Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Savi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1057
Savi
105<S
tyy maanpintaan ja on silloin monen kymmenen,
sadan, joskus vieläkin useamman naapurinsa
päällä, riippuen siitä kuinka suuri levenemisalue
vuosikerralla on juuri tähän suuntaan. Kerrat
eivät ole koskaan täysin toistensa näköisiä.
Paksuus vaihtelee, samoin kesä- ja
talvikerrok-sen osuus siinä sekä monet muut yksityiset
ra-kennepiirteet. Iso joukko päällekkäin olevia
kertoja saattaa olla keskenään jossakin suhteessa
samanlaisia, esim. hyvin hienoa, ]ä\ kkää s "Om.
toinen kertasarja edellisen päällä voi taas olla
karkeampaa savea tai hietaa. Nämä
ominaisuudet pysyvät kuhunkin kertaan ja kertasarjaan
nähden yleensä muuttumattomina koko niiden
levenemisalueella. Yksityiset kerrat ja
kertasarjat voidaan näin ollen tuntea silloinkin, kun ne
tavataan eri paikoissa.
Tällä on sangen tärkeä merkitys, kuu
tahdotaan selvittää, montako vuotta on kulunut
kaikkien kerrallisten savien muodostumiseen. Kun
näet kaikkia kertoja ei voi niiden limittäisen
asennon takia lukea samasta paikasta, käy se
päinsä useammassa perättäisessä leikkauksessa,
jos vain niissä on joitakin yhteisiä kertoja.
Näin vältetään samojen kertojen useampaan
kertaan lukeminen ja toisten poisjääminen. Tällä
tutkimistavalla on todella selvitettävissä
tarkalleen kerrallisten savien koko stratigrafia ja
niiden muodostumisvuosien lukumäärä.
Mainitunlaatuisista tutkimuksista käy selville
vielä muutakin. Ensinnäkin näyttää s:n
rakenne, että se on laskeutunut verraten syvien
vesien pohjille, Vaikka osa näistä nyt on kuivana
maana, ja toiseksi osoittaa kertojen limittäisyys,
että se alue, johon saviaines on laskeutunut, on
ollut kapea, vuosi vuodelta kaakosta luodetta kohti
työntyvä vyöhyke.
Nämä tosiasiat yhdistämällä on saatu
seuraavanlainen kuva kerrallisten sedimenttien
synnystä. S:n sedimentatsionialueena jääkauden
lopulla oli vähitellen peräytyvään jäätikön reunaan
rajoittuva myöhäisjääkautinen aava vesi, joka
peitti suuren osan Fennoskandiaa, ennenkaikkea
ne osat, joissa kerrallista s:ea nyt tavataan.
Jäätikön reuna siirtyi sulaessaan joka vuosi yhä
enemmän luoteeseen päin ja sen mukana s:n
muodostumisalue, ulottuen jäätikön reunasta
ulospäin, niin pitkälle kuin lietettä riitti veden
virtausten kuljetettavaksi.
Kertojen suomumainen asento saa näin varsin
luontevan selityksen. Kun edelleen kunkin
kerran proksimaalipää näyttää jäätikön reunan
aseman sinä vuonna, jolloin kerta syntyi, on
kerrallisten savien stratigrafian avulla selvitettävissä
koko muinaisen jäätikön reunan perääntyminen
1. jäätikön sulaminen Fennoskandian veden alle
vaipuneissa osissa. Niinpä on selvitetty, että
esim. Ruotsi vapautui Skånesta Jämtlandiin
saakka jääpeitteestään n. 5,000 v:n kuluessa.
Tarkempia tietoja näistä De Geerin
tutkimuksista ei vielä ole julkaistu. Sensijaan on
yksityiskohtaisia tutkimuksia tehty Etelä- ja
Lounais-Suomessa ja suurin piirtein koko
Oulujoen eteläpuolella olevassa osassa maatamme
(ks. kuvaa). Jääpeitteen sulamiseen koko tältä
alueelta on tarvittu pyörein luvuin 3,000 v.
Mutta jäänreunan perääntymisnopeus on ollut
varsin eri suuri eri osissa maata, rajakohtana
Salpausselkien vyöhyke. Sen eteläpuoliselle ver-
raten kapealle osalle tulee tasan puolet
äsken-mainitusta vuosimäärästä, toinen puoli riittää
koko muulle alueelle. Vuotuinen
perääntymisnopeus on Salpausselkien eteläpuolella
keskimäärin 100 m v:ssa, niiden pohjoispuolella taas
200-300 m. Sen lisäksi on jäätikön reuna
edellisellä aikapuoliskollaan pysytellyt suorastaan
paikoillaan; nimittäin kummankin Salpausselän
muodostuessa pyörein luvuin 200 v. ja koko tällä
reunaharjujen vyöhykkeellä n. 700 v., joten
keskimääräiseksi vuotuiseksi
perääntymisnopeu-deksi koko eteläisimmässä Suomessa tulee 00 m.
Mutta vaikka perääntymisnopeus jälkimäisellä
aikapuoliskolla onkin ollut yleensä suuri, on
silloinkin sentään sattunut pienempiä paikallisia
pysäyksiä. Niin esim. n. s. kolmannen
Salpausselän muodostuessa Louiiais-Suomeen ja
Jaaman-kankaan Karjalaan on jäätikön reuna ollut
paikoittain siirtymättä n. 100 v. Paikallaan
pysymistä, vieläpä osittaista eteenpäin työnty
mistäkin on huomattu
Hämeenkyrön-Oriveden-Jy-väskylän-Nurmeksen linjalla. Sen jälkeen on
sulaminen tapahtunut verraten tasaisella
nopeudella, 200-400 m v:ssa; vain Suomenselän
tienoilla se näyttää olleen vähän hitaampaa.
Paitsi jäätikön peiääntymishistoriaa, on
kerrallisista s:ista selville saatavissa ne
maantie-teellisgeologiset olosuhteet, joiden vallitessa s.
kussakin paikassa on muodostunut. Syvään
veteen ja tasaiselle alustalle on kerrostunut
sangen säännöllisiä kerroksia (Pohjanmaan lakeus).
Matalaan veteen, jossa veden virtaus on ollut
tuntuva, laskeutui vain karkeampi aines ja
sedimentti sisältää sentakia hietaa tai hiedansekaista
savea (Keski-Suomi, korkeimmat kohdat
Hämettä). Hyvin epätasaisilla mailla
(Kaakkois-Häme) ovat kerrokset vtrsin epäselviä ja
vaikeasti tunnettavia. Sedimenttien rakenteesta
ilmenee edelleen, onko niiden muodostuessa vesi
ollut suolaista vai suolatonta. Suolattomassa
vedessä tapahtuu näet lietteen laskeutuminen
raesuuruuden perusteella: karkeampi aines ehtii
pohjaan ensin, talvella veteen liettynyt hienompi
saviaines vasta myöhemmin. Siitä johtuu juuri
säännöllinen kerrallisuus ja se voi siis
muodos-tuakin vain suolattomassa vedessä. Suolaisessa
sensijaan elektrolyytit vaikuttavat koaguloivnsti
hienoimpiin saviaineisiin, kolloideihin. Ne
ehtivät näin ollen pohjalle yhtä nopeasti kuin
karkeammatkin jyväset. Kaikki ainekset laskeutuvat
siis varsin lähelle jäätikön reunaa ja tavallista
vahvemmalti, kerrallisuus jää muodostumatta tai
tulee se epämääräiseksi, jos suolakonsentratsioni
on vain pieni.
Suomessa on kerrallista s:ea kumpaakin
laatua. Suolaisen meren kerrallista s:ea tavataan
osissa Lounais-Suomea Salon-Turun-Tampereen
välisellä alueella, siis juuri siellä, missä maamme
laajimmat ja vahvimmat kertasavipeitteet
tavataan. Suurin osa niistä on muodostunut n. 170
’ v: n kuluessa. Myös toisen Salpausselkä-vaiheen
aikuinen s. näyttää olevan suolaiseen mereen
laskeutunutta. Sensijaan kaikkialla muualla
olevat, sekä aikaisemmat että myöhemmät, ovat
selvästi suolattoman veden kerrostumia.
Tuo mainittu, poikkeuksellinen, suolaisen
meren s. Lounais-Suomessa on syntynyt juuri
silloin, kun jäätikkö suli matalan Keski-Ruotsin
kohdalta, jolloin Itämeri pääsi suoraan yhtey-
Täyd. 34. Painettu 22.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
