Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2/ /
Suurvaltain sota
127 S
hakoihin. Silloin tällöin menetettiin
kummallakin puolen yksityisiä aluksia miinojen tai
torpedojen kautta. Poikkeuksen teki tästä suuri
meritaistelu Skagerrakissa 31 p. toukok. 1916.
Amiraali v. Scheerin johtama saks.
taistelulai-vasto kohtasi täällä avonaisella merellä
amiraalien Jellicoen ja Beattyn johtamat engl.
laivastot. Tappiot molemmin puolin ja etenkin
englantilaisten olivat tuntuvat. Sekä englantilaiset
että saksalaiset lukivat meritaisteluu voitokseen.
Sen tulos ei kuitenkaan millään tavalla
muuttanut yleistä meristrategista asemaa. Skagerrakin
taistelun jälkeen Englannin ja Saksan
taistelu-laivastot eivät enää sodassa kohdanneet
toisiansa.
Saksan peräytyminen sukelluslaiva-asiassa ei
Saksassa poistanut päiväjärjestyksestä
kysymystä n. s. rajattomaan sukellussotaan
ryhtymisestä. Tässä kysymyksessä mielipiteet kävivät
jyrkästi vastakkain. Sotilas- ja
laivastoviran-omaisten taholta esitettiin laskelmia, joiden
mukaan rajaton sukellussota muutamassa
kuukaudessa kykenisi tekemään lopun Englannin
vastustuskyvystä. Valtakunnankansleri
Bethmann-Hollweg pani puolestansa vastaan, ennen kaikkea
pelosta, että puolueettomat maat sen johdosta
liittyisivät keskusvaltojen vihollisiin. Niin kauan
kuin rauhankysymys oli päiväjärjestyksessä, ei
vedenalaisen sodan laajentamista tapahtunut.
Mutta ympärysvaltojen annettua vastauksensa
keskusvaltojen ja presidentti Wilsonin nootteihin,
ei valtakunnankansleri enää voinut vastustaa
sotilasviranomaisten vaatimusta. Tammik. 31 p.
1917 Saksa antoi puolueettomille maille * tietää,
että seuraavasta eli 1 p:stä helmik. lähtien
rajaton sukellussota pantaisiin toimeen. Tämä tiesi
sitä, että merialueilla Brittein-saarten ympärillä
samoinkuin Ranskan vesillä ja Välimerellä, mitkä
alueet tarkemmin määriteltiin, kaikki
kauppalaivat, puolueettomienkin maiden, erotuksetta ja
varoituksetta upotettaisiin. Seurauksena tästä
toimenpiteestä oli, että Yhdysvallat paikalla
katkaisivat diplomaattiset suhteensa Saksan kanssa.
Huhtik. 5 p. julistettiin sota. Saman kuun 29 p.
kongressin molemmat kamarit sääsivät yleisen
asevelvollisuuden. Samanaikaisesti osoitettiin 7
miljardin dollarin rahaluotto, suurin mikä
milloinkaan on myönnetty. Yhdysvallat
niinmuodoin valmistautuivat kaikella voimallaan
ottamaan osaa sotaan. Niiden ohella useat muutkin
Ameriikan valtiot, m. m. Brasilia, samoin myös
Kiina, jopa Siamkin, julistivat kevään ja kesän
kuluessa 1917 sodan Saksaa vastaan.
Rajaton sukellussota osoittautui erinomaisen
tuhoisaksi Englannin ja Englannin kaupassa
kulkeville puolueettomien maiden kauppalaivoille.
Upotusten lukumäärä nousi, saks. tietojen
mukaan, muutamina kuukausina yli 1 milj. tonnin,
ensimäisenä vuotena rajattoman sukellussodan
alkamisesta keskim. 800,000 tonniin kuukaudessa.
Tulos oli sellaisenaan suurempi kuin miksi
Saksan laivastoviranomaiset sen edeltäpäin olivat
laskeneet. Lloyd George selitti julkisesti, että
sota oli muuttunut kysymykseksi
kuljetuslaivojen riittäväisyydestä. Seuraus ei kuitenkaan
ollut se, jota Saksassa odotettiin. Keskittämällä
koko kauppalaivastonsa omien rahtien
kuljetukseen sekä pakottamalla puolueettomatkin maat
luovuttamaan tonnistoansa vältti Englanti tuhon.
Uusien laivojen rakentaminen upotettujen sijaan
ympärysvaltojen ja etenkin Yhdysvaltojen
tela-, koilla osoittautui myöskin suuremmaksi kuin
Saksassa oli laskettu. Useilla teknillisillä
keinoilla ja sotalaivojen käyttämisellä suurempien
kauppalaivueiden saattamiseen myöskin
vähennettiin sukelluslaivojen toiminnan tehoisuutta.
Upotusten määrä aikaa myöten väheni. Mitä
kauemmin upotussotaa kesti Englannin
alistumatta, sitä selvemmäksi kävi, ettei se vastannut
niitä toiveita, joita siihen Saksassa oli
kiinnitetty. Sodan jälkeen on se mielipide käynyt,
yleiseksi, että rajattomaan sukellussotaan
turvautuminen oli yksi suurimpia erehdyksiä, joita
Saksa sodan aikana teki.
Itäinen rintama 1917.
Kesätaistelui-den jälkeen 1916 ei sanottuna vuonna itäisellä
rintamalla, lukuunottamatta sotaretkeä
Romaanina vastaan, tapahtunut suurempia sotaliikkeitä.
Venäläisten sotatoimet rajoittuivat pääasiassa
siihen alussa verraten heikkoon, marras- ja
joulukuussa kasvavaan apuun, jonka he antoivat
ro-inaanialaisille. Myöskään v:n 1917 alussa tilanne
ei idässä muuttunut. Mutta 12 p. maalisk. 1917
Pietarissa puhjennut vallankumous vaikutti
perinpohjaisen muutoksen tilanteeseen itäisellä
rintamalla. Venäjän uusi, ruhtinas Lvovin johdolla
muodostunut hallitus tosin ei ollut taipuvainen
rauhaan, vaan piti kiinni liittosuhteista
länsivaltoihin, mutta kansan syvissä riveissä
rauhan-kaipuu voimakkaasti puhkesi esiin, ja
vallankumouksen synnyttämä sekasorto ja kurittomuus
sai kuukausi kuukaudelta kasvavaa jalansijaa
armeiassa, myöskin rintamalla olevissa joukoissa.
N. s. sotilasneuvostojen asettaminen teki
vähitellen lopun upseeriston auktoriteetista. Useissa
paikoin syntyi sotilaskapinoita, joille oli
tunnusmerkillistä väkivallanteot upseereja kohtaan.
Karkaaminen riveistä kävi yleiseksi ilmiöksi.
Saksalaiset eivät alussa käyttäneet tilannetta
hyväksensä sotatoimiin, osaksi siitä syystä, että he
pelkäsivät sotatoimien vaikeuttavan rauhan
saantia Venäjän kanssa, jonka he muuten katsoivat
vallankumouksen saattaneen mahdollisuuksien
piiriin. Muuan itsessään verraten vähäinen
taistelu Stochod-joen varrella huhtik. 3 p. osoitti, että
sisäinen turmelus jo silloin oli perinpohjin
hei-kontanut Venäjän armeian vastustuskyvyn.
Vähitellen vallankumous Venäjällä yhä kehittyi
„vasempaan" päin. Hallituksen toimintaa
vaikeutti erinomaisesti Pietarin työmies- ja
sotilasneuvosto, joka sitä valvoi ja jossa sosialistit
muodostivat enemmistön sekä n. s. bolsevikeilla,
työ-väendiktatuurin kannattajilla, myöskin oli
vaikutusvaltaa. Toukokuussa uuden ulkoministerin
Terestsenkon oli pakko esittää ohjelmikseen „rauha
ilman aluevaltauksia ja vahingonkorvauksia".
Mutta hänkin vielä tahtoi rauhaa vain yhdessä
liittoutuneiden kanssa. Hallituksen
huomattavimmaksi jäseneksi tuli vähitellen sotaministeri
Kerenskij, joka teki erinomaisia ponnistuksia
armeian taistelukuntoisuuden palauttamiseksi.
Alussa länsivallat ja varsinkin Wilson
tyydytyksellä tervehtivät Venäjän vallankumousta.
Oli näet päässyt valtaan se käsitys, että keisari
Nikolai ei ollut kokonaan haluton erikoisrauhaan
Saksan kanssa. Mutta työmies- ja
sotilasneuvoston sekä Terestsenkon rauhanohjelma ei
saavuttanut minkäänlaista vastakaikua länsivalloissa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
