Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1201
Suomen vapaussota
1202
Etelä-Suomen vapauttaminen venäläisistä ja
|tuna isistä, vaan myös Itä-Karjalan pelastaminen
venäläisten ikeestä. Sitä varten piti
vapaaehtoisten kolmessa kolonnassa tunkeutua yli rajan
itäänpäin Muurmannin radalle ja vallata se
Kan-talahdesta Petroskoihin asti. Pohjoista kolonnaa
tuli johtaa jääkäriluutnautti Walleniuksen,
keskistä ratsumestari Malmin ja eteläistä
ratsumestari Kuulan. Tämä ohjelma ei kuitenkaan voinut
toteutua, koska Tampereen valloituksen aikana
ei voitu Karjalan rintamalle lähettää avustusta
lännestä, joten eteläinen retkikunta oli täytynyt
jättää vahvistamaan mainittua rintamaa. Kui
tenkin ratsumestari Malm. vaikkei hän ollutkaan
saanut lopullista määräystä siihen, läksi itäiselle
retkelle, saapuen aina Kemin kaupungin luo.
Mutta sieltä hänen täytyi ylivoiman edestä
joukkoineen peräytyä. Itä-Karjalan valloitus näin
ollen siirtyi tuonnemmaksi, eikä se myöhemmin,
valtiollisista syistä, enää ollut toteutettavissa.
Tampereen valtauksen jälkeen jakoi
ylipäällikkö armeian läntiseen ja itäiseen armeiaan.
Itäinen, joka asetettiin kenraalimajuri Löfströmin
johtoon, oli koottu Savon ja Karjalan rintaman
ryhmistä sekä jääkäriprikaateista. Tykistöä lisättiin
Tampereen piiritykseen osaaottaneista pattereista.
Läntiseen armeiaan, jonka johtajana oli
kenraalimajuri Wetzer, kuului Satakunnan ryhmä
(kenraalimajuri Linder) sekä jäljellejäänyt osa
Hämeen ryhmästä, jonka päälliköksi nimitettiin
eversti Hjalmarson. Osa joukoista pidettiin
yleisenä reservinä välittömästi ylipäällikön
käskyn-alaisena.
Ylipäällikkö antoi käskyn, että läntinen armeia
yhdessä saks. Itämeren-divisioonan kanssa
puhdistaisi Länsi-Suomen, samalla kuin ratkaisevalla
iskulla idässä lopullisesti murrettaisiin punaisten
vastustus. Tätä varten lähetettiin Antreaan
huhtik. 11-20 p:ien välillä l:nen, 2:nen ja 3:s
jääkäriprikaati, Pohjois-Hämeen ja Vaasan
rykmentit, Karjalan jääkäri rykmentti, Karjalan
he-vosjääkärit, 2 haubitsi- ja 4 tykkipatteria,
jokaisessa 4 tykkiä. Ylipäällikön tarkoitus oli,
puolustamalla rintamaa Savossa ja Karjalassa, sitoa
siellä olevat punaiset joukot ja, keskittämällä
vahvan ryhmän Heinjoelle, kiertää tällä ryhmällä
vihollisen oikea sivusta, erottaa se Viipurista
sekä vallata kaupunki, samalla kuin toinen ryhmä
Raivolan luona katkaisisi rautatieyhteyden idästä
Viipuriin ja siis estäisi avun saannin Pietarista.
Savon rintamalta oli myös tehtävä painostus
Lap-[►eenrantaa kohtaan, jotta siellä olevat punaiset
voimat sidottaisiin.
Tampereen valtauksen jälkeen ei punaisten
vastustus Porin-Tampereen linjalla enää ollut
sitkeätä. Pienempiä taisteluja käytiin
Mouhijär-vellä, Karkussa ja Suodenniemellä. Huhtik. 13
p:nä majuri Berghin osasto valtasi Porin
miehi-tet.tyään Noormarkun, Söörmarkun ja Kellahden,
senjälkeen kuin punaisista edellisenä päivänä oli
saatu voitto pistinhyökkäyksellä Ruosniemen
luona. Huhtik. 18 p:nä vallattiin Rauma ilman
taistelua ja samana päivänä löi Linder vihollisen
joukot uudestaan Karkussa. Hjalmarsonin
joukolla oli sitävastoin erittäin vaikeita ryntäyksiä
torjuttavana Lempäälän rintamalla, varsinkin
Vesilahdella, jossa punaiset yötä päivää
ylläpitivät kovaa tykki- ja konekivääritulta ja käyttivät
hyväkseen panssarijunaa.
Raudun taistelun jälkeen eivät venäläiset
ryhtyneet hyökkäämään rajan yli, vaikka kokosi
-vatkin joukkojaan sinne. Sitävastoin käytiin
Vuoksen rintamalla kiivaita taisteluita Joutse
nossa, Ahvolassa ja Hannilassa. Eräässä taiste
Juoksuhauta Lempäälässä.
lussa Joutsenou kirkonkylässä kaatui huhtik. 13
p:nä rykmentinkomentaja, jääkärimajuri
Ståhlberg, joka mieskohtaisesti johti rynnäkköä.
Saksalaisten maihinnousun seurauksena oli, ett ii
kansa nousi aseisiin kaikkialla Länsi-Suomessa ja
muodosti suojeluskuntajoukkoja. Yhden tällaisen
n. s. saaristopataljoonan kanssa miehitti kreivi
Ehrensvärd huhtik. 14 p:nä Turun ja vangitsi
siellä olevat venäläiset. Punaiset vetäytyivät
rannikoilta sisämaahan.
Itämeren-divisioonan päävoimat olivat
Helsingin valtauksen jälkeen marssineet rautatietä
pitkin pohjoiseen. Tarkoituksena oli yhdessä
länsi-armeian kanssa murtaa vihollisen vastustus.
Sitkeän taistelun jälkeen Hyvinkäällä huhtik. 22
p:nä valtasivat saksalaiset Riihimäen. Toinen
saks. osasto, eversti vapaaherra von
Branden-steinin prikaati, oli noussut maihin Loviisassa
huhtik. 6 p:nä ja Lappträskin kautta marssinut
Lahteen, jonka se taistelun jälkeeen huhtik. 18
p:nä oli vallannut. Osa Itämeren-divisioonasta
oli suunnannut kulkunsa rannikkotietä Kotkaa
vastaan.
Jo 25 p:nä alkoivat läntisen armeian ja
saksalaisten joukot lähetä Hämeenlinnaa. Suom.
joukot. olivat linjalla Urjala-Kylmäkoski-Toijala, ja
saksalaiset olivat ainoastaan 15 km:n päässä
Hämeenlinnasta, jonka kenraali Wolff seuraavana
päivänä valloitti ajaen vihollista takaa Lammin
ja Tuuloksen suuntaan.
Ylipäällikkö oli määrännyt, että ainoastaan
pieniä osastoja läntisestä armeiasta saisi jättää
pitäjien puhdistamiseen punaisista. Linderin osaston
olisi uusilla joukko-osastoilla vahvistettuna
siirryttävä rautateitse Kangasalaan ja sieltä
marssittava Pälkäneen kautta Hämeenlinnaan idästä,
samalla kuin saksalaiset (kenraali Wolffin
prikaati) lähestyisivät sitä etelästä, estäen täten
punaisilta peräytymistien Lempäälän rintamalta
Lahteen. Kenraali Wetzer muutti kuitenkin
tii-män suunnitelman, kun Hjalmarson Lempäälästä
ilmoitti, että hänen rintamansa alkoi horjua ja
antoi käskyn Linderin ryhmälle suunnata
marssinsa Porin radalta Lempäälään punaisten
vasenta sivustaa vastaan. Mutta ennenkuin Lind«1-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
