näyttäytyi S:lle
ym-pärysvaltain „nälkäsaarto", jonka tuhoisien
seurausten torjumiseksi sen täytyi ryhtyä tarkasti
säännöstelemään elintarpeiden jakelua.
Helmikuun 1 p:stä 1915 kaikki valtakunnassa oleva
vilja oli takavarikossa. Samassa kuussa otettiin
käytäntöön kunnalliset leipäkortit. Henkeä kohti
annettiin 200 g leipää ja jauhoja päivittäin,
raskaan työn tekijöille enemmän, sodan loppupuolella
ajoittain jonkun verran vähemmän. Ennen pitkää
alettiin myöskin määrätä rajahintoja ja
lihatto-mia päiviä. Toukok. 1916 perustettiin
sotaravinto-\irasto, jonka esimies sai käyttövaltaansa kaikki
valtakunnassa olevat elintarpeet ja rehuaineet.
Ensimäiseksi „elintarvediktaattoriksi" nimitettiin
Itä-Preussin ylipresidentti v. Batocki.
Vähitellen saatettiin säännöstelyn alaisiksi myöskin
vaatetavarat, liha, maito, sokeri, saippua y. m.
Sodan aikana tehtiin S:ssa ahkeraa työtä
kaikenlaisten vastikeaineiden aikaansaamiseksi, mutta
huomattavampia tuloksia ei näistä ponnistuksista
liene ollut. Mitä S:n kansan ravitsemiseen tulee,
kävi ainakin sodan loppupuolella ilmi, että ra-

1038

viiltoa ei oltu saatu riittävästi ja että tästä olivat
kärsineet varsinkin heikommat yksilöt ja pienet
lapset, joiden kuolleisuus oli noussut pelottavaan
määrään. — Jouluk. 1916 määrättiin
„isänmaallinen apupalvelus", s. o. yleinen työvelvollisuus.
Tämä laki, jonka mukaan kaikki ne 17-60
ikävuoden välillä olevat saksalaiset miehet, jotka
eivät palvelleet armeiassa, olivat velvolliset
suorittamaan apupalvelusta sotateollisuudessa, maa
taloudessa, sairaanhoidossa ja sotataloudessa,
tarkoitti ennen kaikkea riittävän työvoiman
takaamista sotatarveteollisuudelle.

Sodankäyntiin nähden valtiopäiväin puolueet,
alussa myöskin Scheidemannin johtama
sosiaalidemokraattinen ryhmä kokonaisuudessaan,
kannattivat hallitusta, ja valtiopäivät myönsivät
kerran toisensa jälkeen hallituksen sodankäyntiä
varten pyytämät varat, mutta jouluk. 1915 20
sosialistia vasten ryhmän päätöstä äänesti varojen
myöntämistä vastaan. Seur. v. tämä vähemmistö
erosi ryhmästä ja muodosti
„sosiaalidemokraattisen työyhteisön ryhmän", jonka jäsenistä
mainittakoon Bernstein, Haase ja Ledebour. Vielä
jvr-kemmälle kannalle asettui edustaja K.
Liebknecht, joka hallituksenvastaisen esiintymisensä
johdosta tuomittiin 2il2 v:ksi vankeuteen.
Toukok. 1917 mainittu vähemmistö otti nimen
„riippumattoman sosiaalidemokratian ryhmä".

S:n johtavana valtiomiehenä oli sodan
alkuvuosina valtakunnankansleri v. B e t h m a n
n-H o 1 1 w e g. Vaikka hallituksen toimintaa
puolueryhmissä yleensä kannatettiin, herätti
Beth-mann-Holhvegin politiikka kuitenkin eräissä
kohden ennen pitkää tyytymättömyyttä varsinkin
oikeistopiireissä. Nämä syyttivät häntä
tarmottomasta ulkopolitiikasta (esim. vedenalaisten
käyttöön nähden) ja pelkäsivät samalla, että hän
tekisi liian suuria myönnytyksiä vasemmalle päin.
Preussissa hallitus olikin luvannut panna toimeen
vaalioikeusreformin, ja heinäk. 1917 keisari
julisti, että hallituksen Preussin vaalioikeutta
koskeva lakiehdotus tulisi rakentumaan yhtäläisen
vaalioikeuden perustalle. Vasemmisto ei pitänyt
tätä reformia, josta muuten keisarivallan aikana ei
tullutkaan mitään, riittävänä, vaan vaati
hallitukselta lisäksi parlamentarismin voimaan saattamista
ja selvää kannanilmaisua sodan päämäärään
nähden. Heinäk. 1917 Bethmann-IIollweg sai eronsa, ja
valtakunnankansleriksi nimitettiin
kansanravitse-misen preussil. valtiokomissaari G. Michaelis.
Samalla tapahtui muitakin henkilömuutoksia
johtavilla paikoilla. M. m. sisäasiain valtiosihteeri
H e 1 f f e r i c h tuli valtakunnankanslerin
sijaiseksi ja ulkoasiainvalt.iosihteeriksi nimitettiin
v. Kühlmann. Michaëlis ei vastannut häneen
asetettuja toiveita. Paheksumista herätti jo
hänen epävarma suhtautumisensa valtiopäiväin
„rauhanresolutsioniin". Sittenkuin
ympärysvallat olivat hyljänneet S:n hallituksen jouluk.
1916 Romaanian valloituksen jälkeen esittämän
rauhantarjouksen, teki valtiopäiväin enemmistö,
jonka muodosti etupäässä centrum-puolue,
sosiaalidemokraatit ja edistysmielinen kansanpuolue,
heinäk. 19 p. 1917 sensuuntaisen päätöksen, että
valtiopäivät halusivat sovintorauhaa, johon eivät
soveltuneet pakolliset aluelaajennukset eivätkä
valtiolliset, taloudelliset ja raha-asialliset
väki-valtatoimenpiteet. Tämäkin kannanilmaisu
selitettiin vihoilismaissa, samaten kuin Saksan halli-

Sakari Sakarinpoika—Saksa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:54:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/11/0529.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free