Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fredenstierna ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1221)
Fredrik
1212
uupumatta vaaliruhtinaskunnan
riippumatto-muudeu ja sisäisen voiman elvyttämiseksi.
Saksan evankelisten ruhtinasten johtajana hän
tarmokkaasti vaati yleistä anteeksiantoa, 1629
vuoden ediktin kumoamista ja kolmen
uskontokunnan samanvertaisiksi tunnustamista. Mutta sen
ohella hän ei laiminlyönyt maansa
aineellistakaan etua ja taisteli Westfalenin
rauhankokouksessa taitavasti Pommerin puolesta, jonka
ruotsalaiset %aativat hyvityksekseen. Hänen
onnistuikin Brandenburgille pelastaa Taka-Pommeri sekä
Magdeburgin, Hjilberstadtin, Mindenin ja
Kammin in hiippakunnat. Nämä alueenlisät olivat
tosin laajat ja tärkeät, mutta Etu-Pommerin,
Stettinin ja Stralsundin (joiden omaaminen oli
F. W:n suunnitteleman meri- ja
kauppapolitiikan ensimäinen edellytys) menettämistä ne eivät
kyenneet korvaamaan.
Turvatakseen ne oikeudet ja etuudet, mitkä
Saksan evankeliset valtiosäädyt rauhanteossa
olivat saavuttaneet, F. W:n neuvonantaja
von Wildeck 1653 nosti kysymyksen
Brandenburgin johdon alaisen, Wieniä vastaan
suunnatun unionin perustamisesta. Waldeckin kauas
tähtäävä suunnitelma ei kuitenkaan johtanut
toivottuun tulokseen ja sitäpaitsi esti F. W:iä
Ruotsin ja Puolan välinen sota seuraavina
vuosina kohdistamasta huomiota Saksan
valtakunnan sisäisiin asioihin. Puolan vasallina hänen
näet oli mahdotonta pysyä puolueettomana
Kaarle X:n Kustaan 1655 hyökätessä tähän
maahan. Loistavalla valtiotaidolla vaaliruhtinas
vaikeasta asemastaan huolimatta liittolaistensa
kustannuksella hankki Brandenburgille
verrattomat edut: liityttyään ensin ruotsalaisiin hän
pakotti Kaarle Kustaan Labiaun sopimuksessa
1656 vahvistamaan Itä-Preussin itsenäisyyden,
ja kun asema seur. v. kääntyi Ruotsille
epäedulliseksi, riensi F. W. solmimaan Puolan kanssa
puolustusliiton ja sai Brombergin sopimuksessa
Juhana Kasimirinkin tunnustamaan hänet
Itä-Preussin itsenäiseksi herttuaksi. Brandenburg
oli täten astunut euroopp. politiikan etualalle
ja se oli kyllin voimakas menestyksellisesti
puolustamaan kunniakasta asemaansa Ludvik XIV:n
toisen ryöstösodan johdosta yhdyttyään Ranskan
vastustajiin. F. W. voitti Fehrbellinin
taistelussa Mark-Brandenburgiin hyökänneet
ruotsalaiset ja karkoitti vihollisensa sekä Pommerista
että Preussista. Näiden voittojen aineellinen
merkitys hupeni kuitenkin aivan vähiin, sillä
vaaliruhtinaan kateelliset liittolaiset Hollanti ja
keisari solmivat ominpäin rauhan Ranskan
kanssa, joka sitten helposti saattoi St. Germain
en Layen rauhassa (1679) pakottaa
Brandenburgin luovuttamaan Pommerin takaisin
ruotsalaisille. Liittolaistensa itsekkyyden
katkeroitta-mana F. W., luullen yksin Ranskan voivan hänen
pyrinnöilleen suoda kyllin voimakasta tukea,
ryhtyi Ludvik XIV:n kanssa salaiseen liittoon.
Muutaman vuoden kuluttua hän kuitenkin
huomasi Ranskan suhteen erehtyneensä, palasi
entiseen politiikkaansa, liittoutui Oranian Wilhelm
III:n kanssa, otti vainotut hugenotit suojiinsa
(n. s. Potsdamin ediktillä marrask. 1685) ja
solmi keisarin kanssa sopimuksen (maalisk. 1686).
Brandenburgin nopea valtiollinen
vaurastuminen ei tietenkään olisi voinut olla mahdollinen
perinjuurisitta sisäisittä uudistuksitta. Westfa-
lenin rauhanteon jälkeen F. W. oli ryhtynyt
yhdistämään maantieteellisesti hajallaan olevat,
hallinnollisesti toisiinsa höllästi liittyvät maansa
yhtenäiseksi valtioksi. Hän vahvisti hallituksen
autokraatista valtaa maakuntasäätyjen
kustannuksella, kukisti Preussin säätyjen vastarinnan,
saattoi \ aition raha-asiat järjestyneelle kannalle
ja loi vankan, harjaantuneen sotavoiman, jonka
riveistä hän valitsi itselleen taitavasti
koulutetun virkamiehistön. Merkantilismin
kannattajana hän edisti Brandenburgin teollisuutta
tulleilla. monopoleilla j. n. e., mutta varsinkin
kutsumalla maahan hollantil. käsityöläisiä;
kauppaa rakentamalla teitä, kaivattamalla
.,Friedrich-Wilholm-kanavan", järjestämällä säännöllisen
postikulun, perustamalla Brandenburgin
ensimäi-sen laivaston ja ensimäiset siirtolat
(,,Grossfried-richsburgin" ylisen Guinean rannikolle y. m.),
liän omisti suurta huolta autioitten seutujen
viljelemiselle ja edisti monella tavoin
hollantilaisten ja hugenottien uudisasutustyötä.
Kaikessa F. W:n pyrkimykset tähtäsivät samaan
päämäärään: hänen maansa eheyden, voiman,
merkityksen korottamiseen, ja näiden
pyrkimysten tuloksia tarkaten voidaan syystä sanoa
hänen laskeneen horjumattoman perustuksen
Preussin vastaiselle suuruudelle. [„Urkunden u.
Ak-tenstiickt zur Geschichte des Kurfiirsten F. W.
von Brandenburg", 18 osaa; Droysen, ,,Gesch. d.
preuss. Politik", III; Erdmannsdörffer, ,,Deutsche
Geschichte 1648-1740" ja „Der Grosse Kurfürst";
Philippson, ,,Der Grosse Kurfürst" I-III; Heyck,
,,Der Grosse Kurfürst"; Prutz, „Aus des Grossen
Kurfürsten letzten Jahren"; Meyer, „Die
Hand-vverkerpolitik des Gr. Kurf. u. König
Friedrichs F’.]
4. F. III ks. Fredrik, Preussin kuninkaita 1.
-Iskm-,
Fredrik, H o 1 s t e i n-G o 11 o r p i ii
herttuoita. — 1. F. III (1597-1659), hallitsi v:sta 1616.
Soi maassaan turvapaikan uskonnon takia
vainotuille; antoi Hollannista paenneitten
arminiaa-nien ja katolilaisten asettua 1621 perustettuun
Frederikstadiin. Tanskan sodissa keisarillisia ja
Ruotsia vastaan F. oli uskoton lääniherralleen
Tanskan kuninkaalle, mutta sai kuitenkin
Ruotsin pakotuksesta 1658 Tanskan kuninkaalta
suvereniteetin Schleswigin herttualliseen osaan. — 2.
F. IV, edellisen pojanpoika (1671-1702) hallitsi
v:sta 1694. Liittyi Tanskan viholliseen Ruotsiin,
naiden Kaarle XII:n sisaren Hedvig Sofian.
Oleskellessaan Tukholmassa otti osaa Kaarle XII:n
vallattomuuksiin. Traventhalin rauhassa (1700)
täytyi Tanskan kuninkaan luopua
valloittamastaan Schleswigistä sekä maksaa F:lle
vahingonkorvaus. Kaatui Klissovin luona. E. E. K.
Fredrik, P f a 1 z i n vaaliruhtinaita.
1. F. II (1482-1556), hallitsi v:sta 1544, oli
prinssinä Habsburg-suvun kannattaja
neuvotteluissa ja sodassa, mutta ei saanut pyytämäänsä
Habsburgin prinsessaa puolisokseen.
Hallitukseen päästyään F. antoi jonkun aikaa
uskonpuhdistuksen levitä maassaan ja suosi Heidelbergin
yliopistoa. Hän nai Tanskan Kristian II:n
tyttären ja rupesi sen johdosta vaatimaan
pohjoisten valtakuntain kruunuja sekä kannatti Dacken
kapinanyritystä Kustaa Vaasaa vastaan. F:n
mieltäkiinnittävä elämäkerta on hänen
salakirju-rinsa Leodiuksen kirjoittama latinan kielellä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
