Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Haarukkasienet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1711
Haasto—Haavakuume
1712
ei vastaaja ole oikeutettu nauttimaan mitään
haasteaikaa. Todistajan saa aina haastaa
suullisesti, ilman haasteaikaa. Jos haastettu jää
oikeudesta pois, katsotaan se
tottelemattomuudeksi julkista valtaa vastaan ja voi aiheuttaa
hänelle haitallisia seurauksia
(Oikeudenkäymiskaaren 11 ja 12 luku). Vrt. edelleeu
Julkinen haaste, Oikeudenkäynti,
Huuto-sakko. K. H-a.
Haasto ks. Haaste.
Haastomies 1. haastemies, henkilö, jonka
tehtävänä ou haasteitten ja .tuomioistuinten
päätösten ilmoittaminen sekä myös virallisten
kutsumusten ja muiden tiedonantojen toimittaminen.
Haastomiehiksi alioikeus voi ottaa siihen sopivia
halukkaita henkilöitä, joiden tulee tehdä vala
toimensa kunnollisesta hoitamisesta; lautamies
on ilman muuta samalla haastomies; samoin
kruununvouti, kaupunginvouti, julkinen notarius,
kaupunginviskaali ja kruununnimismies saavat
toimittaa haastomiehen tehtäviä. Haastomiehen
antama, yhden todistajan vahvistama kirjallinen
todistus on täysi todiste tiedonannosta (K. A.
7 piitä, syysk. 1901). ks. Haaste. [W.
Blå-field, „Käsikirja kihlakunnanlautamiehille ja
haastomiehille" (2 pain. 1911).] K. H-a.
Haava (lat. vulnus), ulkonaisen väkivallan
aikaansaama elollisten kudosten särkyminen.
Riippuen siitä, minkälainen esine (esim. terävä
veitsi vai pyöreä puu) on haavan aiheuttanut,
on h:n ulkonäkö, sen muoto ja luonne
erilainen; puhutaan leikkuuhaavasta, ruhjehaavasta
j. n. e. Pienet, vain ihon pintakerroksissa olevat
haavat kasvavat jälleen umpeen siten, että
haavan reunat suorastaan liittyvät toisiinsa, jolloin
kudosten yhteenkasvaminen tapahtuu
muutamassa päivässä mitään arpea jättämättä; näin
sanotaan haavan paranevan „per primam
(inten-sionemj". Jos sitävastoin haava 011 suurempi,
syvä ja ammottava, tahi jos sen reunat ovat
ruhjoutuneet tahi jos jokin muu syy (esim.
märkiminen) estää sitä nopeasti kasvamasta umpeen,
vaatii sen paraneminen, että kasvaa uutta
kudosta, arpikudosta, joka vähitellen täyttää
haavan ja lopuksi liittää sen reunat yhteen; näin
haava paranee ,,per secundam (intensionem)",
jolloin aina syntyy jonkinlainen arpi.
Asianhaarain mukaan haavat ovat eri määrässä
vaarallisia; vaarallisimmat ovat pää-, rinta- ja
vatsahaavat sekä yleensä kaikki haavat, jotka,
joko katkaisten suuria verisuonia, aiheuttavat
huomattavampia verenvuotoja, tahi leikkaamalla
poikki tärkeitä hermoja, aiheuttavat
halvaantumisia, tahi tunkien syvemmälle kohtaavat
sisälmyksiä, avaten samalla niitä ruumiin onteloja,
joissa ne sijaitsevat. Varsin vaikeasti
parannettavissa ovat usein myöskin sellaiset haavat, joissa
luut ovat vikaantuneet, niinkuin
ampumahaavo-jen synnyttämässä luunpirstoutumisissa.
Ensimäisenä ehtona haavan tarkoituksenmukaiseen
paranemiseen on puhtaus, s. o. lian, tomun ynnä
niitä seuraavien, märkää synnyttävien
bakteerien poissaolo. Tällainen haavan puhtaanapito
saavutetaan eri tavoin (vrt. Antiseptiikka
ja A s e p t i i k k a). Pienet haavat peitetään
vain jollakin suojelevalla siteellä, suuret
vaativat paljon muitakin toimenpiteitä:
verenvuoto on tyrehdytettävä esim. sitomalla umpeen
katkenneet verisuonet; luun murtumisissa sovi-
tetaan vikaantuneet osat tarkoituksenmukaiseen
tilaan ja asemaan; puhtaat selväreunaiset
haavat ommellaan yhteen. Ruhjehaavat jätetään
ainakin osaksi ammottamaan, niin että
kuoleutuneille osille ynnä tällaisten haavain erittämälle
runsaalle nesteelle tarjoutuu esteetön tilaisuus
valua pois ja imeytyä sidokseen; näin syntyvää
aukeamaa sanotaan haavakanavaksi, jolla
nimityksellä muuten myöskin käsitetään
vereksenkin, puhtaan, mutta syvänpuoleisen (esim.
veitsenhaavan) kulkua ja suuntaa läpi kudosten.
Jos haavaan joutuu märkää synnyttäviä
bakteereja, menee haava märille, mikä, haavan
ollessa suuremman, silloin myöskin aiheuttaa
haavakuumeen (ks. t.) kehittymisen;
haava-kuume voi muuten myöskin syntyä ilman
bakteerien varsinaista myötävaikutusta; jos vain
suuremman haavan erittämä! nesteet estyvät
pääsemästä ruumiista pois, imeytyvät ne osaksi
jälleen ruumiin kudoksiin ja nesteisiin
aikaansaaden siten kuumeen seuraaman sairaudentilan;
tämän välttämiseksi varustetaan suuremmat ja
syvemmät ynnä kaikki puhtaudestaan vähemmän
luotettavat haavat erityisellä reiäkkäällä
kumiletkulla 1. dreenillä (ks. Dreneerata), jota
myöten mätä y. m. pääsee tyhjentymään (vrt.
myös Desinfisioiminen ja Sidos).
Haavan eri muodoista ks. Vulnus. M. O-B.
Haava (oik. II a a v a k i v i). A n n a (s. 1864),
virol. naislyyrikko, synt. lokak. 3 p:nä 1864
(v. 1.) Kodaveren pitäjässä Liivinmaalla. Kävi
koulua Tartossa, jossa myös suoritti
opettajatar-tutkinnon. Oli vuoden ajan diakonissana
Pietarissa; muutti siitä toimesta erottuaan takaisin
kotiseudulleen. Myöhemmin hän on asunut
Tartossa, toimien varsinkin kääntäjänä ja
„Posti-niees" lehden kaunokirjallisena avustajana.
Hänen runollinen tuotantonsa käsittää kolme vihkoa
„Luuletused" (,,Lauluja"), jotka ilmestyivät
1888, 1890 ja 1897, sekä 1906 painetun
kokoelman hänen myöhäisempiä runojaan ,,Lained",
joka sisältää samalla valikoiman hänen parhaita
nuoruudenrunojaan. Paitsi yllämainittuja
runovihkoja hän on 1910 julkaissut ,,Ri.st-laened"
(,,Ristiaallokko") nimisen kokoelman
tunnelmakuvauksia. H:n vaatimaton runoilijamaine
palautuu pääasiallisesti hänen välittömästi ja
vaivattomasti pulpahtaneisiin nuoruuden runoihinsa,
hänen keväästä, kukista ja leppäkertuista
tietävän sydämensä viattomiin lemmenkuiskauksiin,
rakkaudentunnustuksiin ja
rakkaudenpettymyk-sjin, joista muutamat saavat hakea vertojaan
naisellisuudessa. H. ei ole isänmaallisuuden,
toiminnan ja intomielen laulaja niinkuin hänen
vanhempi runosiskonsa, Viron ensimäinen
nais-lyyrikko Koiclula. Hänen 011 joskus myöhemmin
onnistunut unohtaa itsensä ja nuoruutensa vain
leikillisissä idyllisissä kansanelämänkuvauksissa.
Sensijaan ovat hänen
isänmaallis-yhtciskunnalli-sen säveleen tavoittelunsa katsottavat
enimmäkseen epäonnistuneiksi. Sikermän näytteitä n:n
runoudesta on julkaissut Aino Kallas
,,Valvojassa" 1901 sekä Eino Leino
käänuöskokoelmas-saan ,,Maailman kannel". G. S.
Haavabalsami (tinctura benzocs aloëtica),
eräs lääkevalmiste, jota ennen muinoin
käytettiin haavain hoitoon.
Haavakanava ks. Haava.
Haavakuume, kuumeen seuraama taudintila,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
