Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Cygnæus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10!)
Cygnæus
106
»Jääkynttilät, ströskrift i fria liäften", joka
pääasiallisesti sisälsi laajahkon kirjallisen
arvostelun „Ett och annat angående Elgskyttarne oeh
Hanna". Uudella vuodella 1838 hän oli taasen
Helsingissä, valittiin seur. v. pohjalaisen
osakunnan kuraattoriksi, väitteli fil. tohtorin arvoa
varten aineesta ,,Commentationis de Hannibale
pars prior", nimitettiin sam. v. historian
dosentiksi, ja koska tästä toimesta ei ollut mitään
tuloja, hän haki ja sai rehtorinviran Helsingin
alkeiskoulussa. Pohjalaisten kuraattorina hän
antoi voimakkaita herätteitä osakuntaelämälle,
aiheutti sittemmin tavaksi tulleet vuosijuhlat
Porthanin päivänä ja pani alkuun
rahankeräyksen Porthanin Turkuun pystytettävää patsasta
varten, ehdotti ja avusti ensimäisen
ylioppilas-albumin »Joukahaisen" julkaisemista y. m.
Hänellä oli muuten yliopistonopettajana
harvinaisen suuri vaikutusvalta ylioppilasnuorisoon
loistavien puhujalahjojensa kautta. Erityiset
sanottavansa tälle nuorisolle hän lausui tn. m.
promot-sionirunoissaan 1840, 1850 ja 1864.
Vv. 1843-47 C. teki pitkän ulkomaanmatkan,
jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli
historiallisten arkistotutkimusten harjoittaminen. Hän
käytti kuitenkin enimmän aikansaperehtyäksensä
Euroopan kirjallisuuteen ja taiteeseen, ja minne
hän vain tuli, joutui hän hienon käytöstapansa,
nerokkuutensa ja kielitaitonsa avulla
arvokkaimpien ja etevimpien henkilöiden tuttavuuteen.
Matkan kirjallisena tuloksena olivat ,,Ljus oeh
skugga" (2 vihkoa 1845-46) ja „Bidrag tili de
nordeuropeiska folkens historia, hämtade ur
sydeuropeiska källor" (1848). Hänen
kotiin-palatessaan oli paljo entisestään muuttunut.
Runeberg oli siirtynyt Porvooseen ja juuri
lähettänyt »Maamme" laulun runoahjostaan.
Snellmanin edellisten vuosien herätys Saimassa oli
saanut nuorten mielet hehkumaan
kansallisuuden asialle. »Suometar" oli perustettu ja
Suomen taideyhdistys oli sam. v. alkanut
toimintansa. G. tervehti riemulla tätä sivistyksen
elpymistä kaikilla aloilla. Ja kun ylioppilaskunta
13 p. toukok. 1848 vietti kuuluisata
»Florajuh-laansa", jolloin »Maamme" laulu ensi kerran
laulettiin, piti C. loistavimman isänmaallisen
puheensa, jonka innostuttava vaikutus on
kulkenut polvesta polveen, vaikkei se ole säilynyt
jälkimaailmalle muussa muodossa kuin Z.
Topeliuksen päiväkirjanotteena. V. 1854 C. tuli
estetiikan ja uudemman kirjallisuuden professoriksi,
julkaistuaan väitöskirjan »Konung Erik såsom
dramatisk karaktär". Luennoitsijana hän oli
niin suosittu, ettei kenelläkään yliopistossamme
ennen häntä ole ollut niin runsaslukuista
kuulijakuntaa. Th. Rein on hänestä sanonut, että hänen
luentonsa muotonsa puolesta epäilemättä ovat
loistavimmat mitä koskaan on pidetty Suomen
yliopistossa. Tuhkatiheään häntä käytettiin
juhlapuhujana.
Nuori taide-elämämme oli ennen kaikkea hänen
liimpimimpien harrastustensa esineenä, ja
Suo-me taideyhdistyksen johtokunnan jäsenenä v:sta
1849 ja sen puheenjohtajana v:sta 1863 hän piti
pitkän sarjan puheita, kunnes hän 1878
sairaa-loisuutensa vuoksi kieltäytyi tästä toimesta. Hän
oli sen ajan taiteilijoitten tuki ja turva, ja hänen
manansa päivän taidearvostelussa merkitsi
enemmän kuin kenenkään muun. Uusi ruotsalainen
teatteri taloineen ja teatterikouluilleen oli
myöskin hänen taideinnostuksensa tuloksena.
Runoilijauransa alkupuoliskolla C. sai kokea
runsaasti nurjamielisyyttä ja ivaa kotimaisen
arvostelun puolelta. Hänen puolustuksekseen
nousivat tuontuostakin Snellman, Topelius tai
joku muu avarampien näköalojen miehistä, ja
vähitellen alettiin vastaanottaa hänen kynänsä
tuotteita kohteliaalla arvonannolla. Mutta hänen
runojaan ei ole koskaan paljon tai yleisemmin
luettu. Siihen on syynä niiden omituinen muoto.
C. liittyi lähemmin kuin kukaan muu sen ajan
suomalaisista kirjailijoista romanttiseen
suuntaan ja piti oikeutenaan säätää itsellensä omat
lakinsa myöskin tuotteittensa muotoon nähden.
Hänellä oli harvinaisen rikas runosuoni, loistavia
ajatuksen välähdyksiä, syvää runollista
tullileimaa ja rohkeaa mielikuvituksen lentoa; mutta
samalla hänen runonsa yleensä ovat raskaita
lukea. Kuitenkin löytyy niiden joukosta
erinomaisia runoutemme helmiä.
C. on epäilemättä välittömimmin
vaikuttanut sekä aikalaisiinsa että jälkimaailmaan
suorasanaisilla kirjoituksillansa. Varsinkin hän on
kirjallisena arvostelijana toiminut
ladunauka-sijana maassamme. Hänen kuolemattomaksi
ansioksensa on luettava, että hän ensimäisenä on
kiinnittänyt maanmiestensä huomion Runebergin
merkitykseen kansallisena runoilijana
tutkimuksissaan »Ett och annat angående Elgskyttarna
oeh Hanna" (1837) ja ,,0m Fänrik Ståls sägner,
betraktelse" (1861). Näitten viimemainittujen
arvoa C. oli mies paikallaan heti tajuamaan,
koska lapsuudestaan saakka oli hellinyt viime
sotamme vanhoja muistoja ja ryhtynyt niiden
ikuistuttamiseen kirjoittaessaan monografiat:
»Revision af allmänua meningens dorn öfver
General Hans Henrik Gripenberg" (1852) ja
ennen kaikkea »Joachim Zachris Dunker och
haas omgifning" (1858). Hän on samoin
ensi-mäinen, joka on selvittänyt Kullervo-runojen
suuren runollisen merkityksen kirjoitelmassaan
»Om det tragiska elementet i Kalevala" (1853).
Kirjallishistoriallisissa tutkimuksissaan hän on
vetänyt rajaviivan Suomen ja Ruotsin
kirjallisuuden välille ja on syventynyt varsinkin niihin
vanhempiin kirjailijoihin, joissa on
huomannut erityisen suomalaisen leiman. Niinpä hän
on vetänyt Jakob Fresen unholan kätköistä ja
on suomalaisista ensimäisenä kirjoittanut F. M.
Franzénin elämäkerran (1872). Sekä
historiallisissa että muissakin tuotteissaan hän tekee
pesänjaon Suomen ja Ruotsin välillä, osoittaen,
että yhteisin voimin saavutettu kunnia harvoin
on tullut yhteisesti jaetuksi. — C:n hengenjuuret
olivat vahvasti kiinni suomalaisessa maaperässä,
ja harva on hehkuvammin kuin hän rakastanut
suomalaista synnyinmaatansa ja suuremmalla
innolla ottanut osaa sen tulevaisuuden
luomiseen. Kehityksessään hän oli monessa suhteessa
aikansa edellä. Hän kuoli Helsingissä 7 p.
hel-mik. 1881.
C. julkaisi kootut runonsa 1851-70 (6 os.) ;
2:nen ja 3:s osa sisältävät hänen draamansa
»Claes Flemings tider" (1851) ja »Hertig Johans
ungdomsdrömmar" (1854), joita ei ole koskaan
näytelty. Näiden lomassa syntyi useita
erikoisjulkaisuja, kuten »Afhandlingar i populära
äm-nen" (2 vihkoa 1852-53), »Små liäften rörande
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
