Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksalainen demokraattinen puolue ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104 7
Saksi—Salminen
1048
♦Saksi. Kuningas Fredrik August III luopui
kruunusta 1918. Tätä nykyä S. on tasavalta, jolla
ei ole presidenttiä. Valtiosääntö lokak. 26 p:ltä
1920. Marrask. 1920 toimeenpannut
maapäivä-vaalit antoivat tulokseksi sosialistisen
enemmistön (49 sos., 47 porv.).
Sala, Niilo Edvard (1856-92), suom.
näyttelijä, alkuperäiseltä suku nimeltään Sarelius;
synt. Kemijärveltä, oli latojana, kävi Jyväskylän
seminaarin, liittyi 1881 Suomalaiseen teatteriin.
Opiskellen m. m. ulkomailla S. kehittyi
huomatuksi näyttelijäksi, joka rehellisesti sisäisin
keinoin rakensi osansa; niistä mainittakoon Daniel
Hjort, Hamlet, Faust, Brutus, Rosmer, Bileam
(Erkon „Tietäjässä’’), Eurysakes y. m. S. toimi
myös teatterin kirjallisena avustajana, kääntäen
joukon näytelmiä in. m. Sardou’n „Erotaan pois",
Björnsonin „Sigurd Slembe"n, Numersin „Elinan
surman" y. m. S:n ennenaikainen surullinen
kuolema (hän ampui itsensä raivohulluna
Berchtes-gadenissa) oli suuri pettymys Kaarlo Bergbomille,
joka toivoi hänestä itselleen seuraajaa. [Eliel
Aspelin-Haapkylä, „Suomalaisen teatterin
historia", III.] T. L.
Salakapina, rikos, johon sotilaat tekevät
itsensä syypäiksi päättäessään yksissä neuvoin
kieltäytyä tottelemasta esimiehen käskyä tai
väkivallalla tai uhkauksella vastustaessaan sen
toimeenpanoa tai pakottaessaan esimiestä jotakin
tekemään tai jättämään tekemättä taikka muuten
tehdessään hänelle väkivaltaa hänen ollessaan
palveluksessa tai hänen palveluksensa takia. Toukok.
30 p. 1919 annetun sotaväen rikoslain 91 §:n
mukaan on rangaistus s:sta enintään 4 v.
kuritushuonetta tai viraltapano tahi vankeutta
vähintään 3 kuukautta. M. R. P.
Salandra /-la’-/, Antonio (s. 1853), it.
valtiomies. S. tuli 1875 lakit, tohtoriksi ja oli
1879-1914 hallinto-oikeuden professorina Rooman
yliopistossa. V. 1886 hänet valittiin
edustajakama-riin, missä liittyi, vapaamielisten oikeaan
sivustaan ja Sonninon ryhmään. Oltuaan 1890-luvulla
kaksi kertaa alivaltiosihteerinä S. toimi
1899-1900 maanviljelys- ja kauppaministerinä,
helmik.-toukok. 1906 raha-asiainministerinä Sonninon
en-simäisessä ministeristössä ja jouluk. 1909 - maalisk.
1910 verokamariministerinä Sonninon toisessa
ministeristössä. S. lähestyi tämän jälkeen
Giolit-ti’a, jonka johtamassa vapaamielisessä puolueessa
hän edusti maltillista suuntaa. Giolitti’n erottua
S. muodosti maalisk. 1914 ministeristön, jossa
hän itse oli sisäasiainministerinä. V. 1915 S. ja
ulkoasiainministeri Sonnino saivat Italian
eroamaan kolmiliitosta ja julistamaan sodan
Itävaltaa vastaan. Vastoinkäymisen johdosta, minkä
Italia oli kärsinyt rintamalla keväällä 1916, S:n
täytyi luopua kesäk. sam. v. J. F.
Salenius [-W-], Johan Magnus (s. 1846),
historiantutkija; yliopp. 1863, fil. kand. 1866,
toiminut opettajana Porvoossa ja Kuopiossa
1867-1907. Julkaisuja: „Kertomus Valkjärven
pitäjästä" (1870), „Muolaan pitäjästä" (1871),
„Historiallisia tietoja Äyräpään vanhasta
kihlakunnasta" (1872), „Kuvauksia Vanhasta Suomesta"
(1913), „Kuopion kaupunki Ruotsin ylivallan
aikana" (1909) y. m.
Salenskij [-e’-], Vladimir (s. 1847), ven.
eläintieteilijä, professorina Kasaanin yliopistossa
v:sta 1871, Pietarin tiedeakatemian eläintieteel-
Salinometri.
lisen laboratorin johtajana v:sta 1879, Odessan
yliopiston professorina v:sta 1882. S. on
aikamme etevimpiä vertailevia embryologeja; on
ansiokkaalla tavalla käsitellyt sekä selkärankaisten että
selkärangattomien sikiökehitystä. Teoksia:
„Sam-men kehityksestä" (ven., 2 os., 1880), „Beiträge
zur Entwicklungsgeschichte der knorpeligen
Ge-hörknöchelchen bei Säugetieren" (1880), „Études
sur le développement des annélides" (1882-83,
1887), „Neue Untersuchungen tiber die embryonale
Entwicklung der Salpen" (1883). ä’. J. V.
Salinometri 1. suolamittari (vrt.
Areo-metri, I Os. p. 530) on koje, jolla
merihöyrylai-voissa mitataan kattilaveden
suolanpi-toisuutta. Tällainen s. on tehty
hopeoidusta tai kullatusta messingistä tai
nikkelistä. Kun merivedet sisältävät
keskimäärin painostaan 1/32 suoloja
(Itämeren vesi sisältää niitä vain */150),
näyttää s:n asteikko 32-osia. Koska
veden ominaispaino on riippuvainen
myöskin sen lämmöstä, on s:n asteikko
määrätty tav. 200° F:n (=93° C)
mukaan, jotta kattilasta otettua vettä ei
tarvitse jäähdyttää. Kattilaveden
suo-lanpitoisuus ei saa nousta yli 3/32,
tavallisesti se on vain 2/32 tai 2,5/32. —
Voidakseen s:llä tutkia myöskin
lauhdutta-jasta tulevaa lauhdevettä mahdollisten
vuotojen vuoksi, on s:ssä myöskin
asteikko n. 135° F (=56° C) lämpimälle
vedelle, jommoista lauhdevesi on.
P-o P-o.
Sallinen, Tyko Konstantin (s. 1879),
suom. taidemaalari, harjoittanut opintoja
Helsingissä, Pariisissa, Saksassa, Yhdysvalloissa. Hänen
kaikkea tavanomaista kauneuskäsitystä
halveksiva, muotoilultaan ja värikäyttelyltään
voimakkaan persoonallinen maalaustapansa 011
herättänyt suurta mielenkiintoa mutta myöskin vilkasta
mielipiteiden vaihtoa ja kiistelyä. Ateneumin
kokoelmissa on muutamia hänelle hyvin
luonteenomaisia teoksia. F. L.
Salmela, Marja ks. S t e n r o t h. Maria,
Täyd.
Salmen kartano, 2 km Uudestakaupungista
kaakkoon sijaitseva ratsutila, l.ssoo manttaalia.
Kuului viime vuosisadalla kauan Palén-suvulle
(v:een 1873), sitten (v:een 1896) W. R.
Hammarille ja senjälkeen Zenger-suvulle. Nyk. (1922)
omistaja Lauri Zengerin perikunta. K. J. V.
*Salmi. 12,582 as. (1919), joista luteril. 1,591
ja kreik.-katol. 11,260. — Kansakouluja 14,
alakansakouluja 10, joissa 33 opettajaa (1920).
Keskikoulu (valtion, 5 luokk., avattu 1917)
Tuleman kylässä, täällä myös Kansallis-osakepankiu
haarakonttori. K. J. V.
Salminen, Väinö William (s. 1880),
kansanrunouden tutkija, yliopp. 1901, fil. kand. 1908,
fil. Iis. 1917, v:sta 1917 suom.
kansanrunoudentutkimuksen dosenttina Helsingin yliopistossa.
Tutkinut kansantietoutta varsinkin suomalaisten
ja karjalaisten keskuudessa etupäässä Suomen
rajojen ulkopuolella (Ruotsissa, Norjassa,
Venäjällä). Julkaisuja: „D. E. D. Europæus" (1905),
„Skandinavian metsäsuomalaisten vaiheet" (1909).
„Inkerin kansan häärunoelma muinaisine
kosi-mis- ja häämenoineen" (1916), „Länsi-Inkerin
häärunot" (1917), „Suomalainen Inkeri" (1919).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
