Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Drumann ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
pääedustajina esiintyvät valheen hengettäret.
Myöhemmässä kehityksessä alistetaan nämät
pimeyden pääruhtinaan, Angro Mainjun
alamaisiksi. E. K-a.
Drumann, Wilhelm (1786-1861), saks.
historioitsija, v:sta 1817 historian prof. Königsbergin
yliopistossa. Pääteos, merkillinen ja mielipiteitä
mullistava „Geschichte Roms in seinem
Uebergange von der republikanischen zur
monarchischen Verfassung” (6 os., 1834-44) ; 2 pain. toim.
P. Groebe (1900-). K. J. H.
Drumlins [dramlinz] (kelt.; = maakasat),
pitkähköt moreenikummut tai selänteet, joita
tavallisesti on lukuisia rinnatusten,
drumlins-maisemat. Niiden suunta ilmaisee muinaisen maajään
liikuntosuunnan. P. E.
Drummond [dramənd], Henry (1851-97),
engl. luonnontutkija ja uskonnollinen kirjailija.
D. joka oli luonnontieteen professori Glasgowin
„Free church college”ssa, tahtoi teoksissaan
osoittaa luonnontieteen ja kristinuskon
yhtäpitäväisyyttä. Huomattavin D:n teoksista on: „Natural
law in the spiritual world” (v:sta 1883 noin 30
painosta, suomenn. „Luonnonlait hengen
maailmassa”), jossa hän pyrkii osoittamaan, että
samat lait vallitsevat luonnon ja hengen
maailmassa. D:n oppi on kristillisesti väritettyä
kehitysoppia. Suomeksi on julkaistu paitsi
edellämainittua useita pieniä kirjasia: „Kristillisyyden
ohjelma”, „Rakkaus suurin kaikista”, „Muutettu
elämä”, „Rauha olkoon teille”, kaikki
1890-luvulla. D:n kirjoissa vallitsee lämmin,
kristillinen henki. [Smith, „The life of Henry D.” (1899).]
E. K-a.
Drummondin [draməndin] valo, engl. Thomas
Drummondin 1826 keksimä valaistus, joka
perustuu siihen, että poltettu kalkki kuumassa liekissä
kuten vetyräjähdyskaasuliekissä rupeaa
hehkumaan ja säteilee tällöin hyvin kirkasta valoa.
Keksintö ei ole saanut suurempaa merkitystä,
koska näin aikaansaatu valo tulee verrattain
kalliiksi. W. B.
Drumsö [-ȫ], huvilasaari Helsingin
länsisaaristossa.
Drury-lane teatteri [drūərilein], Lontoon
vanhin kansallisteatteri, avattiin 1639; saanut
nimensä kadusta, jonka varrella se sijaitsee.
Drusilaiset (arab. eddurū’z), sekakansa (n.
100,000 henk.), joka asuu Syyriassa, etupäässä
Libanonin ja Antilibanonin vuoristoissa sekä
Hauranissa, osaksi omissa kylissä osaksi
kristittyjen keskuudessa. Heidän tärkein
kaupunkinsa on Dērelkamar. D. puhuvat arabian
kieltä ja tunnustavat uskontoa, jossa on
muhamettilaista gnostisismia ja kristillisiä aatteita
sekaisin, mutta jota tunnetaan verrattain
vaillinaisesti. D. näkyvät saaneen nimensä
Muhammed ibn Ismail Darazista, joka Egyptistä
karkoitettuna Libanonin asukasten keskuudessa
levitti oppia, että jumala oli lihana ilmestynyt
kalifi Hâkim-biamrillâhissa (996-1021). Mutta
d:sten uskonopin varsinainen kehittäjä oli Hamza
ibn Ali ibn Ahmed, eräs pers. haaveilija ja
Hâkimin visiiri, joka poltatti Darazin
kerettiläisenä. D. sanovat itseänsä unitaareiksi
(muahhidī’n) ja uskovat, että on olemassa yksi
tuntematon ja määräämätön jumala, joka
ruumiillisessa muodossa on ilmestynyt Hâkimissa. Tämä
jumalan viimeinen profeetta on kuollut
ainoastaan koetellaksensa uskovaisia ja on kerran
palaava perustaaksensa suuren maailmanvallan.
D. uskovat myös sielunvaellukseen.
Uskonnollisessa suhteessa he jakaantuvat kahteen
ryhmään ; „ymmärtäväiset” eli „tietäväiset”
(’ukkā’l) ovat opin kaikkiin salaisuuksiin
perehtyneitä ; toisen ryhmän muodostavat
„tietämättömät” (džuhhā’l), joilla itse asiassa ei ole mitään
uskontoa. Edelliset käyttävät valkoista
turbaania eivätkä nauti tupakkaa eikä viiniä. He
pitävät torstai-iltasin kokouksensa syrjäisillä
paikoilla olevissa yksinkertaisissa rakennuksissa
(khalwe), joissa heidän pyhät kirjansa
säilytetään. D. ovat tunnetut vieraanvaraisuudestaan
ja urhoollisuudestaan. Aatelissukujen
päämiesten eripuraisuuden johdosta d:sten voima on
suuresti vähentynyt. Kun turkkilaiset 1517
valloittivat Syyrian, joutuivat d. Turkin vallan
alaisiksi ja johto siirtyi Maanin suvulle, jonka
jäsen Fakhreddîn 1600-luvulla pääsi suureen
voimaan. 1700-luvulla johto joutui Šihâb perheelle,
mutta 1840 turkkilaiset panivat johtajan Bešîrin
viralta ja kun tämä rupesi maroniittien
uskolaiseksi, syttyi verinen sota näitten ja d:sten
kesken. Kristittyjä surmattiin suuri joukko
Libanonin vuoristossa ja Damaskoksessa, kunnes
eurooppalaiset suurvallat sekaantuivat asiaan.
Niitten toimesta Turkki 1861 asetti d:ille ja
maroniiteille yhteisen kuvernöörin Dâûd pašan,
jonka onnistui lamauttaa d:sten ylivoima ja
palauttaa rauha. [Silvestre de Sacy, „Exposé de
la religion des Druzes” (1838), Ph. Wolff, „Die
Drusen u. ihre Vorläufer” (1845), Caernarvon,
„The Druses of the Lebanon” (1860), Petermann,
„Reisen im Orient” (1861), V. Oppenheim, „Vom
Mittelmeer zum Persischen Golf” (1899-1900).]
K. T-t.
Drusus [-ū’-]. 1. Marcus Livius D.
(n. 120-91 e. Kr.), kansantribuunina 91, koetti
eri lakiehdotuksilla vähentää Rooman senaatin
ja kansan välisiä riitaisuuksia, kohottaa
senaatin valtaa ja parantaa kansan asemaa. D. ehdotti
myöskin, että Rooman kansalaisoikeus
annettaisiin liittolaiskansoille. Mutta senaatti ei
vahvistanut kansan hyväksymiä lakiehdotuksia ja
D. itse sai surmansa salamurhaajan aseesta.
2. Nero Claudius D. (38-9 e. Kr.),
Tiberius Claudius Neron ja Livian poika, keisari
Tiberiuksen nuorempi veli, Augustuksen
poikapuoli. D. kävi yhdessä Tiberiuksen kanssa sotaa
Rætiassa ja Noricumissa (ks. Augustus) ja
tuli v. 13 ylipäälliköksi sodissa germaaneja
vastaan. Rakennettuaan monta linnoitusta sekä
kanavan Reinin ja Zuiderzeen välille (n. s.
Fossa Drusiana) teki D. menestyksellä sotaretkiä
Reinin yli vakaannuttaen Rooman vallan
Emisiin ja Weseriin saakka. D. kuoli
tapaturmaisesti paluumatkallaan Elben varsilta v. 9 e. Kr.
Hänen kunniakseen pystytettiin Mainziin
muistomerkki (nyk. Eichelstein). D:n lapsista
Antonian, triumviiri M. Antoniuksen ja Octavian
tyttären, kanssa ovat tunnetuimmat Germanicus ja
keisari Claudius (ks. n.).
3. D. Cæsar (15 e. Kr. - 23 j. Kr.), keisari
Tiberiuksen poika, soti menestyksellä
Germaaniassa ja Tonavan varsilla, kuoli Sejanuksen
(ks. t.) toimesta puolisonsa Livillan (2 D:n
tyttären) myrkyttämänä. K. J. H.
Druzina [-žī’-], muinaisvenäläisten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
