Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1183
1184
t;iiniseksi Venäjiin vallan alta voi pelastaa
Suomen kansan, sillä keisarilupauksiin
turvautuminen oli tuottanut täyden pettymyksen. Kun
maailmansodan syttyminen 1914 ei vaikuttanut
mitään muutosta venäläisten politiikkaan
Suomessa, oli selvää, että nämä aktiiviset
harrastukset saivat yhä enemmän jalansijaa, semminkin
kun Saksan voitokkaat aseet ennustivat
alkuaikoina ympärysvaltain häviötä. Mutta varsinkin
venäläisten suuret vastoinkäymiset 1915 ja ruots.
oikeistolehtien sotaiset kirjoitukset olivat omiaan
nostamaan intoa ja toivoa, että hetki oli lähellä,
jolloin Suomella oli mahdollisuus pudistaa
päältään vihattu venäläinen ies.
Näissä oloissa saivat alkunsa ne aktiiviset
yhdistykset, jotka valmistivat Suomen vapaussotaa,
nimittäin jääkäriliike ja aktiivinen
sekä s o t i 1 a s k o m i t e a. Molempien
viimemainittujen toiminta oli kuitenkin hyvin rajoitettua,
niinkauan kuin olosuhteet Venäjällä pysyivät
ennallaan. Asianlaita muuttui kuitenkin, kun
vallankumous keväällä 1917 puhkesi. Uuden
sotaministerin Gutskovin ensimäinen käsky oli omiaan
tykkänään hävittämään sotilaskurin armeiasta, ja
kun armeia alkoi hajota, ilmaantui myös
mahdollisuus Suomen vapauttamiseen. Mutta toiselta
puolen teki Venäjän vallankumous tyhjäksi toivon
saada koko kansa mukaan. Sosialistinen puolue
alkoi näet veljeillä kurittomien ven. sotamiesten
kanssa ja upseerinmurhat Helsingissä ja
Viipurissa osoittivat, että Venäjän vallankumous
johtaisi vähitellen anarkiaan.
Kuitenkin onnistui sotilaskomitean keväällä 1917
saada aikaan yhteys Saksan päämajan kanssa
(sotamarsalkka Hindenburg lähetti erään
yleisesikunnan upseerin Tukholmaan tapaamaan
sotilas-komitean valtuutettuja), ja kun Saksa oli tullut
vakuutetuksi siitä, että aseellinen kansannousu
Suomessa oli mahdollinen, alettiin sieltä lähettää
aseita Suomeen. Maamme teollisuusmiesten ja
pankkien avulla sai sotilaskomitea myöskin
tarvittavat varat sotilasneuvojien palkkaamiseen
Saksasta. Näiden tuli eri paikkakunnilla
järjestää suojeluskuntia. Neuvojaupseereiksi sopivia
suom. jääkäreitä saapuikin syksyllä 1917. Maa
jaettiin sotilaspiireihin, joihin määrättiin
päälliköksi joku sotilaskomitean jäsen: Schönberg
(kaatui Suodenniemellä) Turkuun, Wärnhjelm
Viipuriin, von Gerich Vaasaan, Malm Kuopioon,
E. Söderholm (murhattiin Suinulassa)
Tampereelle, Adolf Aminoff Mikkeliin, F. von Wright
Kemiin y. m. Keskusosasto toimi Helsingissä.
Lokakuun vallankumous Venäjällä oli nostanut,
bolsevikit valtaan, ja marraskuun lakko Suomessa
sekä punakaartien tekemät murhat ja julkiset
asehar joit ukset osoittivat, ettei meilläkään oltu
kaukana anarkiasta. Hallituksen ratsu
poliisikoulua vastaan Saksanniemellä (lähellä Porvootal oli
marrask. 18 p:nä tehty hyökkäys.
Saksannieme-läiset oli hajoitettu, muutamat olivat saaneet
surmansa, osa heidän hevosistaan oli varastettu,
hallituksen voimatta suojella omaa väkeään tahi
rangaista rikoksentekijöitä.
Sotilaskomitea koetti nyt saada Saksanniemen
poliisikoulun muutetuksi Pohjanmaalle ja samalla
saada hallitusta, joka oli julistanut Suomen
itsenäiseksi, kutsumaan jääkärit kotia.
Viimemainittua toimenpidettä varten oli sotilaskomitea jo
marraskuun lopulla 1917 lähettänyt ratsumestari
H. Ignatiuksen Saksaan neuvottelemaan asiasta
Saksan yleisesikunnan poliittisen osaston
johtajan von Hülsenin kanssa ja tammikuussa lähetti
Suomen hallitus ratsumestari H. Äkermanin
Ruotsiin ja Saksaan aseiden ostoa varten sekä
jääkärien kotiintuloa kiiruhtamaan.
Tammik. 18 p:nä muutti osa sotilaskomitean
jäseniä Vaasaan kenraali vapaahra
Mannerheimin kanssa, jonka sotilaskomitea oli kutsunut
johtajakseen. Täällä alkoi nyt kiireellinen
järjes-täytymistyö. Olosuhteet pakottivat kuitenkin
tarttumaan aseisiin kesken valmistelujen, sillä
vallankumoukselliset Etelä-Suomessa olivat saaneet
venäläisiltä luvan lähteä Pohjanmaalle riisumaan
suojeluskuntia aseista.
Tammik. 28 p:nä 1918, samana päivänä kuin
punainen vallankumous Helsingissä kaatoi
hallituksen ja eduskunnan, tarttui Etelä-Pohjanmaa
aseisiin. Kenraali Mannerheim oli näet tammik.
; 25 p:nä antanut käskyn, että suojeluskuntain
Vaasan tienoilla tulisi aamuyöllä 28 p:nä riisua
venäläiset aseista Vaasassa, Lapualla, Seinäjoella,
Ylistarossa ja Ilmajoella. Siten saataisiin
rautatie Vaasa-Seinäjoki valkoisten haltuun, ja nämä
seudut muodostaisivat sen tukialueen, johon aseita
ja apuväkeä voisi saapua ja josta valkoinen Suomi
voisi alkaa vapautustaistelunsa. Tämä onnistuikin.
Vaasa vallattiin eversti Wetzerin johdolla, Lapua
ja Seinäjoki kenraali von Gerichin, Ilmajoki
vasta seuraavana päivänä eversti Bergin johdolla.
Nämä aseista riisumiset tapahtuivat ilman
todellista taistelua, sillä venäläiset joukot olivat
siihen määrin demoralisoidut, että heidän
vastustuksensa siellä, missä sitä tapahtui, oli hyvin laimeaa.
Näissä valtauksissa saatiin suuri määrä
ampuma-aseita ja -tarpeita sekä tykkejä, joten voitiin
aseistaa suurempia joukkoja.
Kenraali Mannerheim, jonka senaatti juuri
ennen punaisten vallankaappausta oli nimittänyt
kaikkien Suomessa muodostettavien joukkojen
ylipäälliköksi, antaen hänelle laajat valtuudet, päätti
nyt koettaa vallata Haapamäen tärkeän
rautatie-solmun. Tarkoitus oli siten saada yhteys niiden
valkoisten kanssa, jotka Savossa ja Karjalassa
olivat ryhtyneet vastarintaan sekä huonosti
varustettuina ja vähäisin ampumavaroin koettivat
pitää puoliaan venäläisiä ja punaisia vastaan.
Sillävälin kenraali Mannerheim oli heti
ensimäis-ten valtausten jälkeen lähettänyt sähkösanoman
kaikkiin sähkösanomakonttoreihin käskien
ilmoittaa paikallisille suojeluskunnille venäläisten
aseiden riisunnasta Pohjanmaalla ja kehoittaen
suojeluskuntia kutakin paikkakunnallaan
riisumaan venäläisiltä aseet. Tätä kehoitusta
nouda-tettiinkin yleisesti ja varsinkin
Etelä-Pohjanmaalla onnistuttiin oivallisesti. Savossa ja
Karjalassa olivat talonpojat myöskin tarttuneet
aseisiin ja huonosti varustettuina koettaneet
kartuttaa aseitaan riistämällä niitä venäläisiltä.
Karjalassa alkoivat taistelut viikkoa ennen kuin
muualla, syystä että punaiset olivat Viipurissa ryh
tyneet ilkivaltaisuuksiin. Siksipä marssi
talonpoikaisjoukko lähiseuduilta kaupunkiin
järjestystä ylläpitämään. Muttei kun heidän tietoonsa
tuli, että ven. linnaväki ja punaiset olivat
tehneet sopimuksen yhteisestä toiminnasta, niin he
vetäytyivät Viipurin lähellä olevalle
Venäjän-saarelle. Muutamien päivien perästä he
siirtyivät everstiluutnantti Adolf Aminoffin johdolla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
