Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Drobisch ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
hallitusmuoto lakkautti tämän viran, ja
oikeudenhoidon johto siirtyi oikeusvaltioministerille.
K. R. M.
Drott l. drotten (mskand.), kuninkaan ja
papin arvonimi vanhoilla skandinaaveilla. Siitä
drottning (ruots.), kuningatar, vanhassa
suomen kielessä „drotninki”.
Drottningsberget, patteri Berghamnissa
Hangon edustalla, rakennettu 1788 mantereelle,
samalla kuin kolme läheistä saarta, Eldskär,
Lergrundet ja Dömansklubban, varustettiin.
Mainittu patteri sai kuningattaren mukaan nimensä.
Drottningholm, kunink. huvilinna Lofön
saarella Mälarissa n. 10 km Tukholmasta, joka on
saanut nimensä Katariina Jagellonicasta. Nyk.
linna on kuningatar Hedvig Eleonooran ajoilta,
N. Tessin vanhemman ranskalaiseen tyyliin
rakentama. N. Tessin nuorempi valmisti sen
lopullisesti 1683. D:n puisto on pääasiassa
ranskalaista tyyliä. — Linnassa olevista kokoelmista
on huomattavin taulukokoelma, käsittäen m. m.
Per Krafftin (Kaarle XII), Scheffelin, Pasch
nuor:n, Lundbergin, Roslinin, Bredan ja
Ehrenstrahlin maalauksia. E. E. K.
Drouet [druē’], Louis (1792-1873), ransk.
huilunsoittaja ja huilusäveltäjä. Nuoruudessaan
hän oli hovisoittajana Hollannin ja Ranskan
hoveissa. Yritettyään huilutehdasta Lontoossa
1815-19, hän kierteli suosittuna
konserttisoittajana ja kapellimestarina monissa paikoin
Euroopassa ja Ameriikassa. I. K.
Droysen [-oiz-]. 1. Johann Gustav D.
(1808-84), saks. historiantutkija, tuli 1840 professoriksi
Kieliin, jossa samalla toimi innokkaasti
saksalaisuuden hyväksi, pääsi v. 1848 Frankfurtin
parlamentin jäseneksi, v. 1851 professoriksi
Jenaan ja 1859 Berliiniin. On julkaissut:
„Geschichte Alexanders des Grossen” (1833) ;
„Geschichte des Hellenismus” (1836-43) ;
„Vorlesungen über das Zeitalter der Freiheitskriege”
(1846) ; „Leben des Feldmarschalls Grafen York
vom Wartenburg” (1851-52) ; „Geschichte der
preussischen Politik” (1855-86) ; „Abhandlungen
zur neuern Geschichte” (1876) ; „Kleine
Schriften zur alten Geschichte” (1893-94) ; „Grundzüge
der Historik” (1868) y. m.
2. Gustav D., edell. poika (1838-1908),
historioitsija, joka tutkimuksissaan on paljon
kosketellut Ruotsin historiaa, v:sta 1872
professorina Hallessa. On julkaissut: „Gustav Adolf”
(1869-70) ; „Bernhard von Weimar” (1885) ;
„Geschichte der Gegenreformation” [v:een 1608]
(1893) sekä „Allgemeiner historischer Handatlas”
(1885). K. R. M.
Droz [drō], Numa (1844-99), sveits.
valtiomies, toimi opettajana ja sanomalehtimiehenä;
valittiin 1869 Neuchâtelin kanttonin suureen
neuvostoon; oli 1871-75 jäsenenä tämän
kanttonin hallituksessa, 1875-76 Sveitsin kanttonien
neuvostossa ja 1876-92 liittoneuvostossa, jolloin
hoiti eri hallintoaloja ja oli tasavallan
presidenttinä 1881 ja 1887; 1893-99 kansainvälisen
rautatieliikenteen toimiston presidenttinä;
julkaissut joukon teoksia, m. m. „Manuel
d’instruction civique” (1884), „Essais économiques” (1895),
„Études et portraits politiques” (1895),
„Politische Geschichte der Schweiz im 19 Jahrhundert”
(teoksessa „Die Schweiz im 19. Jahrh. 1899”).
J. F.
D. R. P. lyhenn. sanoista „Deutsches
Reichspatent” („Saks. valtakunnanpatentti”).
Drude [-ū-]. 1. Karl Oscar Georg D.
(s. 1852), saks. kasvitieteilijä, Dresdenin
teknillisen korkeakoulun professori, kasvit, puutarhan
ja kasvinviljelyskoelaitoksen johtaja.
Kirjoittanut: „Handbuch der Pflanzengeographie” (1890)
sekä yhdessä Englerin kanssa julkaissut „Die
Vegetation der Erde” (1896 ja seur.).
(J. A. W.)
2. Paul Karl Ludvig (1863-1906),
edellisen veli, saks. fyysikko, oli 1894-1900 fysiikan
ylimääräisenä professorina Leipzigissä, kutsuttiin
1900 vakinaiseksi professoriksi Giesseniin sekä
1905 Warburgin seuraajaksi Berliiniin. Hänen
ensimäiset, Göttingenissä (1887-94) suorittamat
työnsä kuuluvat valo-opin alalle ja niillä, etenkin
metallien optillisten konstanttien määräämisellä,
on ollut suuri merkitys ja hänen
elektromagneettista valoteoriaa, sähköaaltoja ja
elektroniteoriaa käsittelevät tutkimuksensa ovat parhaita
alallaan. D. toimitti v:sta 1906 aikakauskirjaa
„Annalen der Physik”. Hänen kirjoittamansa
„Physik des Aethers” ja „Lehrbuch der Optik”
(1900) ovat suurtekoisia. D. päätti itse päivänsä
heinäk. 5 p. 1906, muutama päivä senjälkeen
kun hän oli pitänyt tuliaisesitelmänsä Berliinin
akatemian jäseneksi. (V. V. K.)
Drufva [drūva], Peter Ture Gerhard
(1767-1822), vapaaherra, sotilas, virkamies, otti
kapteenina osaa v:n 1788-90 sotaan, joutui
vangiksi Ruotsinsalmen tappelussa 1789 ja
vietiin Venäjälle; oli everstiluutnanttina
Vegesackin osaston mukana Suomen sodassa 1808 ja
kunnostautui varsinkin Oravaisissa; erosi
everstinä sotapalveluksesta 1809, korotettiin 1815
vapaaherraksi ja nimitettiin 1816 Västmanlandin
läänin maaherraksi; mainitaan Vänrikki Stoolin
tarinoissa (Wilhelm v. Schwerin).
Druidit, vanhain kelttiläisten papit Galliassa
ja Britanniassa, olivat myöskin heidän
lääkärinsä ja tuomarinsa muodostaen erityisen,
sotapalveluksesta ja veroista vapaan säädyn. Nimi
johtuu luultavasti kelttil. sanasta derwydd l.
dryod, joka merkitsee viisasta miestä eli
tietäjää. He olivat samalla myöskin ennustajia ja
laulajia, bardit (ks. t.) luettiin näet druideihin.
Jumalanpalveluksessa noudatettiin määrättyjä
uskonnollisia menoja, myöskin ihmisuhreja oli
käytännössä. Druidit sanoivat itsellänsä olevan
tietoja luonnon salaisista voimista — väittivätpä
he Irlannissa olleensa maan ja taivaan luojia
— ja opettivat jonkunlaista sielunvaellusoppia.
He asuivat erikseen metsissä, ja heidän
oppilaittensa täytyi kestää pitkä, joskus aina 20
vuotta kestävä koetus- ja oppiaika, ennenkuin
pääsivät itse druidien joukkoon. Cæsar sanoo
Britannian olleen heidän alkuperäisen
kotimaansa, josta myöhemmin tulivat Galliaan, ja
tämä saapi tukea siitä, että heidän
vaikutuksensa Britanniassa näyttää olleen
huomattavampi. Siellä mies- ja naisdruidit innostuttivat
kansaa taisteluun roomalaisia vastaan. Galliassa
kiellettiin druidien uskonnon harjoittaminen
keisari Claudiuksen aikana. [R. Wickberg, „Om
kelterna, Frankrikes o. Britanniens forna
bebyggare”.] K. G.
Drujas, persialaisen uskonnon vanhimmissa
lähdekirjoissa, Gathas-runoissa, pahan vallan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
