Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Steinhausen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1133
Steinhausen—Stenroth
1134
tn koon : „Das Christentum als mystische Tatsache’’
(1902), „Theosophie" (1904), „Die
Geheimwissenschaft im Umriss" (5:s pain. 1913), „Die
Kernpunkte der sozialen Frage" (1919). A. Gr.
Steinhausen [stäinhauzon/, Wilhelm
(s. 1846), saks. taidemaalari, opiskeli Berliinissä,
Karlsruhessa ja Roomassa ja on työskennellyt
Miinchenissä ja Frankfurtissa. Koska hän on
käsitellyt tunnelmallisissa sommitelmissaan
enimmäkseen uskonnollisia aiheita, on häntä sanottu
„viimeiseksi natsarealaiseksi". S. on ollut
tavattoman tuottelias ja monipuolinen kyky,
maalaten raamatullisia ja satuaiheita, maisemia,
muotokuvia sekä käyttänyt ilmaisukeinoinaan paitsi
varsinaista maalausta myöskin kivipiirrosta,
syövytystä, lasimaalausta, vieläpä kuvanveistoakin.
Hänen tauluistaan mainittakoon ,,Kulku
Emauk-seen", „Marian matka Elisabetin luo",
„Kuolema ja kulkija". „Satu prinsessa" sekä hänen
seinämaalauksistaan „Ristiinnaulittu"
(Werni-gerodessa), „Seitsemän laupeuden työtä"
(Wienissä) ja sarja Shakespearen ..Kesäyön unelmasta".
F. L.
Steinmann [stäin-], Ernst (s. 1866), saks.
taidehistorioitsija, on pääasiallisesti kohdistanut
tutkimuksensa Italian renesanssitaiteen
valaisemiseen. Hänen pääteoksensa, jonka hän
toimitti Saksan valtion tilauksesta, on „Die
Sixti-nisehe Kapelle" (2 os. 1901-05;. Muita hänen
julkaisujaan ovat „Botticelli" (3:s pain. 1913),
„Ghirlandajo" (1897), „Pinturicchio" (1898),
„Rom in der Renaissance" (3:s pain. 1908), „Das
Geheimnis der Medicigräber Michel Angelos"
(1906) ja ,,Die Porträtdarstellungen des
Michelangelo" (1913). F. L.
Steinmetz [stäin-J, Charles Proteus (s.
1865), saks.-amer. sähköinsinööri, keksijä ja
sähköt ekn. kirjailija. Muutti opinnot suoritettuaan
1890 Ameriikkaan, missä joutui General electric co.
nimisen suurliikkeen palvelukseen ja lopulta sen
neuvottelevaksi pääinsinööriksi; New Yorkin
Union-yliopistossa sähkötekniikan professorina
v :sta 1902, fil. toht. 1903. Jo 1893 S. esitti
matemaattisen menetelmän, n. s. „symbolisen
metodin" vaihtovirtaprobleemien kägittelyä
varten differentsiaaliyhtälöitä käyttämättä
selvittäen sen avulla transformaattoriteorian, jonka
hän laajensi käsittämään myöskin
induktsioni-moottorit, kehitti kysymystä voiman siirrosta
pitkien matkojen päähän ja selvitti
kaapeleissa ja ilmajohdoissa esiintyviä komplisoituja
värähtelyjä. Mainehikkaat ovat myös S:n
tutkimukset dielektrisestä lujuudesta ja
hysteresis-ilmiöstä. Konekonstruktsioneista S:n nimi
liittyy varsinkin sähkörautatieliikenteelle tärkeään
vaihtovirtakommutaattori-moottoriin. Tärkeimpiä
teoksia: „Theory and calculation of
alterna-ting current phenomena" (4: s pain. 1908),
„Theoretical elements of electrical engineering"
(3:s pain. 1909), „Radiation, light and
Illumination" (2:nen pain. 1911), „General lectures on
electrical engineering" (4:s pain. 1910), „Theory
and calculation of transient. electric phenomena
and oseillations" (2:nen pain. 1911),
„Engineering mathematics" (1910), „Elementary lectures
on electric discharges, waves, impulses and other
transients" (1911).
Steinmiiller-kattila, vesiputkihöyrykattila,
jossa on kaksi vesikammiota, joiden välissä ve-
siputket kulkevat; kammiot ovat niitatut
ylä-kattilaan välittömästi (vrt. Höyrykattila,
Täyd. p. 401). P-o P-o.
Stellaariastronomia ks. T ä h t. i t i e d e, Täyd.
Stendal ks. A 11 m a r k, I Os.
Steno [-c-], Nicolaus, tansk. nimi S t e e
n-sen, Niels (1638-86), tansk. luonnontutkija,
tieteellisen geologian perustajia, opiskeli Kööpen
haminassa, Amsterdamissa ja Leidenissä ja
matkusti sitten Pariisiin 1664 ja Italiaan 1665. Oli
jo tällöin tullut tunnetuksi anatomisista
tutki-muksistansa, joista varsinkin kirjoitelma
sydämestä (1664) osoitti hänen olevan paljon aikaansa
edellä. Italiassa hänestä tuli Firenzen S:ta Maria
Nuova-sairaalan anatomi, „suurherttuan
henkilääkäri". Leikellessään erästä haikalaa hän
johtui tutkimaan eräitä kivettymiä, n. s.
glossopet-rejä, jotka hän todisti kivettyneiksi haikalojen
hampaiksi. Kuvaus haikalan anatomiasta
ilmestyi liitteenä hänen teokseensa „Myologia" (1667).
Näinä tutkimukset johtivat S:n geologian alalle,
kokoamaan „kiviä, jotka muistuttivat
merieläinten osia". Pienellä kirjasellaan „N. Stenonis de
solido, intra solidum naturaliter contento,
disser-tationis prodromus" (1669) S. on saavuttanut
„geologian isän" nimen. Tässä teoksessa hän
osoittaa kidepintojen välisten kulmien
muuttumattomuuden ja kiteiden kasvamistavan, erottaa
eri ajanjaksojen muodostumat maapallon eri
kehityskausilta, osoittaa, että fossiilit ovat muinaisina
ajanjaksoina eläneiden eläinten ja kasvien
maakerrostumiin hautautuneita jätteitä ja erottaa
meri- ja järvikerrostumia, osoittaa, että
kerrokselliset vuorilaadut ensin ovat kerrostuneet
vaakasuoraan ja vasta myöhemmin joutuneet muihin
asentoihin, jotka ilmiöt hänen mielestään
johtuivat joko tuliperäisestä toiminnasta tai alla
olevien kerrosten liukenemisesta. Vaikka S:n
aika-I laiset eivät saattaneet sulattaa hänen
mielipiteitään, ei hänen jälkeensä kuitenkaan enää
puolustettu sitä käsityskantaa, että kivettymät olivat
luonnon oikkuja (lusus naturae). Palasi 1672
Tanskaan anatomian professoriksi
Kööpenhaminaan, mutta joutui katolilaisuuteen kääntyneenä
riitoihin ja palasi 1674 Firenzeen, jossa
villittiin papiksi 1675. Nimitettiin Hannoverin
hert-tuallisen hovin piispaksi, Münsterin
ruhtinas-piispan apulaiseksi ja vihdoin Pohjois-Saksan
apostoliseksi vikaariksi. [A. D. Jorgensen, „Nils
Steensen" (1884).] IC. J. V.
♦Stenroth. 1. Otto Eliel S. oli senaattorina
ja ulkoasiaintoimituskunnan päällikkönä 1918;
tuli 1919 Suomen pankin johtokunnan
puheenjohtajaksi ja toimi myöskin valuuttaneuvoston
puheenjohtajana; v:sta 1918 Suomen valkoisen
ruusun ritarikunnan kansleri.
2. M a r i a S. (M a r j a S a 1 m e 1 a) (s. 1875),
edellisen sisar, suom. kirjailijatar, raittius- ja
siveysasian harrastajatar. Julkaissut:
„Unelmiensa uhri" (1902, kertomus), „Murusia" (1904,
kertomuksia), „Taistojen teitä" (1905, romaani),
„Kappale kahden matkaa" (1908, kertomus),
„Syvistä hetteistä" (1910, kertomuksia),
„Pohjavirtoja" (1911, romaani), „Pakenevien parissa"
(1914, sotapakolaiskertomuksia), „Lyhyt tarina
nuoresta tytöstä" (1916), „Naiskohtalo" (1917,
romaani), „Samasta kodista" (1918, romaani),
„Martti Jänne" (1919, romaani), „Veripunainen
ruusu" (1921, novelleja). S. kertoo sujuvasti ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
