Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fredrik ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1221)
Fredrik
1234
sallisena liikkeenä levisi kautta maan. F. oli
hänkin protestanttisuudelle suopea ja käsitti
hyvin, että kuninkaan valtaa parhaiten voitiin
vahvistaa anastamalla kirkon tilukset (joita silloin
oli V3 Tanskaa), mutta häneltä puuttui siihen
rohkeutta, ja vasta hänen poikansa, Kristian III
kukisti Tanskan katolisen kirkon.
2. F. II (1534-88), Kristian III:n poika, hali.
1559-88, oli ritarillinen, järkevä ja
arvostelukykyinen, joskaan ei muuten erikoisen lahjakas.
Harvinaista tarkkanäköisyyttä hän osoitti
valitessaan neuvonantajansa, eritoten antamalla P
e-der Okselle (ks. t.) toimeksi kartuttaa
1563-70 vuosien sodan lopen järkyttämiä valtiovaroja.
Tämä n. s. »Pohjoismaiden seitsenvuotinen sota"
tuotti Tanskalle, joka taisteli Puolan ja
Lyypekin liittolaisena, varsin vähän mainetta, vielä
niukemmin aineellista voittoa, mutta sensijaan
suuria kärsimyksiä, joista se kuitenkin sotaa
seuranneen 40-vuotisen rauhan turvissa sekä
voimakkaan ja taitavan hallituksen johtamana
odottamattoman pian toipui ja vaurastumistaan
vaurastui, vieläpä kohosi Euroopan mahtavimpain
valtioitten joukkoon. Varallisuus kasvoi, tieteille
kuningas soi tukeaan (ks. esim. Tyko Brahe),
kouluja perustettiin, maanviljelystä ja varsinkin
kauppaa edistettiin. — Ensi hallitusvuotenaan
F. setänsä Hans vanhemman ja Aadolfin
avulla kukisti Ditmarskenin uljaat, vapauttaan
rakastavat talonpojat, joiden maan kuningas ja
herttuat keskenään jakoivat. Osan
Slesvig-Holsteinia F. luovutti nuoremmalle veljelleen
H a 11 s ille. josta m. m. Augustenborgin ja
Lyks-borgiu (Glücksburgin) herttualliset sukuhaarat
polveutuvat.
3. F. III (1609-70), Kristian IV:n poika, hali.
1648-70, saattoi isänsä kuoltua nousta
valtaistuimelle ainoastaan allekirjoittamalla
hallitsija-vakuutuksen. joka teki hänet suuresti
riippuvaksi Korfits Ulfeldin (ks. t.) johtamasta
ylimyksellisestä valtioneuvostosta.
Lujatahtoiselle, mutta samalla varovaiselle ja etujaan
ovelasti valvovalle F:lle tämä oli katkera nöyryytys,
sillä hän oli jo kauan ollut aatelin leppymätön
vihamies. Mutta joskin F:n valtaa jo
alusta-alkain rajoitettiin, tuntui sisäinen eripuraisuus
ennustavan tilan kääntymistä kuninkaalle
edullisemmaksi. Ensi työkseen F. kukisti
vaarallisimman vastustajansa, Ulfeldin.
Tarkoitusperiensä saavuttamiseksi kuningas oli vankan
asevoiman tarpeessa; senpä vuoksi hän lietsoi
alamaistensa taistelun- ja kostonhimoa,
puolalaisten, venäläisten ja itävaltalaisten idässä
ahdistaessa Kaarle X:n Kustaan armeiaa ja
Itä-merenmaakuntia. Ruotsille julistettu sota
päättyi kuitenkin toisin kuin tanskalaiset olivat
ajatelleet: Roskilden rauhassa (1658) Tanska-Norja
pakotettiin luopumaan Skånesta, Hallandista,
Blekingestä, Bohuslänistä, Trondhjemin läänistä
ja Bornholmista. Kaarle X:n Kustaan vielä
sam. v. rikottua rauhan, purjehdittua Sjællandiin
ja ryhdyttyä piirittämään Kööpenhaminaa, F.
porvariston avulla puolusti kaupunkiaan
epätoivon vimmalla. Kööpenhaminan rauhassa 1660
vahvistettiin pääasiallisesti Roskilden rauhan
määräykset; Bornholmin Tanska kuitenkin sai
takaisin ja Trondhjemin lääni liitettiin jälleen
Norjaan.
Autiona, pirstottuna, perustuksiaan myöten
järkytettynä oli F:n valtakunta rauhan
palattua; itse hän nyt oli saavuttava päämääränsä,
itsevaltiuden. Säädyt kokoontuivat syyskuussa
1660 Kööpenhaminaan. Porvariston ja
pappis-säädyn ehdotusta, että Tanska oli perinnöllisenä
kuningaskuntana F:lle luovutettava, neuvosto ja
aateli aluksi vastustivat. Mutta kun kaupungin
portit suljettiin ja porvaristo asestautui, suostui
neuvosto lokak. 13 p. 1660 antamaan perintö
oikeuden F:lle ja hänen jälkeläisilleen, sekä
mies- että naispuolisille. Tammik. 10 p. 1661
julkaistu »perinnöllisen yksinvallan sääntö"
vahvisti kuninkaan ehdottoman ja rajattoman
itsevallan. Marrask. 14 p. 1665 päivättiin
»konge-loven" 1. kuninkaanlaki (»Lex Regia"), joka
kuitenkin julkaistiin vasta 1709. Kuninkaan valtaa
rajoitettiin ainoastaan näissä kohdin: hänen tuli
olla luterilaisen kirkon jäsen; hän ei saanut
jakaa valtakuntaa; hän ei saanut milloinkaan
muuttaa tahi rajoittaa »kuninkaaulakia".
Tanska-Norjasta oli tullut Euroopan rajattomin
yksinvalta; kuningas hallitsi nyt ilman säätyjä, kaikki
tuomioistuimet olivat kokonaan hänestä
riippuvat ja valtakunnan virkamiehet (vielä
useimmissa tapauksissa papitkin) vastaanottivat
häneltä virkansa. Keskushallitus liittyi mitä
läheisimmin kuninkaan persoonaan; valtionhallinto
järjestettiin kokonaan uudelle kannalle
perustamalla kutakin sen haaraa varten kollegi;
valtakunta jaettiin amteihin, joita kuninkaan
nimittämät ja palkkaa nauttivat amtmandit johtivat.
Missään sivistysmaassa eivät lainkäyttö ja
hallinto näin suuressa määrässä joutuneet
kuninkaan vallanalaisen virkamiehistön käsiin.
Yhteiskunnallisiin oloihin nämä uudistuspuuhat eivät
kuitenkaan ulottuneet; aateli säilytti enimmät
erikoisoikeutensa ja rahvaan taakkaa ei
vieläkään huojennettu.
4. F. IV (1671-1730), Kristian V:n poika,
hali. 1699-1730. Hän oli uuttera ja toimelias,
tavoiltaan yksinkertainen ja alamaistensa parasta
tarkoittava, mutta samalla kevytmielinen ja
hallintotoimiin varsin vähän perehtynyt. Tanskan
aatelia kohtaan hän kantoi piintynyttä
epäluuloa, jonka vuoksi hän valitsikin neuvonantajansa
aatelittomain ja muukalaisten parista. Ensi
hallitusvuotenaan F. Puolan ja Venäjän kanssa
yhtyi Ruotsia vastaan tähdättyyn hyökkäysliittoon ;
Tanska joutui näinollen suuren pohjoismaiden
sodan pyörteisiin. F. samosi maajoukkoineen
Kaarle XII:n langon, Holstein-Gottorpin hert
tuan maahan, otaksuen vankan laivastonsa
riittävän Sjællandin suojaamiseksi. Mutta Ruotsin
liittolaiset Englanti ja Hollanti lähettivät
laivastonsa Juutinraumaan, jossa ne, yhtyen
ruotsalaisiin, pakottivat Tanskan laivaston
peräytymään Kööpenhaminan turviin. Kaarle XII
saattoi nyt esteettä vallata Sjællandin. Huolissaan
pääkaupunkinsa kohtalosta F. riensi tekemään
rauhan, joka solmittiin Traventhalissa 1700.
Tanska tunnusti herttuan hallitsijanoikeudet ja
luopui liitostaan Ruotsin vihollisten kanssa. F:n
seuraavilta hallitusvuosilta mainittakoon kaksi
tärkeätä hallinnollista toimenpidettä: 15,000
miehen suuruinen nostoväki perustettiin ja
maaorjuudesta (vornedskabet) vapautettiin kaikki
kuninkaan valtaistuimelle nousemisen jälkeen
syntynyt Sjællandin ja pikkusaarten rahvas.
Tämän huojennuksen merkitys hupeni kuitenkin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
