Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hyeenat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
685
Hyeenat—Hygrometria
686
Täplikäs hyeena.
Hyeenat (Hyeena) ovat Vanhan maailman
petoeläimiä, joiden ruumiinrakenteessa on
kissaeläinten ja
koirien
välisiä ominaisuuksia.
Väliasteena
edellisiin
ovat s
i-v e 11 i k i
s-s a t ( Vi-
verridce),
jälkimäisiin
m a
a-hukka
(Protcles
cristatus).
H:n ruumis
ou yleensä vahvarakenteinen, takajalat
matalammat kuin etujalat, joten niiden asento ja
ruumiin-muoto tulee epämiellyttäväksi, pää on iso ja
leveä, häntä lyhyt ja turkki karkeakarvainen.
Jaloissa on vain neljä varvasta, joissa
sisään-vedettävät, vahvat ja tylsät kynnet. Leuat ovat
vahvat ja hampaat erittäin voimakkaat.
Hampaisto on poikkeava sivettikissain hampaistosta
siinä, että h:lla on ainoastaan yläleuassa
tavallisesti 2, alaleuassa 1 nystermähammas. H. ovat
yöeläimiä, jotka syövät enimmäkseen raatoja.
Aikaisemmin h. ovat olleet levinneinä suureen
osaan Eurooppaakin, nyt niitä tavataan vain
Afrikan ja Aasian lämpimissä- osissa.
Juovikas hyeena (TI. striata) on kellanharmaa,
mustin poikkijuovin. Korvat ovat suuret ja
terävät, harja niskassa karkea. Se asustaa
avoimilla mailla Pohjois-Saharasta Bengaalin-lahteen,
pohjoisessa Kaukasukseen asti. Puumiin pituus
100-110 cm, häntä 45 cm. Vieläkin suurempi
on Saharan eteläpuolisissa maissa elävä
täplikäs hyeena (II. crocnta).’ Sillä ei ole
selkä-harjaa, häntä on lyhempi ja lyhytkarvaisempi
kuin edellisellä. Väri on kellanruskea, seassa
tummanruskeita täpliä. Tämä laji on
raatele-vaisempi kuin edellinen, vieden usein kotieläimiä,
jopa lapsiakin saaliikseen. E. TF. S.
Hyëtografia (kreik. hyetos = sade, ja graphein
= kirjoittaa), oppi sateesta.
Hyëtometri (kreik. hyetos = sade, ja metron =
mitta), sateenmittaaja. ks. Sademittari.
Hyfasis ks. 11 y p h a s i s.
Hygieia
gi’eia, myöskin -gie’inj (kreik.),
terveys, olennoituna terveyden jumalatar, [-Askle-pioksen neitseellinen tytär (ks. Asklepios).
Ateenassa H. esiintyy myös Atliena jumalattaren
epiteettinä; Atliena H:lla oli alttari Akropoliissa.
Hygienia (kreik. Eygi’eia oli terveyden
jumalatar), terveysoppi, terveydenhoito, se
liiäketie-teenhaara, joka pyrkii säilyttämään ja
vahvistamaan sekä yksilöitten että myöskin koko kansain
ja yhteiskuntain terveyttä. Siihen sisältyy yhtä
hyvin asiaankuuluvani seikkain tieteellinen
tutkiminen kuin myöskin saavutettujen tulosten ja
jokapäiväisteu kokemusten hyväksikäyttäminen.
H. on siten se lääketieteenhaara, jonka tulee olla
joka ihmiselle jossakin määrin tunnettu, jotta hän
voisi omaa terveyttään vahvistaa ja tarpeettomia
haitallisia vaikutuksia ajoissa välttää.
Asianhaarain mukaan h:ssa erotetaan eri puolia,
joskin johtavat periaatteet niissä aina ovat samat:
yksilökohtainen h., yhteiskunta-, asunto-, tehdas-,
kouluhygienia j. n. e. m. o-b.
Hygrografi (kreik. 7iygros = kosteus, ja
gra-phein = kirjoittaa), itsetoimiva
kosteudenmit-taaja.
Hygrologia (kreik. h ygros = kosteus, ja logos =
oppi), oppi kosteudesta, eritoten ilman
kosteudesta.
Hygrometri (kreik. 7;ygros - kosteus, ja
metron = mitta), meteorologiuen koje, jolla
ilmankosteus (ks. t.) voidaan mitata. Ensimäinen
tieteelliseenkin tarkoitukseen kelpaava, relatiivisen
kosteuden ilmoittava h. on Saussuren
suunnittelema (1783) hiushygrometri. Sen rakenne
perustuu tietoon, että ihmisen hiukset samoin
kuin monet muutkin elolliset aineet imevät
ilmasta itseensä vettä ja sen kautta venyvät.
Kosteuden vähetessä hius jälleen luovuttaa vettä ja
kutistuu. Viime aikoina on Koppen hius-h. ollut
laajalti käytännössä. Tätä samoin kuin n. s.
hygroskooppeja käytetään nykyään
tavallisesti vain ilmaisemaan ilman kosteuden
lisääntymistä tai vähenemistä, mutta ei enää
tieteellistä tarkoitusta varten. Suurempi tarkkuus
kosteuden määräämisessä saavutetaan k o n d e
n-satsioui-hygrometreillä. Niillä
havaitaan, paljonko ilman lämpötilan pitäisi aleta,
jotta siinä oleva vesihöyry riittäisi täyttämään
ilman vesihöyryllä, toisin sanoen, jotta
kastepiste (ks. Kaste) olisi saavutettu. Danieli
suunnitteli (1819) ensimäisen kondensatsioni-h:n.
Viime aikoina Alluard, Nippoldt ja Michel ovat
oleunaisesti parannelleet kondensatsioni-h:iä.
Nykyään enimmän käytännössä oleva h. on A
u-gustin psykrometri, joka hyvin soveltuu
sääntöperäiseen havaintojentekoon. Telineessä
riippuu vierekkäin kaksi tarkkaa lämpömittaria.
Toisen astian (kuulan) ympäri on kääritty ohut
inusliinikerros, joka pysytellään kosteana.
Kostutettu lämpömittari ilmoittaa veden
haihtumisen vuoksi alemman lämpötilan kuin kuiva
lämpömittari. Aleneminen on sitä suurempi kuta
kuivempi ilma on. Lämpömittarien osoituksien
erotuksen avulla saattaa ilman vesihöyrymäärän
laskea, jos lisäksi tunnetaan vesihöyryn
maksimi-paine lämpötilassa, ilmapaineen suuruus ja
eräs konstantti. Vesihöyryn jäntevyys (ja
paljous) saadaan myös n. s. psykrometritauluista
(esim. Jelinek, „Psychrometertafeln", 5:s pain.
1903). Ilman kosteuden laskeminen äsken
mainittujen suureitten avulla edellyttää, että kostean
lämpömittarin astian ohi kulkee alituinen
ilmavirta, joka poistaa muodostuneen vesihöyryn.
Tätä seikkaa silmällä pitäen on As s männin
aspiratsioni-psykrometri rakennettu,
vrt. Ilmatieteelliset kojeet (kuvia).
— Kemiallisella tavalla saattaa suorastaan
määrätä tunnetun ilmatilavuuden sisältämän
vesihöyryn painon. Tutkittava ilmamäärä johdetaan
kosteutta vahvasti itseensä imevän aineen, kuten
kloorikalsiumin tai rikkihapon ohi ja tämän
aineen painolisäys tutkitaan. Keino on hyvin
tarkka, mutta monimutkainen. Mukavampi on
Sondénin keksimä keino tutkia, paljonko
vesihöyryä tarvitaan ilman täyttämiseksi
vesihöyryllä. U. S:n.
Hygrometria (kreik. liygros = kosteus, ja
metron = mitta), oppi ilman kosteuden
määräämisestä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
