Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Espanjan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
849
Espanjan kieli
ja kirjallisuus
852
kohtia, ja monipuolinen runoilija Inigo L
o-pez de Mendoza (k. 1458, ks. t.), joka
niinikään Dante ja Petrarca esikuvinaan sepitti
runoelmansa ,,La Comedicta de Ponza" ja ens.
espanjankieliset sonetit, mutta jonka omaperäistä
runovaistoa todistavat esim.
kansanlauluntapai-set pikku runot „serrannillas". Tämän
aikakauden etevimpiä teoksia on Alonzo
Marti-nezin satiiri „E1 Corbacko" (1438), joka
ruoskii naissukupuolen heikkouksia ja paheita
ehtymättömällä realismilla ja veitikkamaisuudella,
asettaen tekijänsä kaikkien aikojen etevimpien
satiiilllisten moralistien joukkoon. 15:nnen
vuosis. jälkipuoliskolla jatketaan liovityylisten
runojen sepittämistä ja merkitään tämän etupäässä
onnettoman ajan tapahtumat aikakirjoihin,
,,cro-nacus". Etevimpiä ajan huomattavien
henkilöiden kuvauksia ovat luoneet Fernan Perez
de G u z m a n (,,Generaciones y semblanzas")
ja Fernando del P u 1 g a r, joka on
kirjoittanut 24 kuvausta aikuisistaan kuuluisista
kas-tilialaisista. Pari arvokasta tuotetta on vielä
tältä ajanjaksolta mainittava. Toinen on Jorge
M auri q u e n isästään kirjoittama sururuno,
tunnettu nimellä „Las coplas de Maurique", joka
kauniisti tulkitsemiensa yleisinhimillisten
tunteiden ja ylevyytensä perustalla on vuosisadan
ehkä paras runoelma. Toinen on nerokas
draamallinen romaani „Celestina" (nykyisessä
muodossaan v:lta 1502), jonka tekijää ei
varmuudella tunneta. Sen etevä dialogi on melkoisesti
vaikuttanut espanjalaisen näytelmän
kehitykseen. Mestarillinen on siinä varsinkin
demouil-lisen nais-päähenkilön kuvaus.
K e n e s a n s s i. V:n 1492 paikkeilla
esiintyvät varsinaisen esp. draaman alkuilmaukset.
Säveltäjä Juan del Encina (k. n. 1534)
kirjoittaa hengelliset näytelmänsä
„I\epresentacio-nes" ja paimennäytelmänsä „Eglogas". Häntä
pidetään esp. kansallisdraaman isänä; kuitenkin
tavataan Espanjassa jo paljoa aikaisemmin
draamallisia tuotteita, ja varsin todennäköisesti on
Espanjassa, kuten muualla, näytelmätaide
kehittynyt liturgiasta, muuttuen sitten kirkollisesta
maalliseksi. Jo v:n 1200 vaiheilta on peräisin
eräs esp. hengellisen näytelmän katkelma, joka
kuvaa, miten kolme kuningasta rukoilee Jeesus
lasta. Encinaa hieman nuoremmat ovat
paimen-näytelmien ja hengellisten draamojen sepittäjä
Lucas Fernandez sekä nerollinen portugal.
Gil Vicente (k. heti 1536:n jälkeen), portug.
draaman isä, joka myös kastilian kielellä
kirjoitti joukon „Farsas" ja ,,Autos" näytelmiä. —
16:nnen vuosis. proosakirjallisuus supistuu
moraaliseen ja uskonnolliseen kirjallisuuteen,
historiankirjoitukseen ja romaaniin.
Moraalikirjal-lisuuden alalla proosa saavuttaa varsinaisen
taiteellisen muotonsa. Sen useimmiten esiintyvä
kirjallinen puku on dialogi. Edustavimpia tällä
alalla ovat kaksoisveljet, Alfonso ja Juan
de V a 1 d é s, Fernan Pérez de 01 iva
(k. 1530) ja Antonio de Guevara (k.
1545). Viimemainittu kirjoitti m. m.
historiallisen romaanin ta pai sen moraalisen teoksen
„Relox de principes, o Marco Aurelio" (1529),
joka esittää Marcus Aureliusta hyveiden
perikuvana. -— 15:nnen vuosis. lopulla alkaa
Espanjassa ritariromaanien runsas rehotus. Niistä
kuvastuvat muistelmat sankaritaisteluista mau-
reja vastaan sekä suurten löytöretkien ja
valloitussotien synnyttämä seikkailulialu. Vanhin
ja kuuluisin näistä ritariromaaneista on
„Ama-dis de Gaula", joka 1500-luvun alussa sai
espanjankielisen asun, ja tuli samantapaisten,
loppumattomiin toistuvien ritariseikkailuromaanien
perikuvaksi (ks. Amadisromaanit).
San-nazzaron „Arcadia" esikuvana kirjoitti Jorge
d e M o n t e m a y o r (k. 1561) ensimäiseu
pai-menromaanin ,,Diana" (1558 t. 1559). Näistä
ritari- ja paimenromaanien teennäisistä,
saira-loisen luonnottomista mielikuvitus-harhailuista
herätti kansalaisensa Cervantesin kuolematon
satiiri. Vastakohdan tälle suunnalle
muodostivat veijariromaanit. Näiden pirtein tuote on
tuntemattoman tekijän kirjoittama „La vida de
Lazarillo de Tormes" (ilmestyi 1554, mutta
lienee kirjoitettu jo 1525:n vaiheilla), pieni
mestariteos, joka realistisilla kuvauksillaan aiheuttaa
kirjailijoita kääntämään heijastajansa todelliseen
elämään. — Esp. 16:nnen vuosis. varsinaiseen
runouteen vaikuttaa tuntuvasti Italia. Juan
B o s c ä n (k. 1542) tutustui, saaden herätteitä
\enetsial. Andrea Navagerolta, jonka hän kohtasi
1526 Granadassa, Danteen, Petrarcaan ja
muinaisiin klassikoihin ja koteutti esp. runouteen
sonetin, canzonen, terzinan y. m. it. runomuodot,
niinpä esim. ottave rimen lyyrillis-eepillisessä
.,Alegoria" runoelmassaan. Myöskin hän käänsi
espanjaksi Castigliouen teoksen ,,11 Cortegiano".
B:n rinnalla on mainittava oivallinen
muototai-teilija Garsilaso de la Vega (k. 1536),
jonka espanjalaiset lukevat lyriikkansa
ruhtiuai-hin. Italialaisen suunnan leppymättömin
vastustaja oli Cristöbal de Castillejo
(ks. t.). Hänen hartaan tunteellinen, mutta
samalla vallattoman sukkela lyriikkansa
(,.Deci-nas". ,,Villancicos") merkitsee suunnan
kääntymistä taas espanjalaiseksi, palautumista oman
kausanrunouden lähteille. Eloisan koulun keräsi
ympärilleen Sevillassa Hernando de H e
r-r e r a (k. 1597), jolle espanjalaiset ovat antaneet
lisänimen ,,Jumalallinen". Hän ylisti Espanjan
sankareita ja voittoja upeissa, kieleen uutta
soitannollista suloa virittävissä raamatuntyylisissä
oodeissa ja valitti ylevässä runossa kuningas
Sebastianin surullista loppua. Muista ajan
laulu-runoilijoista ovat mainittavia Luis de L e 6 n
(k. 1591), klassillisen eheistä, enimmäkseen
uskonnollisaiheisista oodeistaan, ja hänen täysi
vastakohtansa Baltàsar de Alcäzar (k.
1606), jonka pikkurunot heijastavat kirkasta
andalusialaista hilpeyttä. Etevä eepillinen
runoilija on Don Alonzo de Ercilla (ks. t.),
joka otti osaa Chilen araukalaisia vastaan
käytyyn sotaretkeen ja kuvasi sen vaiheita
„Arau-cana" eepoksessa. — Näytelmärunouden alalla
16:nnelta vuosis. on mainittava Lope de
Rueda (k. 1565), joka oli ensimäinen tunnettu
vaeltavan teatteriseurueen johtaja ja joka
italialaisten mallien mukaan sepitti näytelmiä,
kohoamatta kuitenkaan sanottavaan taiteellisuuteen.
Huomattavimmat ovat hänen pienet ,,Pasos"
nimiset koomilliset kappaleensa, jotka ovat
kirjoitetut ytimekkäällä proosalla ja joista
pulppuilee raikas komiikka. Juan de laCueva
(k. jälkeen v:n 1607) jakoi näytelmänsä 3:een
,.jornadas"-osaan ja käsitteli kotimaisia
historiallisia aiheita; hän kirjoitti 4 murhenäytelmää
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
