Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Duluth ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
431
huomiota ja viitaten tekijälleen tien kirjalliseen
suuruuteen. Naisen asemaa avioliitossa ja
sukupuolten siveellisiä kysymyksiä D. sittemmin
etupäässä ja mitä monipuolisimmin näytelmissään
käsitteli, niistä mainittakoon: „Le demimonde"
(1855), „Le fils naturel" (1858), „Le père
prodi-gue" (1859), „L’ami des femmes" (1864), „Les
idées de Madame Aubray" (1867), „Une visite
de noces" ja „La princesse Georges" (molemmat
1871), „La femme de Claude" (1873),
„L’étran-gère" (1877), „La princesse de Bagdad" (1881),
,,Denise" (1885), „Francillon" (1887).
Keskeneräiseksi jäi näytelmä „La route de Thebes",
jonka määränä oli vastustaa Ibseniä. D. esitti
vielä mielipiteitään naisen oikeuksista ja
velvollisuuksista etevässä romaanissa „L’afTaire
Clémen-ceau" (1864) sekä useissa lentokirjasissa, kuten
„Lettres sur les clioses du jour", „Recherches de
la paternité", „L’homme-femme", „Tue-la!", „Les
femmes qui tuent et les femmes qui votent".
Uudenaikaisen näytelmäntekniikkaan nähden
D:lla on huomattava merkitys. V. 1875 hänet
valittiin Akatemian jäseneksi. [Potvin, „De la
corruption littéraire en France" (1873) ; Lacour,
,.Trois tliéåtres" (1880) r J. Claretie, „A. D. flis"
(1883) ; A. Filon, „De Dumas £t Eostand" (1898).]
J. II-l.
Dumas [dymä’ ], Jean Baptiste (1800-84),
kuuluisa ransk. kemisti, Sorbonnen yliopiston
professori. Suuri merkitys on ollut D:n
tutkimuksilla ja mielipiteillä n. s. substitutsionista
orgaanisessa kemiassa, koska osaksi niiden
kautta silloinen käsitys kemiallisten aineitten
kokoomuksesta muuttui. Paitsi useita orgaanisen
kemian alaa käsitteleviä tutkimuksia, on
mainittava D:n menetelmä kaasutiheyden ja
orgaanisten aineiden typenpitoisuuden määräämiseksi.
W. B.
Dumas [dymä’], Mathieu (1753-1837),
ransk. kenraali ja sotahistorioitsija, oli mukana
Pohjois-Ameriikan vapautussodassa, järjesti 1789
vallankumouksen alkaessa Lafayetten kanssa
Pariisin kansalliskaartin; oli jäsenenä
lakiasäätävässä kokouksessa ja vanhojen neuvoskunnassa
kuuluen maltillisten ryhmään; pakeni
vallankumouksen aikana kaksi kertaa Ranskasta.
Napoleon Bonaparte kutsui hänet takaisin (1800)
ja käytti häntä tärkeissä sotilastoimissa; m. m.
hän oli Napolin kuninkaan Joosepin
sotaministerinä. Bourbonien hallitessa D. valittiin 1827
edustajakamariin, jossa liittyi
vastustuspuoluee-seen; otti tehokkaasti osaa heinäkuun
vallankumoukseen ja järjesti jälleen Pariisin
kansalliskaartin; tuli 1831 pääriksi. Julkaissut m. m.
„Précis des événements militaires, ou essai
historique sur les campagnes de 1799 ä 1814"
(1816-26). Hänen muistelmansa „Souvenirs"
ilmestyivät 1S39.
Dum-dum-kuulat ovat saaneet nimensä erään
paikkakunnan nimestä, joka on lähellä Kalkutan
kaupunkia, Intiassa. Lyijykuulan suipossa päässä
on ontelo. Sattuessaan johonkin kovaan
esineeseen, esim. ihmisen luuhun, tällainen kuula leviää
sädesienen muotoiseksi tehden pahan murto- ja
silpomahaavan. D.-d.-kuulia valmistettiin monta
miljoonaa Englannin sotaväelle buurien
kukistamista varten, mutta kun Englannin kansa,
saatuaan siitä kuulla, paheksi moista julmuutta, niin
kuulat jäivät käyttämättä tässä sodassa. Sen
432
sijaan englantilaiset sotamiehet usein käyttivät
semmoista keinoa, että kuulan suippoon päähän
leikkasivat ristinmuotoisen syvennyksen, josta
kuula sai melkein samanlaisen särkymiskyvyn.
M. v. n.
Duméril [dymeri’l], André Marie
Con-stant (1774-1860), ransk. eläintieteilijä,
anatomian ja fysiikan professori ,,École de médecine"
opistossa 1800, ,,Jardin des plantes"in prol’. 1825.
Teoksia: „Zoologie analytique" (1806), ,,Traité
élémentaire d’histoire naturelle" (1830),
,,Ichtyo-logie analytique" (1856), ,,Erpétologie générale
(9 nid. 1835-50, ensimäinen laaja system. esitys
kaikista tunnetuista matelijoista), „Entomologie
analytique" (1860). (J. A. W.J
Dumont /dymö’], Alberto Santos (s.
1873), brasilialainen, ohjattavien ilmalaivojen ja
leijojen rakentaja. D. käytti ensimäisenä
keveitä ja voimakkaita räjähdysmoottoreja
kuljettamaan ilmalaivaa. Vv. 1898-1908 D. rakennutti
kaikkiaan 20 lentokonetta, joista 13 ilmapalloa
ja 7 leijaa. D. on viime vuosina voittanut
oivallisilla lentokoneillaan monet palkinnot. Siten
esim. 1902 125,000 mk:n suuruisen
Deutsch-palkinnon ja 1906 ranskalaisen ilmalaivaklubin
palkinnon siitä syystä, että oli ensimäinen
moottori-leijalla lentäjä. (R. J-a.)
Dumont d’Urville [dymö’ dyrvi’l], Jules
Sébastien César (1790-1842), ransk.
tutkimusmatkailija ja amiraali. D. otti 1822-25 osaa
Duperrey’n purjehdukseen maapallon ympäri,
lähti 1825 nelivuotiselle retkelle Austraalian
saaristoon tehden arvokkaita tutkimuksia ja
mittauksia monella saariryhmällä. Vv. 1837-40
hän uudelleen oli tutkimassa Etelämeren
saaristoa. Varsinaisena päämääränä oli nyt Eteläisen
napameren tutkiminen. Siinä työssä D. onkin
saavuttanut paikan J. Cl. Rossin ja Ch. Wilkesin
rinnalla. V. 1838 D. purjehti Etelä-Ameriikan
kohdalta eteläänpäin, löytäen L o u i s-P h i 1 i
p-p e n maan ja J o i n v i 1 1 e-saaren, sekä samalla
matkalla kaksi vuotta myöhemmin A d é 1 i e- ja
C 1 a r i e-maat. E. E. E.
Dumouriez [dymurië’], Charles
Francois (1739-1823), ransk. kenraali, osoitti
urhoollisuutta seitsenvuotisessa sodassa (1756-63)
sekä Korsikan valloituksessa (1768-69). V. 1770
hänet lähetettiin Puolaan Barin
konfederat-sioniin liittyneille avuksi venäläisiä vastaan;
1773 Ludvik XV valtuutti hänet lähtemään
Kustaa IIl:n avuksi, jota Venäjä ja Preussi
silloin uhkailivat; mutta ulkoasiainministerin
Aiguillon’in käskystä hän vangittiin Hampurissa,
ja pidettiin sen jälkeen Bastiljin ja Caen’in
linnoissa, kunnes Ludvik XVI vapautti hänet 1774.
Ollen seikkailuhaluinen ja kunnianhimoinen D.
otti tehokkaasti osaa vallankumouksen
tapahtumiin, liittyen girondistipuolueeseen. V. 1792
hän pääsi ulkoasiain ministeriksi ja vaati
kiihkeästi sodan julistamista Preussia ja Itävaltaa
vastaan. Samana vuonna hän kuitenkin erosi
ministerintoimesta ja otti armeian
ylipäällikkyyden Lafayetten jälkeen. Hän pakoitti
Preussin joukot peräytymään rajan taakse Valmyn
taistelun jälkeen, voitti sitten Itävallan joukot
Jemappes’in luona (1792), jonka kautta Belgia
joutui Ranskan valtaan, mutta kärsi
seuraavana vuonna Neerwindenin luona tappion.
Kan-salliskonventti alkoi nyt epäillä häntä, jonka
Dumas—Dumouriez
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
