Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkari ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1407
Unkari
1408
koetti päästä hyviin väleihin ympärysvaltain
kanssa pyytäen niiltä tukea varsinkin
romaania-laisia vastaan. Amiraali Horthy oli jo
punaisena aikana muodostanut kansallisen sotajoukon
kommunistivallan kukistamiseksi, mutta ransk.
lähetyskunta esti sen toimintaa, jotta
romaania-laiset saisivat tilaisuuden laajentaa
valtaushankkeitaan. Komaanialaiset jatkoivat kin
etenemistään Budapestiin asti, armottomasti ryöstäen
maata kaikkialla. Kun liittoutuneiden korkein
neuvosto kieltäytyi (22 p. elok.) ryhtymästä
rauhanneuvotteluihin Habsburgin sukua olevan vai
tionpäämiehen kanssa, täytyi arkkiherttua
Joosefin (23 p. elok.) luopua. Muutamia päiviä
myöhemmin muodostui uusi hallitus, jossa
pääministerinä oli Friedrich, kirkollisministerinä lluszftr
ja maanvil jelysm in ist erinä pien vii jelijäpuolueen
johtaja Szabö. Neuvostohallituksen kannattajia
vangittiin tuhansittain. Kommunisteja eivät
ahdistelleet ainoastaan viranomaiset, vaan myöskin
yksityiset järjestöt, jonka johdosta kommunistit
rupesivat puhumaan „valkoisesta terrorista"
Ym) ärysvallat eivät tahtoneet tunnustaa
Friedrichin johtamaa hallitusta ja marrask. saapui
Budapestiin niiden lähettämänä Sir George Clerk,
joka vaati rauhanneuvottelujen alkamisen ehtona,
että oli muodostettava uusi väliaikainen
kokoomushallitus hoitamaan asioita kansalliskokouksen
kokoontumiseen asti. Marrask. 24 p. saatiinkin
aikaan uusi ministeristö, jonka päänä oli
Hu-szär. Siinä olivat kaikki puolueet, myöskin
sosiaalidemokraatit, edustettuina: sekä Friedrich
että Szabö jäivät hallitukseen, edellinen
sotaministerinä. Noin viikkoa aikaisemmin oli
amiraali Horthy sotajoukkoineen marssinut
Budapestiin, josta romaanialaiset vihdoin oli pakotettu
lähtemään. Vuoden lopulla toimitettiin
kansalliskokouksen vaalit yleisen äänioikeuden pohjalla
(äänioikeus jokaisella 24 v. täyttäneellä miehellä
ja naisella, naispuolisilta valitsijoilta vaadittiin
kuitenkin luku- ja kirjoitustaito). Enimmin
valittiin yhdistyneiden kristillisten puolueiden —
Friedrichin kristillis-kansallisen ja Huszärin
kristillis-sosiaalisen puolueen — jäseniä; sen
jälkeen sai enimmin edustajia pienviljelijäin
puolue. Vanhat puolueet hävisivät melkein tyyten,
sosialistit eivät ensinkään asettaneet ehdokkaita.
Kansalliskokous avattiin 16 p. helmik. 1920.
Maalisk. 1 p. se valitsi valtionhoitajaksi armeian
ylipäällikön amiraali Horthy n (ks. t. Täyd),
ja pian sen jälkeen muodostui uusi
Siinonyi-Semadamin ministeristö. Maalisk. 21 p.
annettiin julistus, että, vaikka kuningasvallan käyttö
olikin lakannut 13 p. marrask. 1918, U:n
valtiomuoto oli edelleen monarkkinen. Kun
kommunisteja vastaan suunnatut rankaisutoimenpiteet
jatkuivat edelleen ja ulkomaiden sanomalehdistön
suuresti liioitellut ja väritetyt kertomukset U:n
„valkoisesta terrorista" herättivät ulkomaiden
työväenpiireissä suuttumusta U:ia vastaan,
julisti kansainvälinen ammattiyhdistysten liitto,
juutalais-sosialistien aloitteesta, 19 p. kesäk. U:n
liikenneboikottauksen alaiseksi. Itävallan
sosialistit ryhtyivätkin boikottausta toteuttamaan,
mutta siitä oli enemmän vahinkoa Itävallalle
kuin Unkarille; elok. 6 p. boikottaus
mahdottomuuteensa raukesi. Jo sitä ennen oli heinäk.
22 p. Teleki muodostanut uuden ministeristön.
Heti Huszärin ministeristön muodostumisen
jälkeen valittiin marrask. 25 p. 1919
rauhanneuvotteluja käymään valtuuskunta, jonka johtajaksi
tuli kreivi Albert Apponyi. Ympärysvaltain
rauhanehdot esitettiin helmik. 1920. Niiden
mu-kaan U: n oli luovutettava n. kaksi
kolmatta osaa alueestaan saaliinhimoisille
uaa-purivalloille, Komaanialle, Tsekkoslovakialle ja
I Etelä-Slaavialle. Turhaan unkarilaiset
pyysivät, että luovutettaviksi vaadituilla alueilla
saataisiin panna toimeen kansanäänestys;
siihen ei suostuttu, koska arvattiin
äänestyksen koituvan U:lle eduksi. Kesäk. 4 p. U:n
valtuutettujen oli pakko allekirjoittaa Trianonin
rauha. Sen mukaan U:n oli luovutettava
Tsekkoslovakialle Pohjois-Unkarista n~ s. Slovakia
(slovaakkien asumat alueet) ja siihen rajoittuvat
osat Pohjois-Unkaria sekä lännessä Pozsony
(Pressburg) ympäristöineen, Komaanialle koko
Siebenbürgen, Itä-Unkari Nagy-Väradin
(Gross-vvardeinin) länsipuolelle asti sekä suurempi osa
baanaattia ja Etelä-Slaavialle Kroatsia, Slavonia
ja Etelä-Unkari Szegedin eteläpuolelle asti.
Itävalta oli saapa osan Länsi-Unkaria Sopronin
(Ödenburgin) tienoilla ja Mur-jokeen asti.
Luovutettujen alueiden mukana tuli naapurivaltain
alamaisiksi 3,330.000 unkarilaista (33 lj2%
kaikista unkarinkielisistä), samalla kuin U. menetti
eteläosansa, paraimman viljaseutunsa, melkein
kaikki ja parhaimmat hiilikaivoksensa, n. 83 %
metsistänsä ja kaikki rautakaivoksensa. Lisäksi
U:u oli suoritettava 30 v:n kuluessa
vahingonkorvausta, jonka loppusummaa ei heti määrätty,
U:n alamaisten ulkomailla oleva omaisuus
julistettiin takavarikoiduksi, U:n oli vastattava
kaikista entisen U:n veloista ja luovutettava suurin
osa meri- ja jokilaivastoansa, y. m. Sotaväkeä
U. ei saanut pitää enempää kuin 35,000 miestä,
jotka oli palkattava vapaaehtoisista.
Reservi-väkeä ja reserviupseereja ei saanut olla. Aseita
ja ampumatarpeita sai valmistaa ainoastaan
yhdessä tehtaassa. Niiden maahantuonti kiellettiin.
Luvallisen määrän ylittä\ät sotatarpeet ja kaikki
sotalaivat oli luovutettava j. n. e. Marrask. 15 p.
kansallikoköus ratifioi Trianonin rauhankirjau.
Uusittuaan joulukuun keskivaiheilla 1920
osittain ministeristönsä pääministeri Teleki
hallitus-julistuksessa jouluk. 18 p:ltä lausui, että
kansallisen kuninkuuden palauttaminen oli
rauhansopimuksessa tunnustettu, mutta että valtiollinen
tilanne esti ottamasta esille henkilökysymystä,
joka saattoi tulla ratkaistuksi vasta sitten, kun
kansa saattoi vapaasti päättää, kuka oli tuleva
kuninkaaksi. U:n kansan enemmistö olikin
ehdottomasti monarkkinen, mutta
henkilökysymyk-seen nähden monarkistit jakaantuivat kolmeen
ryhmään: yksi ryhmä, johou kuului etupäässä
ylimystön jäseniä, kannatti entistä kuningasta
Kaarlea, joka ei ollut muodollisesti luopunut U:n
kruunusta, toinen ja lukuisin ryhmä ennen
mainittua arkkiherttua Joosefia, kolmas vaati
vapaata kuninkaanvaalia. Kuningaskysymys tuli
äkkiarvaamatta polttavaksi, kun Kaarle kuningas
yllätti maailman saapumalla maaliskuussa 1921
pääsiäisen aikaan Budapestiin, missä hän vaati
vallan luovuttamista itselleen. Suurvallat ja U:n
naapurivallat ilmoittivat heti, että ne eivät tulisi
sallimaan tällaista Habsburgin suvun vallan
uudistusta, ja uhkailivat pakkotoimenpiteillä.
Myöskin U:n monarkistit pitivät yleensä kuriin-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
