Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1275
Suurvaltain sota
1 27<i
maailmasta, eivät voineet kestää sodan painoa
yhtä hyvin kuin ympärysvallat, jotka hallitsivat
maailman meriä. Pidettiin todennäköisenä, että
ennen kaikkea n. s. nälkäsaarto ennemmin tai
myöhemmin oli tekevä Saksan vastustuskyvystä
lopun. Myöskin Saksassa oltiin johtavalla
taholla tietoisia keskusvaltojen eristetyn aseman
epäedullisuudesta pitkäaikaisessa sodassa.
Nimenomaan v. Bethmann-Hollweg olisi mielellään
nähnyt mahdollisuuden saada taistelu loppumaan.
Asiantuntevalta taholta on sodan jälkeen
vakuutettu keisari Wilhelmin olleen samalla kannalla.
Mutta rauhantoiveet eivät saaneet vastakaikua
ympärysvaltojen taholla. Niinkauan kuin
sotaonni oli epäsuosiollinen keskusvalloille, ei
Saksan valtakunnankansleri katsonut voivansa tehdä
suoranaisia ponnistuksia rauhan palauttamiseksi.
Mutta Romaanian sodan keskusvalloille loistava
tulos näytti hänestä tekevän Saksalle
mahdolliseksi yrittää. Jouluk. 12 p. 1910 Saksa
yhteisymmärryksessä liittolaistensa kanssa teki
ympärysvalloille rauhantarjouksen.
Saksan rauhantarjous ei sisältänyt mitään
ehtoja vaan ainoastaan kehoituksen neuvotteluiden
alkamiseen. Se annettiin asianomaisten
puolueettomien maiden valtuutettujen välityksellä
ympärysvaltojen hallituksille. Vastaanotto
ympärysvalloissa ei kuitenkaan antanut
minkäänlaisia toiveita asian onnistumiselle. Ranskan
> •
silloinen pääministeri Briand antoi jo 13 p.
jouluk. epäävän lausunnon Saksan ehdotuksesta.
Saman tekivät 16 p. jouluk. Venäjän
ulkoministeri Pokrovskij, IS p. jouluk. Italian
ulkoministeri Sonnino, 19 p. jouluk. Englannissa Lloyd
George, joka vähän aikaisemmin oli Asquithin
jälkeen tullut pääministeriksi. Muutamia
päiviä keskusvaltojen rauhantarjouksen jälkeen (21
p. jouluk.) teki myöskin Yhdysvaltojen
presidentti Wilson, joka vähän aikaisemmin oli
kilpailussa Hughes’n kanssa presidentinvirasta
saanut voiton ja tullut valituksi presidentiksi
uudestaan 4 v :ksi, aloitteen rauhan hyväksi. Hän
antoi sotaakäyville valloille nootin, jolla hän
huomauttaen, ettei ehdottanut rauhaa eikä edes
tarkoittanut tarjota välkystänsä, tahtoi
tiedustella sotaakäyvien valtojen mielipidettä siitä,
millä ehdoilla sota voitaisiin saattaa päätökseen.
Saksa vastasi ehdottaen sotaakäyvien valtojen
edustajien kokoontumista välittömiin
rauhanneuvotteluihin. Ympärysvallat puolestaan ensin
keskenään neuvoteltuaan antoivat vastauksensa
keskusvaltojen ehdotukseen 30 p. jouluk. sekä
vastauksensa presidentti Wilsonin noottiin 10 p.
tammik. 1917. Vastaus keskusvaltojen
ehdotukseen sisälsi jyrkän kieltäytymisen neuvotteluista.
Vastaus presidentti Wilsonille sisälsi erittäin
jyrkin sanoin vaatimuksen, että keskusvaltojen
rikollisina ja sotaan syyllisinä tulisi antaa
hyvitystä, korvata vahingot ja antaa takeita, jotka
tekisivät rauhanrikkomisen uudistumisen
mahdottomaksi. Sitäpaitsi vaadittiin, että
keskusvaltojen oli palautettava aikaisemmin
liittoutuneilta anastamansa alueet (Elsass-Lothringen),
että italialaiset, slaavilaiset, romaanialaiset,
tsekkiläiset ja slovaakit oli vapautettava
vieraan vallan (Itävalta-Unkarin) alaisuudesta, että
Turkki oli karkoitettava Euroopasta. Kun tieto
ympärysvaltojen noottien sisällöstä tuli Saksaan,
teki se paikalla lopun rauhan toiveista. Siellä
valmistauduttiin sodan jatkamiseen. Jo ennen
edellämainittua noottien vaihtoa Saksa oli
ryhtynyt suurenmoisiin uudistuksiin sodankäyntiin
edesauttamiseksi. N. s. Hindenburg-suun nitelmaa
oli ryhdytty toteuttamaan. Maan teollisuus oli
otettu kokonaan käytettäväksi sotatarpeiden ja
sota-aikana välttämättömien hyödykkeiden
tuottamiseen. Jouluk. alussa oli julkaistu laki, jolla
Saksan kaikille kansalaisille säädettiin
työvelvollisuus, s. o. velvollisuus suorittaa sitä työtä,
jota katsottiin sodankäynnin kannalta
tarpeelliseksi. Tämä laki otettiin osaksi
epäluottamuksella vastaan, ja perästäpäin asiantuntijat ovat
lausuneet, että se tuotti enemmän häiriötä kuin
todellista hyötyä. Joka tapauksessa Saksa
liittolaisineen, rauhantoiveiden rauettua, valmistautui
viimeiseen suureen ponnistukseen saattaakseen
sodan sille onnelliseen päätökseen. Presidentti
Wilson puolestaan ei ympärysvaltojen
vastaus-nootin jälkeen vielä luopunut rauhantoiveistaan,
vaan valmistautui jatkamaan keskusteluja. N. s.
rajattoman sukellussodan toimeenpaneminen,
johon Saksa ryhtyi 1 p. helmik. 1917, kuitenkin
teki äkkiä lopun hänen yrityksestänsä.
Sukelluslaivasota ja Yhdysvallat.
Vaikka sukellussota ..Lusitania"n upotuksen
jälkeen ja Yhdysvaltojen siitä aiheutuneen
sekaantumisen johdosta kesällä 1915 oli suuresti
laimentunut, ei se kuitenkaan milloinkaan kokonaan
tauonnut. Ne rajoitukset, jotka oli ollut pakko
asettaa sukelluslaivojen päälliköiden
toimintavapaudelle, vähensivät vedenalaisen aseen
tehoi-suutta. Kuitenkin sattui silloin tällöin, että
laivoja upotettiin, sellaisiakin, joiden mukana
yksityisiä ameriikkalaisia matkustajia kulki. Nämä
tapaukset, etenkin ,,Arabic"in upotus 19 p. elok.
1915, synnyttivät Saksalle kiusallista noottien
vaihtoa Yhdysvaltojen kanssa. Mitä
raskaammin saarto painoi Saksan kansaa, sillä välin
kuin Saksa ei vapaasti saanut käyttää
vedenalaista asettaan Englantia vastaan, sitä
suurempaa suuttumusta tämä tilanne herätti Saksassa.
Yleinen mielipide alkoi vaatia, että Saksan,
huolimatta Yhdysvaltojen uhkasta, oli ryhdyttävä
tehokkaampaan sukelluslaivasotaan. Tämän
vaatimuksen takana olivat ennen kaikkea
armeia-ja laivastoviranomaiset. Sukellussodan
kannattajat pääsivät vihdoin sikäli voitolle, että Saksa
8 p. helmik. 1916 ilmoitti aikovansa vastedes
varoituksetta upottaa aseistettuja vihollismaiden
kauppalaivoja. Sitävastoin Saksan hallitus ei
katsonut voivansa ryhtyä n. s. rajattomaan
su-sukellussotaan, seikka, joka maalisk. 1916
aiheutti suuramiraali v. Tirpitzin eron ja v.
Capellen nimittämisen hänen sijaansa. Mutta
myöskin helmikuusta asti käyty „vahvistettu"
sukellussota antoi aihetta uusiin ristiriitoihin
Yhdysvaltojen kanssa, etenkin ,,Sussex?,in
torpedauk-sen johdosta 24 p. maalisk. Ameriikan uhkaava
esiintyminen asetti Saksalle vaalin joko
valmistautua sotaan myöskin Ameriikan kanssa
taikka uudestaan palata lievempiin
menettelytapoihin sukellussodassa. Toukok. 4 p. Saksa
valitsi jälkimäisen vaihtoehdon. Sodan uhka
Ameriikan kanssa vältettiin; sukellussota sai
taas pelkän n. s. „risteilijäsodan" luonteen,
jommoinen sillä oli ollut aikaisemmin.
Sukellussodan ohella sotatapahtumat merellä
rajoittuivat edelleenkin pääasiassa pienempiin ka-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
