Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
12 (o
Suurvaltain sota
12G(»
8-9 p. samoin Gallipolfn niemimaan eteläkärjestä.
Merellä liittoutuneet Dardanellien yrityksen
kestäessä menettivät joitakuita laivoja, m. m. pari
panssarilaivaa, sukellusveneiden hyökkäysten
johdosta. Saksalaisten oli nim. Gibraltarin salmen
kautta onnistunut tuoda Välimerelle muutamia
sukelluslaivoja.
Kolmas rintama, jolla liittoutuneet jo aikaisin
ryhtyivät sotatoimiin Turkkia vastaan, oli
Mesopotamia. V:n 1915 alussa englantilaiset
Persianlahden pohjukassa laskivat maihin joukkoja, jotka
vähitellen etenivät Tigris-jokea myöten
Mesopotamian pääkaupunkia Bagdadia kohden.
Turkkilaisten oli pakko väistyä. N. s. Bagdadin rata ei vielä
ollut valmis; siitä syystä riittävien
puolustusvoimien kerääminen tälle rintamalle tuotti
vaikeuksia. Marrask. 1915 englantilaiset kenraali
Town-shendin johdolla jo lähestyivät itse Bagdadia,
mutta kärsivät saman kuun 24 p. Ktesiphonin
luona tappion. Tämän tapauksen jälkeen
Town-shendin oli peräydyttävä, mutta turkkilaisten
onnistui saartaa hänen armeiansa Kut el Aniaran
luona. Englantilaiset lähettivät apujoukkoja,
mutta niiden yritykset tulla Townshendin avuksi
torjuttiin; samoin venäläisten yritykset Persiasta
käsin antaa apua. Huhtik. 28 p. 1916
Townshendin oli pakko nälän ahdistamana armeioineen
(13,000 miestä) antautua. Tämä oli turkkilaisille
huomattava voitto. Mutta englantilaiset eivät
luopuneet yrityksestään Bagdadia vastaan.
Mesopotamian rintama pysyi edelleen, huonojen
kulkuneuvojen takia, heikkona kohtana Turkin
puolustuksessa .
Italian yhtyminen sotaan. Italian
puolueettomuudenjulistus sodan alussa teki
ranskalaisille mahdolliseksi alusta asti paljastaa
kaakkoinen rajansa ja keskittää kaikki voimansa
pohjoiseen. Se niinmuodoin myötävaikutti
saksalaisten ensimäisten rynnistysten epäonnistumiseen.
Ennen pitkää yleinen mielipide Italiassa alkoi
käydä yhä vihamielisemmäksi kuningaskunnan
entistä liittolaista Itävalta-Unkaria vastaan.
Italiassa toivottiin voitavan käyttää
kaksoismonarkian tukalaa asemaa Italian eduksi. Hallituskin
kulki tässä suhteessa yleisen mielipiteen mukana,
etenkin senjälkeen kuin San Giulianon kuoleman
jälkeen lokak. 1914 englantilaisystävällinen
Son-nino oli tullut ulkoministeriksi. Muuan
kolmi-liittosopimuksen määräys (7 :s artikla), joka koski
Italialle annettavaa korvausta siltä varalta, että
Itävalta-Unkarin valta Balkanilla tulisi
laajennetuksi, antoi jo v:n 1914 lopulla Italialle aihetta
aloittaa keskusteluja Itävalta-Unkarin kanssa.
Kun keskustelut pian saivat vakavan ja aran
luonteen sen johdosta, että Italia vaati itselleen
korvaukseksi itävaltalaisia alueita, lähetti Saksan
hallitus Roomaan edustajakseen
italialaisystäväl-lisen entisen valtakunnankanslerin ruhtinas von
Bülowin, mutta hänkään ei voinut muuttaa
tapausten kulkua. Huhtik. Italia oli Lontoossa
tehnyt sopimuksen ympärysvaltojen kanssa
osanotosta sotaan, jolloin sille luvattiin
Itävalta-Unkarin alueesta suuria korvauksia. Itäyalta-Unkari
suostui tosin myöskin toukok. 1915 laajalle
meneviin myönnytyksiin, mutta se osoittautui
myöhäiseksi. Toukok. 4 p. Italia sanoutui irti
kolmi-liittosopimuksesta ja saman kuun 23 p. se julisti
sodan Itävalta-Unkarille. Italian yhtyminen
sotaan oli erittäin ankara isku keskusvalloille. On-
neksi niille tämä tapaus kuitenkin oli
lykkääntynyt ajankohtaan, jolloin venäläiset Galitsiassa jo
olivat kärsineet suuria tappioita.
Kaksoismonarkialle kävi sen kautta mahdolliseksi keskittää
huomattavia puolustusvoimia Italian rajalle.
Ylipäällikkyys tällä rintamalla uskottiin
arkkiherttua Eugenille. Hänen lähimmät alipäällikkönsä
olivat kenraalit Dankl ja Boroevié, jotka
aikaisemmin olivat taistelleet Puolassa ja Karpaateilla
Soda n alussa itävaltalaisten oli pakko pysyä
kokonaan puolustuskannalla. Mutta
vaikeapää-syinen vuoriseutu niinhyvin Tirolin ja Kärntin
kuin Isonzo-joen rintamalla helpottivat
erinomaisesti puolustusta. Sekä Tirolin rajalla että idässä
italialaiset, joiden ylipäällikkönä oli kenraali Ca
dorna, alussa voittivat jonkunverran alaa,
itävaltalaisten vetäytyessä varsinaisiin
puolustusasemiinsa. He menivät Isonzo-joen yli sen
alajuoksussa ja miehittivät Monfalconen. Mutta siihen
heidän menestyksensä pitkiksi ajoiksi päättyi.
Pääponnistuksensa Cadorna kohdisti juuri Ison
zon rintamalla osaksi Görtzin, osaksi Triestin
suuntaan. Tällä rintamalla syntyi siten pitkä
sarja erinomaisen verisiä taisteluita, jotka kaikki
kulkevat Isonzon taisteluiden nimellä. Useimmat
niistä kestivät viikkokausia. Ensimäinen Isonzon
taistelu alkoi 17 p. kesäk. ja päättyi 7 p. heinäk.
1915; toinen kesti 10 päivää 18-28 p. heinäk.
Syksyllä 1915 taistelut uudistuivat. Lokak. 18
p:stä alkaen kuukauden loppuun sekä
marraskuun keskivaiheilta joulukuun alkuun asti
käytiin kolmas ja neljäs Isonzon taistelu. Syksyisten
taisteluiden tarkoituksena oli osaksi vetää
Itävalta-Unkarin sotavoimia tälle rintamalle
Serbiasta, jossa samoihin aikoihin tapahtui
ratkaisevia sotatoimia. Joitakuita itäv. puolustusasemia
italialaiset saivat haltuunsa, m. m. taistelut
lähestyivät Görtzin kaupunkia, joka tykistötulella
hävitettiin. Mutta pääasiaan nähden hyökkäykset
raukesivat tyhjiin. Tirolin rintamalla myöskin
saks. joukot ottivat osaa taisteluihin, jos kohta
Italia ei vielä ollut julistanut Saksalle sotaa.
Nämä maat kumpainenkin toistaiseksi olivat
tyytyneet diplomaattisten välien katkaisemiseen.
Serbian ja Montenegron sota.
Sodan puhkeaminen Itävalta-Unkarin ja Venäjän
välillä teki alussa Serbian rintaman kokonaan
toisarvoiseksi. Elok. 14 p. itävaltalaiset tekivät
hyökkäyksen Luoteis-Serbiaan, miehittäen
ohimenevästi Sabacin kaupungin, mutta sotatoimet
Galitsiassa pakottivat ennen pitkää lähettämään
kaikki liikenevät voimat venäläisiä vastaan.
Itävaltalaisten oli rajoituttava rajojensa
puolustukseen. Tuon tuostakin vain pommitettiin
Belgradia. Serbialaiset ja montenegrolaiset. puolestaan
saivat tilaisuuden tunkeutua rajan yli Kroatsiaan
ja Bosniaan. Lokak. 1914 itävaltalaiset jälleen
keskittivät huomattavampia voimia kenraali
Po-tiorekin johdolla eteläiselle rintamalleen.
Kaksoismonarkian alue puhdistettiin vihollisista.
Lokak. 27 p. Potiorek aloitti hyökkäyksen, jolla
alussa oli menestystä. Marrask. 15 p. hänen
I joukkonsa, voitettuaan sitä ennen serbialaiset.
I miehittivät Valjevon. Jouluk. 2 p. kenraali
Frank miehitti Belgradin. Mutta kohta tämän
jälkeen serbialaisten onnistui kiivailla
hyökkäyk-j sillä 7-10 p. jouluk. pakottaa Potiorekin armeia
suurin tappioin perääntymään takaisin rajan yli.
Jo jouluk. 12 p. oli itävaltalaisten uudestaan luo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
