Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1259
Suurvaltain sota
1 2(i0
päry s valtojen suurisuuntaiset hyökkäykset
syksyllä 1915 sekä Champagnessa että Artois’ssa ja
Flanderissa niinmuodoin raukesivat.
Saksalaisten rintamanmurtoa ei tapahtunut. Sotatoimia
ei saatu siirretyksi „vapaalle alueelle"
linnoitettujen rintamalinjojen taakse. Sota
länsirintamalla jatkui niinmuodoin edelleen asemasodan
luontoisena. Syksyn suurten hyökkäystaistelujen
jälkeen syntyi taas muutaman kuukauden
hiljaisempi aika. Talvikuukausina asemataisteluista
ansaitsevat vielä ehkä mainitsemista ne, jotka
tapahtuivat Hartmannsweilerkopfin luona
Vo-geeseilla 21-23 p. jouluk. sekä tammikuun alussa.
Mainittu tärkeä kohta oli muuten sodan aikana
sekä aikaisemmin että myöhemmin usein
kiivaiden otteluiden näyttämönä.
V:n 1915 aikana itse sodankäyntitävöissä
länsirintamalla tapahtui suuri kehitys.
Alkuperäiset yksinkertaiset juoksuhautalinjat
muodostuivat vähitellen leveiksi linnoitetuiksi alueiksi,
joissa ensimäisen puolustuslinjan takana oli
toinen, sen takana kolmas. Tykistö, ennen kaikkea
raskas tykistö, jonka tarkoituksena oli
rumputulella tyystin hävittää vastustajain
puolustuslaitteet, sai valtavan merkityksen. N. s.
miinan-heittäjiä otettiin suuressa määrin käytäntöön.
Maanalaisia kaivantoja pitkin koetettiin päästä
lähelle vastustajain puolustusasemia, miinoittaa
ne sekä räjäyttää ne ilmaan. Lentokoneiden
merkitys lisääntyi. Lentäjät eivät esiintyneet
enää yksitellen vaan suurina laivueina.
Tiedus-telijalentäjäin ohella oli n. s. taistelulentäjiä,
joiden koneet oli erityisesti ilmataistelulta varten
rakennettu. Molemmin puolin otettiin
käytäntöön myrkyllisillä kaasuilla täytettyjä pommeja.
Ensin saksalaiset, sitten englantilaiset ottivat
käytäntöön erityisiä laitteita, joiden avulla,
tuulen ollessa sopivan, tukaliuttavia kaasuja
lähetettiin vastustajien juoksuhautoihin. Kaasuja
vastaan keksittiin n. s. kaasunaamarit.
Syystaisteluiden tulos teki Englannille
välttämättömäksi rvhtvä uusiin tarmokkaisiin toimen-
V _
piteisiin sotavoimiensa lisäämiseksi. Toukok.
19 p. 1915 oli vapaamielinen hallitus
pyytänyt eroa. Asquithin johdolla
muodostettiin kokoomushallitus silmälläpitäen
välttämättömyyttä keskittää saarivaltion kaikki
voimat sodan hyväksi. Sotatarveaineiden hallinnon
etunenään astui Lloyd George. Armeian
suhteen pidettiin kuitenkin vielä voimassa
vapaaehtoisuuden periaate ja henkilökohtainen värväys.
Lordi Derbyn johtaman värväysagitatsionin
avulla saavutettiinkin suuria, mutta ei riittäviä
tuloksia. Yleinen asevelvollisuus päätettiin
sen-tähden Englannissa panna toimeen. Alihuone
hyväksyi lopullisesti 17 p. toukok. 1916
asevelvollisuuslain. jota ei kuitenkaan ulotettu
Irlantiin.
Sota siirtomaissa. Sodan alussa jo
Saksan siirtomaat joutuivat varsin toivottomaan
asemaan. Niiden yhteys emämaan kanssa
katkesi sen johdosta, että Englannilla oli yliherruus
merillä. Pian sitäpaitsi Saksan vihollisten
lukumäärä lisääntyi yhdellä, nim. Japanilla, joka jo
ennestään oli liitossa Englannin kanssa. Elok.
19 p. Japani antoi Saksalle uhkavaatimuksen,
jonka pääsisältö oli, että Saksan olisi pitänyt
luovuttaa Kiautschou Itä-Aasiassa, ja 23 p. elok.
se julisti sodan. Japani asetti päätehtäväkseen
Kiautschoun valloituksen. Piiritettyään
Tsing-taun linnoituksen meren ja maan puolelta
japanilaiset valloittivat sen 7 p. marrask. 1914.
Syyskuussa ja lokakuussa he myöskin,
kohtaamatta vastarintaa, miehittivät Mariaanien saaret.
Marshall-saaret sekä Karoliinien saaret.
Pääasiallisesti tähän rajoittui Japanin suoranainen
osanotto s. s:aan. Teollisuudellaan se suuressa
määrin avusti Venäjää sotatarpeilla, siten
parannellen aikaisemmin suuresti heikontuneita
raha-asioitaan. Sodan loppuaikoina Japani myös
kin muutamilla sota-aluksilla avusti liittolaisiaan.
Mutta se ei lähettänyt maasotajoukkojaan
Euroopan sotanäyttämöille.
Elok. 29 p. 1914 uusi-seelantilaiset miehittivät
Samoan. Syysk. 12 p. Saksan Uusi-Guinea
vähäisen vastarinnan jälkeen antautui
australialaisille.
%
Saksan afrikkalaisista alueista Togo
ensimäisenä joutui englantilaisten haltuun. Kahden tai
kolmen kahakan jälkeen antautuminen tapahtui
27 p. elok. 1914. — Kamerunissa vähäinen saks.
puolustusvoima teki 1 1/2 v:n aikana sitkeätä
vastarintaa engl. ja ransk. joukoille, jotka eri
suunnilta tunkeutuivat tähän siirtokuntaan.
Helmik. 1916 viimeinen vastarinta Moran luona
siirtokunnan pohjoisosassa saatiin murretuksi.
-Saksan Louuais-Afrikan kohtalo riippui suuresti
siitä, mille kannalle buurit Englannin
eteläafrikkalaisissa siirtokunnissa tulisivat asettumaan.
Osa buureista, entisten buurisodan aikuisten pääl
likköjensä Maritzin, Dewetin, Beyersin y. m.
johdolla, katsoi ajan tulleen Englannin
eteläafrikkalaisen vallan kukistamiseksi, mutta suurin
osa heistä, Bothan johdolla, pysyi kuitenkin
Englannille" uskollisena. Syysk. 10 p. 1914 Botha
taivutti Kap-parlamentin julistamaan sodan
Saksan Lounais-Afrikkaa vastaan. Syksyn kuluessa
kapinayritykset siirtokunnissa verraten helposti
saatiin tukahutetuiksi; kapinanjohtajat
vangittiin. Nämä tapaukset ratkaisivat Saksan
Lou-nais-Afrikan kohtalon. Syysk. 15 p.
eteläafrikkalaiset joukot tunkeutuivat Oranje-joen yli
maahan; saman kuun 19 p. englantilaiset astuivat
maihin Llideritz-lahdessa, tammik. 14 p. 1915
Svrakopmundissa. Huhtik. 18 p. 1915 saksalaiset
menettivät Keetmanskoopin, toukok. 12 p. sam.
v. Windhukin. Vihdorn heinäk. 9 p. Otavi’n
luona lopullisesti antauduttiin kenraali Bothalle.
— Kaikista kestävin oli saksalaisten vastarinta
Saksan Itä-Afrikassa. Taisteluihin saksalaisia
vastaan vietiin täällä intialaisia,
eteläafrikkalaisia, belgialaisia (Kongosta) sekä myöhemmin.
Portugalin yhdyttyä sotaan (maalisk. 1916),
portugalilaisia joukkoja, jotka osaksi mereltä päin.
osaksi luoteisesta, lounaisesta ja etelästä
tunkeutuivat Saksan Itä-Af rikkaan. Toisinaan
saksalaiset kuitenkin saavuttivat voittojakin
vihollisistaan; m. m. he 4-6 p. marrask. 1914 Tangan
luona menestyksellä tekivät tyhjäksi engl.
mai-hinnousuyrityksen. Taitavilla liikkeillä
saksalaisten päällikkö v. Lettow-Vorbeck osasi välttää
saartoa. Mutta vähitellen saksalaisten
miehittämä alue pieneni pienenemistään. V:n 1916
alussa englantilaiset lisäsivät huomattavasti
joukkojaan; ylipäällikkyys uskottiin
buuriken-raali Smutsille. Syysk. 17 p. 1916 saksalaiset
menettivät tärkeän Taboran aseman sisämaassa.
Kesällä 1917 heillä enää oli suhteellisesti pieni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
