Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Versailles'in rauha ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
11 f. 1
Versaillesin rauha
1 102
luuksensa Puolueettomaan Moresnet’hen ja
Eupe-nin ja Malmedyn piireihin, ollen näiden
molem-pieu piirien asukkailla kuitenkin oikeus 6
kuukauden kuluessa ilmaista toivomuksensa jäädä
Saksan yhteyteen, minkä jälkeen Kansainliitto oli
ratkaiseva asian. (Liiton neuvosto määräsi ne
elok. 1920 Belgialle.) Hanskalle Saksa luovutti
Elsass-Lothringenin v:n 1871 rajojen mukaan.
Saarin alue asetettiin 15 v:ksi Kansainliiton
hallintoon. Liittoa edustaa 5-miehinen komissioni
(jäseninä 1 ranskalainen, 1 saksalainen Saarin
alueelta ja 3 muiden maiden kansalaista).
Pohjois Ranskan hävitettyjen hiilikaivosten
korvaukseksi ja Saksan suoritettavan sotakorvauksen
osamaksuksi Ranska sai omikseen Saarin alueen
hiilikaivokset. Viidentoista vuoden kuluttua oli
Saarin alueella toimitettava kansanäänestys
kolmesta seuraavasta vaihtoehdosta: a) tämän
sopimuksen määräämän järjestyksen säilyttämisestä;
h) liittymisestä Ranskaan; c) liittymisestä
Saksaan. Kansainliitto ratkaisee sitten
suvereeni-suuskysymyksen. Saksan on siinä tapauksessa,
että alue kokonaan tai osaksi liitetään siihen,
ostettava kaivokset takaisin Ranskalta kullassa
maksettavasta hinnasta. Reinin oikealla rannalla
oli oleva 50 km:n levyinen vyöhyke, jossa.kaikki
linnoitukset oli hävitettävä. Luxemburg lakkasi
1 p:stä tammik. 1919 kuulumasta Saksan
tulliliittoon. Puolalle Saksa luovutti melkein koko
Posenin ja Länsi-Preussin sekä lounaisen osan
Itä-Preussia ynnä kaistaleita Sleesiasta, jota
paitsi eräiden Länsi-Preussin piirien
(Marienburg| n y. m.) ja eteläisen Itä-Preussin sekä
Ylä-jsleesian Saksaan tai Puolaan kuulumisesta oli
toimitettava kansanäänestys. (Länsi- ja
Itä-Preussissa äänestys tapahtui heinäk. 1920 ja päättyi
Saksan eduksi, Ylä-Sleesiassa maalisk. 1921
myöskin Saksan eduksi; siitä huolimatta tärkeitä
Ylä-sleesian osia määrättiin Kansainliiton neuvoston
päätöksellä lokak. 1921 annettavaksi Pnolalle.)
Liittoutuneille päävalloille (Ranskalle,
Isolle-Britannialle, Italialle, Yhdysvalloille ja
Japanille) Saksa luovutti Memelin kaupungin ja
Itä-Preussin koillisen kulman, minkä alueen luullaan
tulevan annettavaksi Liettualle.
Tsekkoslovakialle Saksa luovutti pienen Hultschinin alueen
Etelä-Sleesiastn. Liittoutuneille päävalloille Saksa
luovutti Dnnzigin kaupungin ympäristöineen,
jonka ne sitoutuivat julistamaan Kansainliiton
-uojeluksen alaiseksi vapaakaupungiksi. Saksan
ja Tanskan välinen raja oli määrättävä
kahden kansanäänestyksen jälkeen, joista toinen
käsitti varsinaisen Poh jois-Slesvigin ynnä Als- ja
Röm-saaret Flensburgin pohjoispuolella, toinen
Flensburgin kaupungin ja suuremman osan
Keski-Slesvigiä ynnä Sylt-, Föhr- ja
Amrum-saa-ret. (Nämä kansanäänestykset, jotka suoritettiin
maali s ja huhtik. 1920, päättyivät, edellinen
Tanskan eduksi, joka siten sai takaisin
suuremman osan 1864 menetettyä Sönderjyllandia,
jälkimäinen Saksan eduksi, joka sai pitää Flensburgin
ja Keski-Slesvigin.) Helgolannin saarella oli
kaikki varustukset ja satamalaitokset
hävitettävä. Liittoutuneille päävalloille Saksa luovutti
kaikki siirtomaansa, jotka sitten on valtain
välisillä sopimuksilla jaettu Ison-Britannian,
Ranskan, Belgian, Portugalin ja Japanin kesken
(osittain Kansainliiton „mandaattialueina"). Kiinan
hyväksi Saksa luopui kaikista aikaisemmista oi-
keuksistaan. Japanille Saksa luovutti kaikki
oikeutensa Kiautsoun vuokra-alueeseen, josta
Japanin sitten tuli sopia Kiinan kanssa. Venäjään
rähden Saksa tunnusti Brest-Litovskin
rauhansopimuksen kumotuksi ja tunnusti kaikkien nii
den alueiden riippumattomuuden, jotka 1 p. elok.
1914 kuuluivat silloiseen Venäjän valtakuntaan.
Saksan armeia oli supistettava 100,000 miehen
suuruiseksi poliisivoimaksi, upseerien luku ei
saanut olla suurempi kuin 4,000 eikä mitään
yleis-i esikuntaa saanut olla olemassa. Kaikki
linnoitukset oli hävitettävä paitsi Saksan etelä- ja
itärajalla oleva 1 ilmoitusjärjestelmä. Sotalaivastossa
sai olla vain 6 linjalaivaa, 6 pientä risteilijää,
12 hävittäjää ja 12 torpedovenettä; muut
sotalaivat oli luovutettava (useimmat upotti niiden
miehistö 21 p. kesäk. 1919 Scapa flow’ssa). Vo
denalaisia ja lentokoneita ei Saksan sotalaitok
sessa saa olla. Kaikki liikekannallepanojärjeste
lyt kielletään. Oppilaitoksissa ja yhdistyksissä ei
saa harjoittaa aseiden käyttöä. Suurin osa
tykkejä, kuularuiskuja, lentokoneita j. n. e. oli luo
vutettava tai hävitettävä; aseiden ja
sotatarpei-den tuonti ja vienti kielletään. Saksan entinen
keisari Vilhelm II oli asetettava syytteeseen muka
„kansainvälisen moraalin ja sopimusten pyhyyden
loukkauksesta", samoin muut sotarikolliset
liittoutuneiden valtain sotaoikeuksissa. (Näitä
määräyksiä ei ole voitu toteuttaa, vrt. Saksa,
Täyd.) Saksa ja sen liittolaiset oli katsottava
vastuunalaisiksi kaikesta siitä menetyksestä ja
vahingosta, mikä oli tuotettu liittoutuneiden
valtain hallituksille ja alamaisille sodan kautta.
Vahingonkorvauksen summan oli myöhemmin
määräävä kansainvälinen komissioni; se oli ilmoitet
tava Saksalle viimeistään 1 p. toukok. 1921.
Ennen tätä päivää oli kuitenkin 20 miljaardin kulta
markan määräinen maksu suoritettava kullassa,
I tavaroissa, laivoissa, arvopapereissa j. n. e.
Korvaussumman lopullisesta määrästä ks. Saksa.
Täyd. Erityisesti säädettiin luovutettavaksi tu
hansitta in hevosia, lehmiä, härkiä, sikoja j. n. e.
sekä valtavat määrät hiiliä 10 v:n kuluessa.
Vahingonkorvauksen suoritukseksi Saksan oli
inyös-| kin luovutettava kaikki sille kuuluvat valtameri
kaapelit. Liittoutuneiden sodassa menettämien
kauppa- ja kalastajalaivojen korvaukseksi Saksan
oli annettava kaikki Saksan alamaisten hallussa
olevat 1,600 bruttotonnin kantoiset ja sitä
suuremmat kauppalaivat, puolet 1,000-1,600 tonnin
kantoisista ja neljäs osa kaikista saks.
kalastaja-aluksista sekä lisäksi 5 v:n aikana saks.
veistä-möissä rakennutettava liittoutuneita hallituksia
varten kauppalaivoja, yhteensä enintään 200,000
bruttotonnia vuosittain. Liittoutuneet pidättivät
itselleen enimmän suositun aseman Saksan kanssa
käymäänsä kauppaan nähden ynnä muita etuja,
’ mutta riistivät Saksan alamaisilta liittoutuneiden
maissa suuremman osan heidän taloudellisia
oikeuksiaan. Saksan tärkeimmät vesitiet
julistettiin kansainvälisiksi ja asetettiin kansainvälisten
komissionien alaisiksi, joissa Saksa on heikosti
edustettuna. Rauhankirjan artiklat 387-427 sisäl
tävät määräyksiä pysyväisestä organisatsionista,
jonka tehtävänä on saada aikaan paremmat
elämänehdot työväelle. Tämä organisatsioni
käsittää Kansainliiton jäsenvaltioiden edustajain
yleiskokouksen ja kansainvälisen työtoimiston (vrt.
Kansainliitto, Täyd.). Lopuksi määrättiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
