Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
0
1281 Suurval
koskipaikoilla taistelut vähitellen taukosivat.
Aiheena kenraali Haigin voimakkaisiin
ponnistuksiin Flanderissa Saksan taholla on pidetty
englantilaisten toivomusta valloittaa Flanderin
rannikkoalue, joka oli tärkeänä tukikohtana
sukellus-sodalle. Tämä tarkoitus ei kuitenkaan
toteutunut. Kenraali Sixt von Arnimin, joka täällä
oli puolustuksen johtaja, oli onnistunut estää
rintaman murto. Molemmin puolin mieshukka oli
ollut erittäin suuri. — Flanderin taisteluiden
kiivaimmillaan ollessa elok. loppupuolella tekivät
ranskalaisetkin 20-26 p. elok. Verdunin luona
voimakkaan hyökkäyksen, pakottaen saksalaiset
luokittamaan eräitä alueita Maas-joen vasemmalla
rannalla, jotka he keväällä 1916 olivat
valloittaneet (m. m. Le Morte Homme). Syyskuussa ja
lokakuussa taistelut tällä rintamanosalla kaksi tai
kolme kertaa uudistuivat, tuottamatta
hyökkääville ranskalaisille enää sanottavaa menestystä.
Lokak. 22 p. ranskalaiset Laon’in eteläpuolella
tekivät uuden suurisuuntaisen hyökkäyksen.
Tälläkin kertaa saksalaisten oli luovutettava alueita,
m. m. tärkeä Chemin des Daines.
Tunnusmerkillistä kenraali Pétainin taktiikalle oli, ettei hän
(niinkuin edeltäjänsä) yrittänytkään saada
aikaan täydellistä rintamanmurtoa, vaan tyytyi
kulloinkin niihin menestyksiin, joita kokemus
läntiseltä rintamalta osoitti hyökkääjien säännöllisesti
alussa saavuttavan. Ranskalaiset siten itse
säästyivät suuremmilta tappioilta, sillä välin kuin
puolustajat joka kerta etumaisten
asemapaikko-jensa mukana menettivät vankeja ja sotatarpeita.
Viimeiset suuret sotatoimet 1917 tapahtuivat
Cambrain lounaispuolella. Marrask. 20 p.
englantilaiset täällä toimeenpanivat tarmokkaan
hyökkäyksen tehden kohta syvän loven
saksalaisten rintamaan. Saksan ylin sodanjohto ennätti
kuitenkin ajoissa saada lisäjoukkoja paikalle.
Niiden avulla pantiin marrask. 30 p. toimeen
suuri vastahyökkäys, jolla englantilaisilta saatiin
takaisin suurin osa siitä, mitä he olivat
valloittaneet, taistelurintaman eteläpuolella vähän
enemmänkin. »
Koko v:n 1917 taistelut läntisellä rintamalla
olivat olleet erittäin kiihkeät. Suurin piirtein
katsoen rintama kuitenkin pysyi muuttumattomana,
mutta enimmäkseen muutokset olivat tapahtuneet
länsivaltojen eduksi. Pääasiaan nähden voitiin
kuitenkin vuoden tulosta katsoa Saksalle
edulliseksi. Niiden ankarain iskujen jälkeen, joita
liittoutuneet edellisenä vuonna (Sommen taistelut)
olivat saksalaisille antaneet, oli heillä ollut syytä
toivoa voivansa 1917 lopullisesti musertaa Saksan
rintama Ranskassa. He olivat myöskin voineet
käyttää hyökkäyksiinsä ennen kuulumattomia
voimia sekä joukkoihin että varustelmiin nähden.
Siitä huolimatta saksalaisten puolustus kesti.
Syynä tähän oli, että tilanteen kehitys itäisellä
rintamalla teki saksalaisille mahdolliseksi
keskittää riittäviä voimia Ranskaan. Vielä v:n 1917
lopulla liittoutuneet tosin olivat saksalaisia
vahvemmat. Mutta pian odotettavissa oleva rauha
Neuvosto-Venäjän kanssa avasi Saksalle
mahdollisuuden myöskin kvantitatiivisessa suhteessa
palauttaa tasapaino lännessä. Useista
ympärysvaltojen johtavien miesten lausunnoista v:n 1917
lopulla näytti itse asiassa jonkun verran
maltillisempi suunta sodan päämääriin nähden saavan
jalansijaa. Ero molempien valtaryhmien pyrki-
:ain sota 1282
mysten välillä oli kuitenkin edelleen niin suuri,
ettei rauhan toiveilla vieläkään ollut riittävää
pohjaa. Ennen kaikkea Ranska vielä osoitti
hei-kontumatouta päättäväisyyttä toteuttaa
päämääränsä. Merkkinä tästä oli hallituksen vaihdos.
Marrask. 16 p. pääministeriksi tuli Clémenceau,
joka edusti jyrkintä suuntaa, mitä tulee sodan
jatkamiseen lopulliseen voittoon asti.
Italian rintama. Niiden erinomaisten
vaikeuksien johdosta, jotka olivat kohdanneet
Itävalta-Unkaria Brusilovin hyökkäyksen
johdosta kesällä 1916 sekä Romaanian sodanjulistuk
sen johdosta, eivät itävalta-unkarilaiset voineet
ajatella muuta kuin puolustusta Italiaa vastaan.
Kenraali Cadorna koetti syksyllä 1916 käyttää
tätä tilannetta hyväksensä useihin suuriin
hyök-1 käyksiin. Seurauksena olivat n. s. seitsemäs,
kahdeksas ja yhdeksäs Isonzon taistelu syyskuussa,
lokakuun alussa ja marraskuun alussa 1916.
Tulos näistä hyökkäyksistä oli kuitenkin vähäinen.
| Myöskin pohjoisessa Trentinoa rintamalla
taisteltiin, samoin Triestin suunnalla, kummallakin
taholla ilman menestystä.
Toukok. 14-28 p. 1917 italialaiset
kymmenennen kerran tekivät suuien hyökkäyksen Isonzon
rintamalla. Se päättyi täydelliseen
epäonnistumiseen. Parempi menestys oli heillä n. s.
yhden-nessätoista Isonzon taistelussa 19 p. elok.-8 p.
syysk. Tosin tälläkin kertaa itävaltalaisten,
luo-vutettuaan eräitä asemiaan, onniötui pysähdyttää
vihollisensa. Mutta heidän mieshukkansa oli
suuri ja heidän oli pakko kääntyä Saksan
puoleen pyytämään apua. Tilanne tällä rintamalla
oli kehittynyt sellaiseksi, että Saksan ylin
sodanjohto katsoi olevan syytä suurella
hyökkäysliikkeellä lopullisesti torjua Italiasta päin uhkaavan
vaaran. Kenraali Otto v. Belowin johdolla
lähetettiin tässä tarkoituksessa lokak. 1917 saks.
armeia itävaltalaisten avuksi. Hyökkäys alkoi 24 p.
lokak. Flitschin-Tolmeinin linjalla, itävaltalaisten
Isonzo-rintaman pohjoisella sivustalla. Menestys
oli heti alussa täydellinen. Jo lokak. 25 p. olivat
tärkeimmät vuorenharjanteet saksalaisten hallussa
ja saman kuun 27 p. he valloittivat Cividalen
kaupungin Italian alueella. Italian koko itäinen
rintama horjui. Myöskin etelämpänä aloitti
kenraali Boroeviö hyökkäyksen. Lokakuun 28 p.
valloitettiin Görtz takaisin. Italialaiset
perääntyivät mitä suurimmassa epäjärjestyksessä. Lokak.
30 p. liittoutuneet saavuttivat Tagliamento-joen
ja kulkivat marraskuun alussa sen yli.
Piave-joella italialaiset saivat uuden rintaman
itsellensä järjestetyksi. Sen teki heille mahdolliseksi
se seikka, että englantilaiset ja ranskalaiset
kiireesti lähettivät läntiseltä rintamalta heille
apujoukkoja. Vasta joulukuussa taistelut, joiden
pääpaino oli siirtynyt pohjoiseen, Arsiero-Asiagon
ylätasangolle, taukosivat. Uusi rintama kulki
Asiagosta päin kaarena Piave-jokea myöten
Adrianmeren rantaan. Italialaisten oli
tappioi-densa jälkeen mahdotonta pitkiin aikoihin
ajatella uutta hyökkäystä. He olivat menettäneet
lähes 300.000 miestä vankeina ja suunnattoman
määrän sotatarpeita. Kenraali Cadorna erotettiin
jo ennen taisteluiden | äättymistä, 9 p. marrask.;
hänen sijaansa nimitettiin kenraali Diaz.
Keskusvaltojen vaikeudet idässä
ja ensimäiset rauhanteot. Jo ennen
Venäjän vallankumousta oli sota idässä tuonut
Tayd. 41. Painettu 4/4 12
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
