Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Goethe, Johann Wolfgang von
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1513
Goethe
1515
teriä varten ja siinä esitettiin (»Geschvvister",
„Lila", „Triumph der Empfindsamkeit" y. m.),
ei G. Weimarissa-olonsa ensi vuosina luonut
mitään suurempia teoksia, muuta kuin »Iphigenie
auf Tauris", joka valmistui 1779 suorasanaisena
ja suurella menestyksellä esitettiin mainitussa
amatööriteatterissa. — V. 1786 G. matkusti
hallinnollisiin toimiin ja osittain myös Weimarin
levottomaan, runollista tuotantoa häiritsevään
seuraelämään väsyneenä Italiaan, missä viipyi
v:een 1788. Tämä matka (ikuistettuna teoksessa
,,Italienische Reise"), oli sivistysmatka sanan
vakavimmassa merkityksessä ja semmoisena G:n
runoilijakehitykselle erinomaisen tärkeä.
Rikkaassa seurustelussa taiteilijain kanssa, Italian
verrattomiin taideaarteisiin ja historiallisiin
rtiuistoihin syventyen G. saavutti täällä sen
esteettisen maailmankatsomuksen kypsyyden ja
laajuuden, mikä hänen kehittyneen iän teoksissaan
ilmenee. Näkyvinä kirjallisina tuloksina tältä
matkalta ovat mainittavat „Egmont" ja
»Iplii-geuie auf Tauris" (nyt runopukuiseua), mitkä
molemmat jo ennen kirjoitettuina nyt
saavuttivat lopullisen muotonsa. Sitäpaitsi G. aloitti
»Torquato Tasso"n ja Weimariin palattuaan
kirjoitti tämän matkan muistoista »Römische
Ele-gieu". — G:n paluusta Weimariin (1788) aina
v:een 1794 ei mitään tärkeämpiä ulkonaisia
vaiheita ole mainittavana, paitsi että G:n suhde
rouva Steiniin särkyi (1789), ja yhteiselämä
Christiane Yulpiuksen kanssa alkoi päättyen
lopulta varsinaiseen avioliittoon (1806).
Kirjallisista saavutuksista ovat tärkeimmät tältä ajalta
»Reineke Fuchs" (heksametrisäkeisiin puettu
eläinsatu »Kettu Repolaisesta") ja
runomuotoinen näytelmä »Torquato Tasso", missä G.
historiallisen Tasson elämän kehyksessä on kuvannut
omia kokemuksiaan ja näkemyksiään Weimarin
hovissa ja syvällisellä tavalla valaissut
runoilija-neron sieluelämää, ennen kaikkea sitä tuskaista
ristiriitaa todellisuuden kanssa, mihin
yläilmoissa ja unelmissaan elävä runoilijanero
luonteensa takia kuin pakosta joutuu. — V. 1794
Schiller (joka silloin vielä oli professorina
Je-nassa) pyysi Goetheä yhdessä kanssaan
toimittamaan kirjallista aikakauskirjaa »Die
Ho-reu", mihin G. suostui. Tästä aiheutui näitten
molempien Saksan suurnerojen ensimäinen
lähentyminen, mikä sitten muodostui erittäin
rikkaaksi ja molemmille hedelmälliseksi henkiseksi
yhteiselämäksi, jonka vasta Schillerin kuolema
(1805) katkaisi. Schillerin kehoituksesta G. kävi
uudelleen käsiksi Faustiin, mikä yhäkin oli
jäänyt katkelmaksi, mutta jonka ensi osa ilmestyi
kuitenkin vasta Schillerin kuoltua (1808).
Toiseenkin suurteokseen Schiller antoi yllykettä,
nim. romaaniin »Wilhelm Meisters Lehrjahre"
(ilmestyi 1794-1796), jota on pidetty
ensimäi-senä uria uurtavana saksalaisena
sivistysromaa-nina ja jolla on ollut varsinkin saksalaiseen
romanttiseen kouluun syvä vaikutus. V. 1797
ilmestyi »Hermann und Dorothea", homeriseen
henkeen kirjoitettu idyllinen eepos, jota monet
(m. m. Schiller) ovat pitäneet ei ainoastaan
Goethen taiteellisesti kypsyneimpänä ja
hienoimpana luomana, vaan vieläpä koko uudenaikaisen
runoustaiteen korkeimpana saavutuksena. Näinä
samoilla vuosina G. askaroitsi paljon
kirjallis-kriitHiisissä ja taidehistoriallisissa töissä ja tut-
kimuksissa, joista näkyvinä tuloksina oli m. m.
Schillerin kanssa yhdessä julkaistut silloisen
kirjallisen elämän epäkohtia ruoskivat lyhyet
iva-katkelmat, tunnetut nimellä »Xenien", sekä
elämäkerrallis-kriitillinen tutkimus
»Winckelmann uud sein Jahrhundert" (1805). Paitsi
elämäkerrallista teostaan »Dichtung uud
Wahr-heit" ja romaania »Die Wahlverwaudschaften"
(1810), johon oli yllykkeenä kiintymys Minna
Herzliebiin ja joka suurelta osalta lienee
antanut sysäystä myöhemmin niin valtavalle
avio-romaani-tulvalle, ei G. Schillerin kuolemau
jälkeen enää luonut mitään suurempia uusia
runollisia teoksia. Mainita kuitenkin tulee, että
lyyrillinen tuotanto, joka jatkui ehtymättömänä
läpi G:n koko elämän, vielä vanhuudessakin
osoitti elokkaisuuttaan. V. 1819 G. julkaisi
»Westöstlicher Diwan" nimisen kokoelman
syvä-tunteisia ja syväaatteisia runoja, joihin
tutustuminen itämaisten kansojen runouteen oli häntä
innostanut. Elämänsä viimeiset vuodet G.
valmisteli kahta ennen alkamaansa teosta, nim.
Wilhelm Meisteriä ja Faustia. Edellinen sai
jatkon »Wilhelm Meisters Wanderjahre",
jälkimäiseen tuli 1808 ilmestyneen ensi osan lisäksi
toinen osa, joka ilmestyi kuitenkin vasta G:n
kuoleman jälkeen 1832. Molemmissa näissä
vanhuudentuotteissa esiintyy G:n luomiskyky
heikentyneenä ja hämärtyneenä. Hämärästä
toisesta osastaan huolimatta Faust 011 G:n
teoksista suurisuuntaisin ja valtavin. Se on
totuuteen ja onneen pyrkiväu rikkaan ja korkean
ihmissielun suurpiirteinen kärsimys- ja
kehityshistoria läpi erehdysten ja taistelujen ja
semmoisena yksi maailmankirjallisuuden
vleisinhi-millisimpiä teoksia, niinkuin se samalla on
valtavin ilmaus G:n omasta hengenrikkaudesta ja
yleismaailmallisesta suuruudesta, se teos, johon
G:u muisto jälkimaailman tietoisuudessa lähinnä
olenuoituu. G:n hengen laajuutta todistaa
osaltaan sekin seikka, että hän tavattoman
runollisen tuotteliaisuutensa ohella oli myös
huomattava tiedemies, jonka harrastus ja perehtymys
ulottui mitä erilaisimmille tiedonaloille:
filosofian, taidehistorian, estetiikan, jopa
luonnontieteidenkin (m. m. tutkimukset »Zur
Farben-lehre", »Geschichte der Farbeulehre" ja ennen
kaikkea »Die Metamorphose der Pfianzen").
[Goetheä koskeva kirjallisuus on nykyisin jo
aivan määrättömän laaja. Uusimmista G:n
elämäkerroista ovat seuraavat etupäässä suositeltavat:
Heinemannin, R. M. Meverin, G. Witkowskyn
ja varsinkin Bielschowskyn. — V:sta 1885 on
Weimarissa ..Goethe-Gesellschaft", joka julkaisee
vuosikirjaa ja on Goethe-tutkimuksen
keskuksena. Tutkijain käytettävänä on Weimarissa
myös erityinen Goethe- ja Schiller-arkisto. ja
G:n entinen asunto Weimarissa on muodostettu
kansalliseksi Goethe-museoksi. — Ruotsiksi ovat
tutkielmia julkaisseet Goethestä m. m. Viktor
Rydberg (Faustista). Ellen Key (kirjassaan
»Mäuniskor") ja W. Söderhjelm, ,,Tv;l föredrag
om G." (1909), viimemain. myös suom.: »Goethen
elämästä", Valvoja 1909.]
G:n teoksista on suomennettu: »Sisarukset"
(F. W. Rothsten. 1 pain. 1869, 2 p. 1876) ;
»Faust", 1 osa (suom. Kaarlo Forsman;
suomennoksen alussa G:n elämäkerta, 1884) ;
»Runoelmia" (suom. K. F. Ridderström, 1884) ; „Eg-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
