- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 11. Täydennysosa /
1359-1360

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tšorokh ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

1359

Tulenjako—Tulli

1360

jänä ja virittäjänä; ryhtyi isänsä kuoleman
jälkeen 1911 johtamaan Kangasalan urkutehdasta,
jonka omistaja v:sta 1912; tehnyt useita
ulkomaanmatkoja tutustuakseen eri maiden
urkurakennustekniikkaan. T:n rakentamat ovat Turun
tuomiokirkon (72 äänikertaa) ja Pietarin suom.
kirkon (45 äänikertaa) urut. Saanut patentin
henkilaatikkosysteemilleen. Kirjoittanut
oppikirjan urkujen rakennuksesta ja hoidosta.

Tulenjako ks. Tulenjohto, Täyd.

Tulenjohto. Taistelussa on alempien johtajien
(ryhmä-, joukkue- ja komppanianjohtajien)
tärkeimpiä tehtäviä huolehtia, että vihollista
ammutaan niin vaikuttavasti kuin mahdollista.
Tämän johdosta tulee heidän hyvin valita ja
nimittää maali, määrätä oikea tähtäin, tähtäyspiste
ja ampumisnopeus. Vielä tulee heidän määrätä
n. s. tulenjako. s. o. mitä osia vihollisen
asemasta heidän alaistensa joukko-osien tulee
ampua. Yhteisesti sanotaan kaikkia näitä tehtäviä
t:ksi. W.E.T.

Tulensammutusvälineet, kemialliset
(vrt. Palotoimi, VII Os.), erilaisia tulta
sammuttavia kem. aineita sisältävät laitteet, joilla
pieniä tulipalonalkuja voi nopeaan ja mukavasti
sammuttaa. Toisten t:n käyttö perustuu siihen,
että palavan esineen pinnalle puhalletaan
hiilihappokaasun avulla sammutuspulveria, tavallisesti
natriumbikarbonaattia, joka peittää esineen ja
tämän kautta sekä kehittämänsä kaasun avulla
estää ilman pääsyn palamispaikkaan, jolloin tuli
sammuu. Tällä tavalla voi sammuttaa pienempiä
tulipaloja silloin, kun vesi ja nestemäiset aineet
tekisivät suurta tuhoa kuten esim.
kirjastopaloissa. Meillä tunnettu Total-aparaatti on tämän
tapainen. Tavallisempia ovat nesteitä sisältävät t.
Ne ovat yleisimmin kartiomaisia peltisäiliöitä,
joiden paksummassa päässä on sisään painuva
tappi, suipommassa taas reikä nesteen
ulossyöksyä varten. Useasti ne sisältävät
natriumbikarbonaattiliuosta sekä happoa lasipullossa, jonka
viimeksimainitun tapin sisään painamalla voi
rikkoa. Hapon ja bikarbonaatin synnyttämä
hiilihappokaasu painaa nesteen säiliöstä, joka
tällöin ohjataan tulta kohti. Nesteen sammuttava
kyky perustuu pääasiassa siihen, että se peittää
palavan esineen suolakerroksella näin estäen
ilman pääsyn palokohtaan; samalla hiilihappokaasu
vaikuttaa tukahuttavasti. Tähän tapaan
toimivat Minimax, Pluvius (ks. kuvaliitettä
Palotoimi I, 10, VII Os.), kotimainen Rex y. m.
eri nimiset aparaatit. Paloöljyn, bentsiinin,
tärpätin y. m. veden pinnalla uivien öljyjen palaessa
käytetään sammuttamiseen vaahtoa synnyttäviä
aineita. Näissäkin on natriumbikarbonaattia sekä
vielä oksaalihappoa ja saponiinia. H. R-r.

Tulikynnys, arinatulipesissä arinapintaa
takana rajoittava, tulenkestävistä tiilistä
rakennettu kynnyksen muotoinen koroke, jonka
tarkoituksena on kuristaa liekkiä niin, että ilma siihen
paremmin sekaantuu ja palaminen siis tulee
täydellisemmäksi. — Tällaisia kynnyksiä
rakennetaan muurattuihin savusoliin sinne tänne
(savu-kynnykset), jolloin niiden tarkoituksena on saada
savukaasut pyörteisiin ja sekaantumaan niin, että
muurin puolella olevat kuumat kaasut vuorostaan
tulevat kattilan puolelle, jotta ne tarkemmin
antaisivat lämpönsä kattilalle, vrt. Retardi,
Täyd. P-o P-o.

Tuliloma. Kun taistelussa oleva joukko saa
käskyn joksikin aikaa erikoisista syistä
keskeyttää ammunnan, sanotaan näin syntynyttä
väliaikaa t:ksi. W. E. T.

Tulipallo ks. Meteoriitit, VI Os.

Tulisuihku ks. Liekkiruisku, Täyd.

Tulitikkuvero, välillinen kulutusvero, joka 30
p. jouluk. 1921 annetulla lailla on määrätty
kannettavaksi Suomessa valmistetuista sekä
ulkomaalta Suomeen tuoduista tulitikuista. Vero on
10 penniä pakkaukselta, joka sisältää
korkeintaan 70 tulitikkua, ja lisääntyy 10 pennillä
kultakin 70 tulitikulta. Veron maksaa valmistaja
tai maahantuottaja. Valmistajan on suoritettava
se läänin rahastoon kuukausittaiu kunkin
kuukauden aikana tehtaalta viedyistä valmisteista
viimeistään seuraavan kuukauden 15 p:nä.
Ulkomailta tuoduista tulitikuista suoritetaan vero
tullikamarille tullimaksujen yhteydessä.
Tarkempia määräyksiä lain soveltamisesta sisältää
valtioneuvoston päätös 30 p:ltä jouluk. 1921. M. R. P.

Tullgren [-ēn], Hugo Albert (s. 1874).
ruots. hyönteistutkija, valtion
maatalous-keskuskoelaitoksen hyönteistieteellisen osaston johtaja
1909, maanviljelysakatemian jäsen 1912.
Harjoitettuaan aluksi pääasiassa kasvitieteellisiä
opintoja T. v:n 1899 jälkeen antautui eläintieteen alalle kehittyen vähitellen Ruotsin
huomatuimmaksi käytännölliseksi entomologiksi.
Lukuisista julkaisuista, joista suuri osa ilmestynyt
yllämainitun keskuslaitoksen „Meddelanden”
sarjassa, mainittakoon „Aphidologische Studien”
(Arkiv f. zoologi V, 1909) sekä kaikissa
pohjoismaissa yleisesti käytetyt oppikirjat
„Trädgårdsväxternas fiender och vänner” (1919),
„Lantbruksväxternas fiender och vänner” (1917),
„Snyltgäster inomhus och i ladugården” (1914).
V:sta 1910 „Entomologisk tidskrift”
aikakauslehden toimittaja.

* Tulli on samoin kuin monet muut julkisen
talouden alat joutunut sota-ajan tapahtumien
johdosta suurten muutosten alaiseksi (vrt. Suojelustulli, Täyd.). Suomessa oli
aikaisemmin, jo vuosikymmenien kuluessa, vältetty
t.-oloihin kajoamista, jottei siten olisi herätetty
venäläisten huomiota tähän arkaluontoiseen asiaan,
jonka ratkaisu Venäjällä tehtyjen
yhdistämissuunnitelmien mukaisesti olisi muodostunut niin
hyvin maan raha-asioille kuin kansantaloudelle
kohtalokkaaksi; tämän vaaran välttämiseksi
meillä mieluummin tyydyttiin siihen, että edelleen
pysyi voimassa vanha t.-tariffi, joka oli laadittu
aivan toisissa oloissa, puolen vuosisataa
aikaisemmin, kuin ruvettiin pohtimaan uudistuksia,
joiden lopputulos olisi saattanut kehittyä maamme
etujen vastaiseksi. Tämä kanta oli
asianomaisissa piireissä jotenkin yleisesti vallalla siihen
saakka, kunnes v:n 1917 vallankumous avasi
uusia mahdollisuuksia myös tällä alalla.
T.-taksan uudistaminen jätettiin jo sam. v. erikoisen
! valtionkomitean valmisteltavaksi. Se ei
kuitenkaan ehtinyt tehtäväänsä panna varsinaisesti
alullekaan ennen seuraavan talven levottomia aikoja. Heinäk. 1 p. 1918 asetti senaatti sitten
uuden komitean valmistamaan ehdotusta uudeksi
t.-tariffiksi; sen puheenjohtajana oli toht. K. A.
Paloheimo ja jäseninä talouselämän eri aloja
edustavia henkilöitä. Tämä komitea laati seuraavan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:54:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/11/0698.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free