Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussodan valmistus - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1181
1182
aineita Loviisan edustalla olevalle ulkosaarelle.
Jouluk. 5, 6 ja 9 p:nä oli tarkoitus tuoda Porin,
Uudenkaupungin ja Vaasan edustalle yli 20,000
kivääriä, 50 konekivääriä ynnä paljon muita
sota-k
tarpeita, mutta saksalaisten muutettua
alkuperäistä suunnitelmaa, koko yritys epäonnistui ja
laivan oli pakko palata lasteineen Saksaan.
Myöhäisen vuodenajan ja saks.-ven. välirauhan takia
aselähetysten jatkamisesta oli luovuttava. — Paitsi
aseita veivät laivat myös muutamia kymmeniä
jääkäreitä suojeluskuntain harjoittajiksi ja
ohjaajiksi, niitä kun ei ennen vapaussodan
puhkeamista oltu voitu Ruotsin kautta lähettää Suomeen,
missä sotilaallisten ohjaajien puute oli tuntuva.
Marrask. 1917 saivat lisäksi saks. sotavangit, joita
lukuisasti maamme kautta pakeni Venäjältä,
luvan jäädä Suomeen auttamaan
suojeluskuntalaisia, mutta tästä toimenpiteestä ei ollut suurtakaan
apua. Kun tilanne tammik. 1918 yhä kärjistyi,
päätti „A. K." saman kuun 14 p. Tukholmassa
käyttää hyväkseen senaattori Svinhufvudin sinne
lähettämiä hallituksen blanco-valtakirjoja ja
virallisesti pyytää Saksan hallitukselta
jääkäripataljoonan kuljettamista Suomeen. Senaatti
hyväksyi seur. p:nä tämän päätöksen, jonka
toteuttamiseksi Suomen Saksassa toimiva
sotilasasiamies, eversti W. Thesleff, heti matkusti
Berliiniin. Samalla käännyttiin senaatin puoleen
pyynnöllä saada tarkoitusta varten tarvittava
tonnisto, jonka Suonien höyrylaiva o.-y. asettikin
käytettäväksi. — Tukholman valtuuskunta lopetti
toimintansa syystalvella 1917, kun sinne saapui
erinäisiä aktiivisten järjestöjen edustajia
saksalaisten kanssa neuvotellakseen. Tammik. 1918
perusti Suomen Vaasassa toimiva senaatti
Tukholmaan lähetystön, jonka johtajaksi tuli Alexis
Gripenberg, samoin Berliiniin, johon Edv. Hjelt
nimitettiin ministeriksi. Silloin loppui „aktivistien’"
epävirallinen toiminta itsenäisyyden ja
vapaustaistelun hyväksi.
Vapaussodan puhjettua Tukholman lähetystö
valvoi jääkäripataljoonaa ja aseita kuljettavien
laivojen kulkua Ruotsin aluevesien kautta m. m.
hankkien niiden suojaamiseksi Ruotsin
hallitukselta sotalaivoja. Lähetystön välityksellä myös
tilattiin ja kuljetettiin Suomeen aseita ja
varustuksia ja sen yhteydessä oleva finanssikomitea
hankki 13 milj. kruunun lainan sota- ja
elintarpeiden maksamista varten; edelleen lähetystö
huolehti ruots. upseerien ja ali| äällystön
kiinnittämisestä Suomen armeian palvelukseen sekä yritti
avustaa aseilla Ahvenanmaalle marssinutta
Uudenkaupungin suojeluskuntaa, mutta Ruotsin
viranomaiset pidättivät niitä kuljettavan laivan.
K. D.
S o t i 1 a s k o m i t e a. Uuden vuoden alussa
1915 perustettiin ratsumestari Harald Äkermanin
luona salainen komitea, sotilasko m itea
(ruots. militärkommittén) valmistamaan
isänmaan vapauttamista. Asiaan innostuneita
jäseniä olivat eversti R. Becker, ratsumestarit G.
Ahrenberg ja M. Gripenberg y. m. Kun
ratsumestari Hannes Ignatius, joka Viipurissa oli
johtanut komitean haaraosastoa, muutti Helsinkiin,
tuli hänestä sen johtava sielu. Äkermanista, joka
„aktiivisen komitean" synnyttyä oli tämänkin
jäsenenä, tuli komiteain välinen yhdysmies.
Keväällä 1917 sotilaskomitean valtuutetut pää- j
sivät Tukholmassa kosketuksiin Saksan päämajan
kanssa. Selostuksen sodankäynnistä ’Suomessa
laativat täällä Ignatius ja kapteeni Göstä Theslöf
ja etappimieheksi jäi eversti N. Maexmontan,
joka laati suunnitelman kansallista nousua
varten, jakaen maan 3G:een kutsunta-alueeseen.
Jako hyväksyttiinkin noudatettavaksi, mutta
lii-kekannallepanosuunnitelrnan hylkäsivät sekä
komitea, koska se ei kylliksi ottanut huomioon
ta-lonpoikaisarmeian omituista luonnetta, että
saksalaiset, koska se merkinantona edellytti saks.
joukkojen maihinnousun. Toivo Ruotsin
aseellisesta väliintulosta oli osoittautunut turhaksi.
Neuvottelemalla Saksan sodanjohdon kanssa
yleisesikunnan Berliinissä olevan poliittisen osaston
välityksellä aikaansaatiin saksalaisten sotavangiksi
joutuneen everstiluutnantti W. Thesleffin
vapauttaminen; hänestä tuli komitean edustaja
Berliiniin ja hän otti osaa tärkeihin neuvotteluihin
Suomen etujen turvaamisesta Brest-Litovskin
rauhanneuvotteluissa, aseostoista y. m.
Syksyllä komitean jäsenistö karttumistaan
karttui, ja liikemiespiirit sitä rahoittivat. Se
saattoi nyt voimakkaammin järjestää
suojeluskunta-liikettä varsinkin kaupungeissa ja lähettää
piiripäälliköltä, m. m. Pohjanmaalle kenraali P. von
Gerichin, joka siellä myös johti Vimpelin
suoje-luskuntakoulua. Åkerman, joka astui
elintarve-päällikkönä senaattiin, yritti koota
elintarvevaras-toja vapaussotaa varten, mutta epäonnistui
Yhdysvaltain epäluulojen vuoksi. Uuden vuoden alussa
1918 hän matkusti Saksaan aseita hankkimaan.
Komitea piti kokouksiaan jonkun aikaa
Porvoossa, sitten jäsenensä vapaaherra G. A.
Silf-verhjelmin tilalla Sannäsissä. Silfverhjelm
vastaanotti Loviisan saaristossa räjähdysaineita
tuovan saks. sukellusveneen, joka paluumatkalla
tuhoutui. Ignatius matkusti Berliiniin saadakseen
aikaan jääkärien kotiinlähettämisen, mutta tämä
saattoi tapahtua vasta myöhemmin Thesleffin
johdolla.
Uuden vuoden alussa sotilaskomitea sai
kenraalin, vapaaherra Carl Gustaf Mannerheimin
liittymään jäsenekseen ja ottamaan vastaan
ylipäällikkyyden. Hän matkusti esikuntineen
Vaasaan ja päätti Ignatiuksen ja M. Wetzerin
kehoituksesta sallia suojeluskuntien riisua aseet
kaikilta Etelä-Pohjanmaalla majailevilta ven.
joukoilta. Ylipäällikön valtuuttamana Theslöf otti
Tukholmassa armeian palvelukseen ruots.
yleis-esikuntaupseereita sekä järjesti aseläbetykset,
mutta pian Theslöf asetettiin päämajan
yleisesikunnan päälliköksi, Ignatius
päämajoitusmestariksi. Myös enemmistö ylipäällikön esikunnasta,
pääintendentti, pankinjohtaja luutn. A. Hallberg,
tykistöntarkastaja eversti A. G. von Rehausen ja
päivystäjäkenraalina toimiva eversti W.
Holmberg, olivat kuuluneet sotilaskomiteaan, viimeksi
mainittu sen loppuaikoina. Sen entinen sihteeri
eversti Rafael Schauman jäi Helsinkiin
etappimieheksi, mitä vaaranalaisimpaan tehtävään,
jossa kuolema vaani joka askeleella.
Sotilaskomitean päätehtäväksi siis tuli
järjestäjäin antaminen Suomen kansanarmeialle
jääkärien tullessa sen ohjaajiksi. 8. N ng.
Suomen vapaussota.
Venäläistyttämistoimen-piteet olivat keisari Nikolai II:n hallituksen
aikana herättäneet osassa Suomen kansaa, varsinkin
nuorisossa, sen vakaumuksen, että ainoastaan
aktiivinen toiminta maan vapauttamiseksi ja irroit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
