Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Du Chaillu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
423
Duelli—Dufour
424
Duelli (ransk. duel < lat. due’llum <
duö-kaksi), kaksintaistelu (ks. t.).
Duenna (esp. duena), iäkäs nainen, jolla on
kaittavanaan nuori nainen; siveydenkaitsijatar,
seuranainen.
Duero [-e’-], port. D 6 u r o, lat. Dürius, joki
Pyreneitten niemimaalla. Sen lähteet ovat
Hr-bion-vuorella 2,252 m yi. merenp.; se virtaa
läntistä pääsuuntaa Vanhan-Kastilian ja Leonin
läpi, on jonkun matkaa Espanjan ja Portugalin
rajana, laskien Porton luona Atlantin-mereen;
pituus 780 km, jokialue 97,760 km2. Tärkeimmät
lisäjoet oikealta, vetisiltä Kantabrian vuorilta:
Pisuerga, Valderaduey, Esla, Sabor, Tüa ja
Ta-mega; vasemmalta Adaja, Törmes, Agueda ja
Coa. D:n taloudellinen arvo on vähäpätöinen:
vedenkorkeuden suuri vaihtelevaisuus, särkät ja
koskipaikat ehkäisevät liikenteen. E. E. K.
Duetto 1. du et ti (it. due’tto oik. =
pienois-duo), kahden henkilön esitettävä laulusävellys,
jossa kumpikin ääni esiintyy itsenäisenä
toiseensa nähden, niin että ainakin osaksi 011
käytetty joko vuorottelevaa tahi polyfonista tyyliä.
— Duo, tarkoittaa kahden soittimen
esitettävää duettoa. I. K.
Dufaure [dyfö’r], Jules Armand
Stani-slas (1798-1881), ransk. valtiomies, asettui
Bordeaux’hon asianajajaksi, antautui 1834,
edustajaksi valittuna, valtiolliseen elämään, johon
maltillisena vastustusmiehenä otti huomattavaa
osaa. O. oli ensikerran ministerinä 1839 40.
Helmikuun-vallankumouksen jälkeen 1848
kansanedustajaksi valittuna hän liittyi tasavaltaan,
oli kahdesti sisäasiainministerinä, siirtyi,
keisarivallan vastustajana, toisen keisarikauden
ajaksi yksityiselämään toimien asianajajana ja
tuli 1863 Ranskan akatemian jäseneksi. V. 1871
D. tuli viiden departementin valitsemana
kansalliskokoukseen, jossa toimi yhtenä vasemman
keskustan johtomiehiä, otti s. v. Thiers’in
minis-teristössä oikeusministerin salkun ja tuli hänen
lähimmäksi miehekseen, luopui hänen kerallaan
1S73, tuli jälleen 1875 oikeusministeriksi Buffefn
kabinettiin; rupesi 1876 pääministeriksi,
oikeus-ja kulkulaitosministeriksi, luopui,
edustajakama-rin mielestä liian klerikaalina, saman vuoden
lopulla, suostuen kuitenkin seuraavana vuonna,
presidentti Mac Mahon’in kehoituksesta,
muodostamaan tasavaltalaisen hallituksen, jossa otti
pääministerin ja oikeusministerin toimen; erosi
lopullisesti 1879 yksin ajoin Mac Mahon’in kanssa,
jonka kera vähää ennen oli joutunut
erimielisyyksiin. D. oli, Thiers’in rinnalla, Ranskan
vapaamielisen porvariston ensimäisiä
valtiomie-hiä. [Picot, „Études d’histoire parlamentaire.
D., sa vie et ses discours".] 8. N.
Dufay [dyfè’], Charles Francois de
Cisternay (1698-1739), ransk. oppinut ja
luonnontutkija. Oli alkujaan sotilasuralla, mutta
luopui ennen pitkää siitä; tuli Ranskan
tiedeakatemian jäseneksi ja kasvitieteellisen
puutarhan johtajaksi. Suurimman merkityksen
saivat D:n sähköopilliset tutkimukset. Jatkaen
Grayn kokeita hyvillä ja huonoilla
sähkönjohta-jilla, hän osoitti, miten edelliset eristämällä
saadaan sähköisiksi. Sitäpaitsi D. huomasi, että
sähköinen kappale vetää puoleensa sähkötöntä,
että samannimisellä sähköllä varatut kappaleet
karkoittavat, mutta erinimisellä varatut vetävät
puoleensa toisiaan. Tutkimuksistaan D. johtui
teoriaan kahdesta vastakkaisesta sähköstä (1734).
D. on siten varsinainen dualistisen teorian
perustaja eikä Symmer, joka edelleen kehitti D:n
teoriaa. R. J-a.
Dufay [dyfè’], Guillaume (1400-74),
alankoni. kuorosäveltäjä, aikansa kuuluisimpia ;
käsikirjoituksina on löydetty yli 200 hänen
sävellystään (säilytetään enimmät Wienissä ja
Oxfordissa). Hän oli kirkkolaulajana Burgundin
herttuan hovissa v:sta 1437 ja paavin kappelissa
1442-49. /. K.
Dufed, rautatieasema Jämtlannissa, Ären
pitäjässä, Åreskutanin juurella,
Trondhjem-Östersundin linjalla 52 km:n päässä Norjan
rajalta; ilmaparantola. 3 km:n päässä asemalta
on vanhan (v. 1658 rakennetun) varustuksen
jäännökset. Niiden keskelle pystytettiin 1892
patsas Armfeltin 1718-19 Norjan tuntureille
sor-tuneitten karoliinien muistoksi.
Duff [daf], Alexander (1806-78), skotl.
lähetyssaarnaaja, uuden ajan suurimpia
aloitteentekijöitä lähetystyön alalla. Läksi
Skotlannin presbyteriläisen kirkon
lähetyssaarnaajana Intiaan (1829), jossa hän jo seur. v. perusti
englanninkielisen ylemmän koulun etupäässä
korkeampiin kasteihin kuuluvia nuorukaisia
varten. Kun hajaannus kotimaan kirkossa tapahtui
(1843), liittyi D. samoin kuin kaikki muutkin
lähetyssaarnaajat vastaperustettuun
vapaakirkkoon. Silloin hän perusti uuden koulun
entisen sijaan, jonka valtiokirkko pidätti itselleen.
D:n perustama koulutoiminta on
arvaamattomassa määrässä edistänyt Intian avautumista
kristinuskon ja länsimaisen sivistyksen
vaikutukselle, osoittautuen mitä tehokkaimmaksi
lähe-tysvälineeksi, varsinkin sivistyneiden
keskuudessa. Käydessään kotimaassaan D. toimi
lälie-tysharrastuksen herättämiseksi mitä
tehokkaimmin, ja johti, viimeisen kerran palattuaan
lähetysalalta (1864), kirkkonsa pakanalähetystyötä.
Hänen julkaisemistaan teoksista mainittakoon:
,,India and Indian Missions" (1839) sekä
,,Mis-sions the Chief End of the Christian Church"
(1839). [G. Smith, „Life of Alexander Duff"
(1879 ja 1881).] U. 7\
Dufferin [dafarin], Frederick Temple
B 1 a. c k w o o d, D:n ja A van markiisi
(1826-1902), tunnettu nimellä ,,lord Dufferin", engl.
valtiomies, oli 1860 Englannin hallituksen
asiamiehenä Syyriassa, jossa menestyksellä toimi
rauhallisten suhteiden palauttamiseksi kristittyjen
ja muhamettilaisten kesken, 1864-66 ensin Intian
ja sitten sota-asiain alivaltiosihteerinä ja 1868-70
Lancasterin kanslerina vapaamielisissä
ministe-ristöissä; 1872-78 Kanadan
kenraalikuvernöörinä, lähettiläänä Pietarissa 1879-81,
Konstantinopolissa 1881-84. V. 1884 D. nimitettiin Intian
varakuninkaaksi. Hän otti osaa Venäjän ja
Afganistanin välisen rajariidan järjestämiseen ja
sai viimemainitun valtion läheiseen liittoon
Englannin kanssa, nänen virka-aikanansa tapahtui
myöskin Birman anastus 1886. Ansioittensa
johdosta hän korotettiin Intiasta poistuessaan
1888 D:n ja (Birman pääkaupungin mukaan)
Avan markiisiksi; oli 1889-91 lähettiläänä
Roomassa, 1891-96 Pariisissa. [Black, ,,The marquess
of D. and Ava’\] J. F.
Dufour [dyfü’r], Guillaume Henri (1787-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
