Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1267
Suurvaltain sota
1208
vuttava Belgradista. Potiorek orotettiiu. Pitkiin
aikoihin häviönsä jälkeen itävaltalaisilla ei ollut
mahdollisuutta ryhtyä uuteen aloitteeseen Serbian
rintamalla.
Sen jälkeen kuin Venäjän armeiat kesällä 1915
monissa taisteluissa oli voitettu, oli yleinen asema
niin muuttunut, että keskusvallat saattoivat
ajatella sotatoimien uudelleen alkamista Serbiaa
vastaan. Turkin ampumatarvepula teki sitäpaitsi
välttämättömäksi saada toimeen suoranainen
kulkuyhteys tämän maan kanssa. Mutta tätä ennen
oli diplomaattisella alalla Balkanilla käyty
kiivasta taistelua. Molemmin puolin tehtiin
yrityksiä sekä Romaanian että Bulgaarian
voittamiseksi. Mitä Bulgaariaan tulee, olivat
ympärysvaltojen tarjoukset sangen houkuttelevat.
Bulgaa-riälle tarjottiin korvaukseksi osanotosta ei vain
aluelaajennusta Turkin kustannuksella vaan
myöskin Kreikalle ja Serbialle kuuluvia maita.
Vaikeuksia tuotti kuitenkin ympärysvalloille
tässä suhteessa osaksi Serbian ja Kreikan
vastarinta, osaksi Venäjän haluttomuus päästää
Bulgaaria liian lähelle Konstantinopolia. Länsivallat
olivat näet Venäjän kanssa sopineet siitä, että
Venäjä saisi haltuunsa salmet. Keskusvaltojen
asemaa helpotti Bulgaarian halu kostaa Serbialle
v: n 1913 häviö. Vihdoin keskusvallat kilpailussa
pääsivät voitolle. Turkki suostui tekemään
pienen rajakorjauksen Bulgaarian hyväksi. Syysk.
7 p. allekirjoitettiin Sofiassa salainen
liittosopimus. Kuukautta myöhemmin (7 p. lokak.)
katkaisivat ympärysvallat diplomaattiset välinsä
Bulgaarian kanssa. Vielä lokak. 5 p. länsivallat
olivat tehneet viimeisen yrityksen harjoittaa
Bulgaariaan nähden painostusta laskemalla
Saloni-ki’ssa Kreikan alueella maihin armeian. Kreikka
ei uskaltanut tehdä vastarintaa, mutta se ei
myöskään rientänyt Serbian avuksi. Tilanne synnytti
Kreikassa jyrkän ristiriidan kuningas
Konstantinin ja pääministeri Venizeloksen välillä.
Konstantin tahtoi säilyttää maansa puolueettomuuden,
jotavastoin Venizelos olisi ollut valmis yhtymään
ympärysvaltoihin. Viimemainitun oli pakko
samana päivänä, jolloin liittoutuneiden sotajoukot
astuivat Saloniki’ssa maihin, erota hallituksesta.
N. s. Saloniki’n-armeia ei ollut riittävän voimakas
estämään Bulgaariaa aloittamasta sotatoimia
Serbiaa vastaan.
Keskusvallat keskittivät Serbiaa vastaan kaksi
armeiaa (v. Koevess ja v. Gallwitz) v.
Mackensenin johdolla. Lokak. 6 p. saksalaiset ja
itävaltalaiset. monin paikoin tunkeutuivat Drinan.
Sa-van ja Tonavan yli. Lokak. 8 p:nä v. Koevessin
joukot miehittivät Belgradin. Seuraavina
viikkoina liittoutuneet leveällä rintamalla
tunkeutuivat yhä syvemmälle Serbiaan. Lokak. 15 p.
bul-gaarialäiset idästäpäin kenraalien Bojadjievin ja
Todorovin johdolla aloittivat hyökkäyksensä.
Marrask. 6 p. valloitettiin Nis. Etelämpänä
Todorovin joukot 15 p. lokak. valloittivat Vranjan,
23 p. lokak. Yskvbin. Kaikkialla serbialaiset,
joita johti kruununprinssi Aleksander
esikuntapäällikkönään kenraali Putnik, tekivät
urhoollisesti vastarintaa. Maan pinnanmuodostus
myöskin helpotti puolustusta. Mutta heidän oli
monien vihollistensa takia liajoitettava joukkonsa
monelle eri taholle. Ylivoima oli liian suuri.
Sotaretken aikana serbialaisten vastustuskyky
vähitellen hölleni. Marraskuun lopulla suurin osa
Serbiaa jo oli liittoutuneiden hallussa. Jouluk.
3 p. valloitettiin viimeinen kaupunki Monastir.
Kuningas Pietari ja kruununprinssi pakenivat
armeian jäännösten kera halki Albanian tiettö
mien vuoriseutujen meren rannikolle. Engl. ja
ransk. laivat kuljettivat, sieltä armeian jäännökset
Kreikan omistamalle Korfun saarelle. ~ Siellä
armeia levähti, järjestettiin uudestaan sekä
kuljetettiin myöhemmin Salonikiin, jossa se vahvisti
länsivaltojen maihinnousuarmeiaa. Myöskin ne
joukot, jotka n. s. Gallipoli-yrityksen rauettua
vapautuivat, kuljetettiin suurimmaksi osaksi
Salonikiin.
Serbian valloituksen jälkeen tuli Montenegron
vuoro. Idästä, pohjoisesta ja lännestä s. o.
Catta-rosta päin v. Koevessin joukot jouluk. 1915
aloittivat hyökkäyksen. Sekä idässä että pohjoisessa
itävaltalaiset saavuttivat voittoja. Mutta
ratkaisevaksi tuli Lovcenin vuoren valloitus 10 p.
tammik. Cattarosta päin laivaston avustuksella
toimeenpannun kolmipäiväisen pommituksen jälkeen.
Tammik. 13 p. miehitettiin Cetinje. Seuraavana
päivänä Montenegron kuningas Nikita pyysi
rauhaa. Mutta rauhanteosta kuninkaan kanssa ei
tullut mitään, syystä että Nikita pakeni maasta
Albanian kautta meren rannalle siirtyen eräiden
hallituksen jäsenten kanssa Ranskaan.
Tammikuun kuluessa Montenegron sotavoimat
kuiteu-kin enempää vastarintaa tekemättä luovuttivat
aseensa. Montenegrosta itävaltalaiset
tunkeutuivat Albaniaan, miehittivät San Giovanni di Me
duan 28 p. tammik. ja Durazzon 27 p. helmik.
Italia oli tällä välin lähettänyt apujoukkoja
Albaniaan estämään itävaltalaisia saamasta
Adrianmeren rannikkoa haltuunsa. Alussa ne
eivät olleet riittävän voimakkaat estämään
itävaltalaisten etenemistä, mutta Valona alueineen
niiden onnistui pitää hallussaan.
V:n 1916 alussa tilanne Balkanilla oli
muodostunut sellaiseksi, että Serbia ja Montenegro olivat
valloitetut, mutta osaksi Etelä-Albaniassa, osaksi
Kreikan alueella, Saloniki tukikohtana, oli yhä
voimakkaita liittolaisarmeioja. Saloniki’n-armeian
rintama kulki jokseenkin pitkin Kreikan rajaa.
Sen päälliköksi nimitettiin kesällä 1916 kenraali
Sarrail. Tilanne tuotti Kreikalle erinomaisia
vaikeuksia. Jonkun aikaa bulgaarialaiset pidättyivät
siirtämästä sotaa Kreikan alueelle, mutta kesällä
1916 he miehittivät itäisen Makedonian.
Sikäläinen kreik. armeiaosasto vietiin, tehdyn
sopimuksen mukaan, Saksaan.
Kevät taistelut 19 16. V:n 1915
sotatointen keskusvalloille edullinen tulos teki niille
mahdolliseksi edelleen pitää aloite käsissään.
Venäjän armeia katsottiin suurin piirtein voitetuksi.
Tunkeutuminen kauemmaksi Venäjän sisäosiin ei
Saksan ylimmän sodanjohdon mielestä tarjonnut
riittävää hyötyä. Balkanin niemimaalla saatujen
menestysten kohottaminen täydelliseen päätökseen
länsivaltojen sotajoukkojen karkoittamisella
Salonikista jätettiin myöskin ohjelmasta pois. Sen
sijaan Saksan ylin sodanjohto, jonka etunenässä
jo syksystä 1914 saakka kenraali v. Moltken
sairastumisen johdosta oli ollut kenraali von
Falkenhayn, päätti valmistaa ratkaisevan iskun
länsirintamalla. Yleinen strateginen asema sodan
! alussa oli tavallaan uudistunut. Keskusvaltojen
kannalta katsoen se tiesi puolustusta idässä,
hyökkäystä lännessä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
