Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Granfors ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1575
Graniittibatyliitit—Granlund
1576
Graniittibatyliitin läpileikkaus.
syvällä maankuoren sisässä, kun taas
kokoomukseltaan samanlaisesta magmasta syntyy
lipa-riittia, jos se jähmettyy maan pinnalla.
Verraten myöhäisinä aikoina syntyneet g:t eivät
niinmuodoin yleensä ole vielä ehtineet paljastua.
— G. esiintyy useimmiten suurina massoina,
n. s. graniittibatyliitteina, jotka usein
muodostavat monen tuhannenkin km! laajuisia alueita.
Ne jatkuvat alaspäin tuntemattomiin syvyyksiin,
mutta ovat ylhäältäpäin alkuaan olleet muitten
vuorilajikerrosten peittämiä. Näiden kulumisen
jälkeen vasta on itse g. tullut ilmoille.
G.-batyliiteista lähtee tavallisesti lukuisia
g.-juonia ja -suonia rajoittaviin vuorilajeihiu. Usein
viimemainitut todistettavasti ovat kuumien
g.-magmojeu vaikutuksesta joko kokonaan tai
osittain sulaneet ja myöhemmin jähmettyneet
uudelleen. Toiselta puolen taas itse graniittiin on
yhtä usein jäänyt enemmän tai vähemmän
sulaneita murtokappaleita rajoittavista vuorilajeista.
Näin on syntynyt monenlaisia graniitin ja
jonkun muun vuoriiajin seoksia, jotka meidän
maassamme ovat miltei vielä yleisempiä kuin puhtaat
graniitit. — Kaikki ue graniitit, joihin
vuori-jonopuristus on vaikuttanut, ovat jonkun verran
pilsteisiä tai liuskeisia. Selväliuskeisia
graniitteja sanotaan g n eissigra niiteiksi.
Por-fyyrisestä graniitista syntyy tällä tavoin n. s.
silmägneissi. Myös graniittigneissi
(ks. Katarkeiset vuorilajit) on alkuaan
ollut graniittivuorilaji, ja samoin on laita monen
muun gneissin (ks. t.).
Graniittia käytetään rakennusaineeksi,
katu-kiviksi, pylväiksi, muistopatsaiksi y. m.
kiviteol-lisuustarkoituksiin enemmän kuin mitään muuta
vuorilajia. Suhteellisesti harvat g.-lajit
kumminkin ovat arvokasta raakatavaraa, koska
sellaisen tulee täyttää monta ehtoa: sen tulee olla
sitkeätä ja kestävää, mutta kumminkin sellaista,
että se helposti lohkeilee säännöllisiksi
kappaleiksi (ks. Halkeilu); se ei saa olla liian
rakoista; sen pinnassa ei saa olla pilkkuja eikä
juovia, vaan tulee kiven aineksiltaan ja väriltään
olla tasaista. Myöskin värivivahduksen suhteen
asetetaan vaatimuksia. Rakennus- ja
muisto-patsaskiveksi halutuimpia ovat sinertävän
harmaat sekä kauniin punaväriset g:t.
Ensinmaini-tuita louhitaan Suomessa Uudenkaupungin
saaristossa (esim. Kansallisteatterin fasadi),
Teiskossa, Ylöjärvellä, Kurussa y. m. Punaista g:a
on suurin määrin louhittu Hankoniemestä (esim.
Aleksanteri TI:sen patsaan jalusta Helsingissä),
ja jokseenkin saman näköistä 011 monin paikoin
Inkoossa, Kemiössä ja muualla etelärannikolla
sekä Jääsken pitäjässä. Kaunista
ruskeanpunaista g:a on Vehmaalla (esim. Helsingissä
oleva Vallgrenin suihkukaivon kehys) ja
Taivassalossa. (vrt. K i v i t e o 11 i s u u s). P. E.
Graniittibatyliitit ks. Graniitti.
Graniittigneissi ks. Gneissi.
Graniittiporfyyri ks. Graniitti.
Graniittisidos ks. K r e p p i.
Granikos [gräni-J (lat. GranVcus),
Vähän-Aasian muinaisen Myysian maakunnan joki, joka
alkaa Ida-vuorelta ja laskee
Propontis-(Mar-mara-) mereen. Sen rannalla Aleksanteri Suuri
saavutti 334 e. Kr. ensimäiseu voittonsa
persia-luisista. G:n nyk. nimi ou Bigha-Taai. E. R-n.
Grankulla [-Ö-], rautat. asema
Helsinki-Karjan radan varrella Espoossa. Ympäristö on yiime
aikoina muodostunut suosituksi huvila-alueeksi,
jossa on m. m. ruots. yhteiskoulu, hoito- ja
kylpylaitos (ks. t.) ja virkistyskoti. K. S.
Grankullan hoito- ja kylpylaitos, 2 km
Grankullan asemalta, perust. 1910. Hoitoaiheita:
Grankullan hoito- ja kylpylaitos.
hermo- ja reumaattiset taudit, sydän-,
munuais-ja naistaudit, ainevaihdoshäiriöt, verenvähyys,
hengityselinten katarrit y. m.
Granlund [ä-], Juhana Fredrik
(1809-74), suom. kirjailija, joutui jo nuorena
käytännöllisille aloille, ensin puotipojaksi, sitten
kirjanpitäjäksi ja lopulta Frenckellin kirjapainon
omistajaksi Turussa. Hän sepitteli joukon
pieniä runoja, sekä alkuperäisiä että käännöksiä
Bellmanista ja Tegnéristä. Ne ovat
muodoltaan siroja ja todistavat pikemmin
leikittelevää sointuuäppäryyttä kuin varsinaista
runoi-lijataipumusta. Onuistuueimpia ovat eräät
leikilliset palaset. Useimmat G:n runoista ovat
koottuina »Vähäseen Laulukirjaan", jonka eus.
painos ilmestyi 1856. Tunnetuimpia niistä on
„Kevälaulu" (»Touon aika lähenee") v:lta 1845.
Myöhemmiu G. mukaillen käänsi ja Suomen
oloihin sovitti erään Gemptin huvinäytelmän,
nimeltä »Sisaren sukkeluus", suomensi
uskonnollisia pikkukirjoja ja Suomen maantieteen
oppikirjan sekä toimi ajoittain sanomalektimieheuä.
V. T.
Granlund
&-}, Vilhelm (1795-1889), suom.
lääkäri, suoritettuaan käytännölliset [-lääketieteelliset opintonsa »Serafimerordens lasarett"
nimisessä sairashuoneessa Tukholmassa G.
saavutti 1832 lääketieteen ja kirurgian
tohtorin-arvon väitöskirjalla »De asphyxia congelatorum".
Professori Kalmin kuoltua 1883 G. haki
teoreettisen ja käytännöllisen lääketieteen professorin
virkaa, jota varten julkaisi väitöskirjan »De
va-rioloidibus"; virkaan tuli kuitenkin I. Ilmoni.
G. nimitettiin 1823 Hämeenlinnan
piirilääkäriksi, jota virkaa hän sitten hoiti 56 vuotta.
V. 1871 G. sai professorinarvon, ja vihittiin 1882
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
