Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fosforinekroosi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1169
Fosforinekroosi— Foster
1170
tikkutehtaissa, fosforia käytettäessä tikkujen
sytytysaineena, synnyttää luun kuolettumisia
varsinkin leukaluussa (fosforinekroosi), sekä
tau-dillisia kudoksen rasvettumisia eri sisäelimissä.
Vastamyrkkynä äkillisissä f:ssä: oksennusaineet,
sekä munanvalkuainen, maito ja magnesia;
kroo-uillisissa: ennen muuta työn muutto ja
haitallisten seikkain jatkuvan vaikutuksen välttäminen
ja lisäksi milloin sisälääketieteelliset milloin
kirurgiset toimenpiteet asianhaarain mukaan.
M. O-B.
Fosforinekroosi ks. Fosforimyrkytys.
Fosforipentakloridi (PC13), syntyy
suorastaan fosforista ja kloorista; jähmeä, keltainen,
ilkeänhajuinen aine. Tärkeä kemiallinen
vaikutin kloorin siirtäjänä.
Fosforipentoksidi ks. Fosforihappo.
Fosforipronssi ks. Pronssi.
Fosforistit 1. n. s. ,,uusi koulu" on
uusromantiikan kannattajien nimitys Ruotsissa
1800-luvun alkupuolella. Tämä kirjallinen suunta sai
nimensä aikakauskirjasta ,,Phosphoros", jota
suunnan etevin runoilija P. D. A. Atterbom
toimitti Upsalassa. Hänen ja L. Hammarsköklin
johtamina fosforistit kävivät leppymätöntä
taistelua n. s. akatemiallista suuntaa vastaan, jota
edusti varsinkin Ruotsin akatemia, käyttäen
aseinaan koko sarjan aikakauslehtiä („Polyfem"
1809-12, ,,Phosphoros" 1810-13, „Lyeeum" 1810-11.
„Poetisk kalender" 1812-22, „Svensk
Litteratur-tidning" 1813-24). Fosforistien loistoaika on
1830-luku, jolloin kuitenkin liberalismin
ensimäi-set tuulahdukset ennustivat sen loppua. E. E.
Fosforisuola, fosforihapon
natrium-ammo-niumisuola; valkoisia kiteitä, hajoaa
kuumennettaessa vedeksi, ammoniakiksi ja
natrium-metafosfaatiksi, johon hehkukuumuudessa useat
metallioksidit liukenevat antaen kullekin
metallille omituisenvärisen lasin. Käytetään siksi
juottopilli-analyysissä.
Fosforitahdas, jauhotahdasta, johon on
sekoitettu erittäin hienojakoista fosforia;
rotanmyrkkyä.
Fosforitikku, tulitikkujen ensimäinen muoto.
F:t tulivat käytäntöön noin v. 1830; niiden
sytyke oli seos valkoista fosforia ja
kaliumkloraat-tia; syttyminen tapahtui tikkua hierottaessa
kovaa esinettä vastaan, jopa itsestäänkin
tikkujen lämmetessä. F:t olivat siis hyvin
tulenvaa-rallisia. ja valkoisen fosforin myrkyllisyyden
tähden oli niiden valmistus erittäin
epäterveellinen. Tällaisten fosforitikku jen valmistus ja
myynti Suomessa kiellettiin asetuksella 13 p:ltä
màrrask. 1872. ks. Tulitikut. Edv. Ej.
Fosforitrikloridi (PC13), fosforin alhaisempi
klooriyhdistys, nestemäinen, pistävänhajuinen.
Syntyy samoin kuin fosforipentakloridi.
Fosforitrioksidi, fosforihapokkeen anhydridi,
P2O3, syntyy kun fosfori palaa riittämättömässä
ilmamäärässä. Valkoinen pulveri, yhtyy veden
kanssa fosforiliapokkeeksi. Edv. Ej.
Fosforivety 1. f o s f i i n i, fosforin ja vedyn
yhdistys (PH,), väritön, kynsilaukan-hajuinen,
myrkyllinen kaasu; syttyy helposti, usein jo
itsestään ilmassa. Vastaa kem. kokoumukseltaan
ammoniakkia sekä saattaa samoin kuin tämä
suorastaan muutamien happojen kanssa
muodostaa suoloja, 11. s. f o s f o n i u m s u o 1 o j a. joissa
atomiryhmä PH,, vastaa ammoniumsuolojen NTI,-
rylimää. Syntyy lämmittämällä fosforia
natriumi-lipeän kanssa; sitä muodostuu myöskin
eläimellisten (fosforinpitoisten) aineiden mätänemisessä.
Edv. Ej.
Fosforografia, ultrapuuaisten säteiden
tutkiminen spektrin avulla. Spektrin annetaan
tällöin langeta heikosti fosforisoivalle aineelle.
(V. V. K.)
Fosforos, aamutähti. ks. Phosphoros.
Fosgeeni, karbonylikloridi, hiiltä, happea ja
klooria sisältävä kaasumainen aine (COC1,).
Fossa ks. Cryptoprocta ferox.
Fossiili (lat. fossilis = kaivettu), alk. mikä
hyvänsä maasta kaivettu, myös kivennäiset;
nykyään tarkoitetaan tällä nimityksellä
yksinomaan entisinä aikoina eläneitten organismien
jäännöksiä ja jälkiä. Nämä ovat saattaneet
säilyä ja muuttua eri tavoilla. Hyvin harvoin
eläi-menjäännökset ovat säilyneet semmoisinaan, nim.
jäätyneinä (ks. Mammutti). Muuten eläimen
kuoltua ainakin sen pehmeät kudokset
mätänevät. eivätkä eläinruumiit milloinkaan ,,kivety"
semmoisinaan, niinkuin jotenkin yleiseen
luullaan. Eläimistä, joiden ruumiissa on kovia osia,
kuten luuranko, päällyskuori tai iholuusto,
saattavat nämä jäädä mätänemättä. Niistäkin
poistuvat ennen pitkää orgaaniset aineet, liima,
rusto j. n. e., ja näin syntyneet huokoset
täyttyvät perästäpäin kvartsilla, kalkkisälvällä tai
rautamalmeilla (kivettyminen varsinaisessa
merkityksessä, vrt. Kivettymä). Joskus nuo
vieraat kivennäiset, joita laskeutuu maa- ja
vucriperässä kiertävistä vesiliuoksista, saattavat
kokonaan syrjäyttää kuoren tai luurangon
alkuperäiset aineosat. Toisissa tapauksissa taas
tällaiset aineet tai myös savi tai muu liete ovat
täyttäneet kuorellisten eläinten ontelot, joista
pehmeät osat ovat mädänneet ja kovettuneet
niihin. Näin on itse kuorenkin hävittyä jäänyt
organismin sisäinen valelma, n. s. k i v i s y d ä n.
Samoin on useista puulajeista säilynyt
ydinonte-lon valelma. Jos eläin kuoltuaan on peittynyt
lietteeseen, joka on ehtinyt johonkin määrin
kovettua ennenkuin ruumis on mädännyt, jää niistä
painanteita. Tällä tavoin saattavat
pehmeä-kudoksisistakin organismeista hahmopiirteet
säilyä. Myös kerrostumissa säilyneitä
jalanjälkiä (vrt. Chirotherium) sanotaan
fossiileiksi. — Useimmat kasvifossiilit ovat säilyneet
hiiltyneinä. Niistä on kivihiili muodostunut.
Suurista hiilikasaumista on tavallisesti kasvien
muoto hävinnyt. Hiili juonteiden välisiin
savi-keiroksiin jääneissä hiiltyneissä kasvinosissa sen
sijaan ovat useimmiten kasvikudosten
hienoimmatkin piirteet säilyneet.
Fossiilien merkityksestä geologiassa tehdään
selkoa artikkelissa Geologia, fossiilien
edustamista muinaisista eläin- ja kasvimuodoista
artikkelissa Paleontologia. P. E.
Foster ff osta], Sir Michael (1836-1907),
engl. fysiologi, oli v:sta 1869 fysiologian
professorina Lontoon University collegessa ja Royal
institutionissa, josta 1870 siirtyi samaan
toimeen Cambridgeen. F:n suurin merkitys
perustui hänen mainioon opettajataitoonsa ja
kykyynsä kiinnittää nuorten tutkijain mieliä
tieteelliseen kokeilemiseen ja tutkimiseen. TTänen
teoksistaan mainittakoon „Text,-book of
pliysio-logy" (1876) ja „Lectures on the liistory of phy-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
