Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hydrops ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
683
Hyeen
akoira
684
millä varustettuja onteloeläimiä, joiden suu
johtaa välittömästi ontelovatsaan. Muutamilla
h:eilla 011 kehityksessään kaksi sukupolvea: p
o-lyyppi ja meduusa, jotka ovat keskenään
sukupolvenvuorottelusuhteessa, toisilta puuttuu
jompikumpi polvi, joteuka ne esiintyvät joko
ainoastaan polyyppeina, jotka silloin suvullisesti
tai suvuttomasti syntyvät toisistaan, tai
ainoastaan meduusoina, jotka syntyvät toisistaan
suvullisesti. II:n polyyppi on kiinui-istuva eläin,
jonka rakenteesta lampipolyyppi (Hydra)
tarjoaa luonteenomaisimman esimerkin. Meressä
tavataan kuitenkin hydroidipolyyppeja, jotka
eroavat Ilydrasta. siinä, että ovat suvuttomia ja
että epätäydellisen silmikoimisen kautta
kasvavat pysyviksi kolonioiksi, yhdyskunniksi. Näissä
eläinten vatsaontelot ovat toinen toistensa
yhteydessä putkisysteemin kautta, jota pitkin ravinto
pääsee tasan jakaantumaan koko yhdyskuntaan.
Pehmeää eläinryhmää suojaa kiinteäksi putkeksi
kovettuva ektodermin erittämä peridermi,
mikä eräillä h:eilla laajenee laajasuiseksi kelloksi
(hydrotheca), johon polyyppi vaaran tullessa
saattaa vetäytyä. Sukupuolielinten asemesta
syntyy polvyppiyhdyskunnasta silmikkona
erityinen sukupuolieläin, meduusa. Tämä on
vapaasti liikkuva, yksineuvoinen,
kellonmuotoi-nen; sen ruumis on suurimmaksi osaksi vetistä
hyytelöä ja sen laidassa on lonkeroita, joiden
pohjaluku on 4 t. 8. Laidasta riippuu meduusan
karakteristisin elin, purjepalle,
craspe-d o n 1. v e 1 u m, jonka avulla eläin uiskentelee.
Tämä onpurjepalteinen 1.
kraspedoot-tinen meduusa, erotukseksi liuskameduusain
(Scliypliomedusce) (ks. t.)
purjepalteetto-masta 1. akraspedoottisesta
meduusasta. Kellon sisäpuolella riippuu keskellä vatsa,
jonka alapäässä on suuaukko; sen yläpäästä
lähtevät sädeputket laitaan asti, jossa ne
yhdistää renkaanmuotoinen reunusputki.
Sukupuolielimet syntyvät vatsaa tahi sädeputkia
päällystävässä ektodermissä. Lonkeroitten
pituuttais-lihakset. ja rengaslihakset kellon sisäpuolella ja
purjepalteessa saavat aikaan eläimen liikkeet.
Purjepalle kääntyy kellon suuhun päin, ja kun
tämä samalla puristaa sisässään olevan veden
ulos, ui meduusa eteenpäin tykkivin liikkein.
Keskushermosto on kahtena yhdensuuntaisena
renkaana reunusputken kohdalla. Toinen näistä
on yhteydessä aistimien, punaisten
pigmentti-pilkkujen, yksinkertaisten silmien sekä
kuulo-rakkojen, statocystien kanssa. Lonkeroissa on
tuntoripsiä. Meduusan munasta kehittyy
ripsi-toukka, joka kiinnityttyään saa suuaukon ja
lonkeroita ja silmikoimalla muodostaa
polyyppi-yhdyskunnan, suvuttoman polven. Meduusaa
voidaan pitää vain korkeammin kehittyneenä,
uivaan elämäntapaan mukautuneena polyyppina.
Sukupolvenvuorottelu voi muuttua
polymorfismiksi, kun meduusa jää eläinyhdyskuntaan
kiinni. Jos otamme huomioon yksinomaan
po-lyyppimuodot, jakaantuvat h. seuraaviin
ryhmiin: 1) Hydraariot ovat joko suvullisesti
tahi suvuttomasti lisääntyviä polyyppeja, eivät
muodosta yhdyskuntaa. 2) Tubulaariot ovat
yhdyskunnittain eläviä, pcridermillä
varustettuja polyyppeja; hydrotheca puuttuu. 3)
Carn-panulaariot muodostavat
polyvppiyhdys-kuntia, niillä on peridermi ja hydrotheka. 4)
Ilydrocorallit: peridermi vahvasti
kalkkiutunut, muistuttaen koralliruukoa, meduusat
surkastuneet, lyhytikäiset. — Ottamalla
meduusa-lnuodot rvhmitysperustaksi erotetaan niinikään
neljä ryhmää, joista 1) Anthomeduu soilla
ja 2) Leptomeduusoilla kehityksessään
on edelläkäyvä polyyppipolvi (edellisillä t u b u-
1 a a r i o, jälkimäisillä campanulaario).
Edellisillä ovat sukurauhaset vatsan seinissä ja
silmäpilkut purjepalteessa, jälkimäisillä
suku-rauhaset sädepulkien ulkopinnalla ja
purjepalteessa on kuulorakkoja. 3)
Trachymeduu-soilla on vain meduusamuoto, jonka lonkeroissa
ou kuulorakkoja, sukuelimet sädeputkien
ulkopinnalla, purjepalle on paksu. 4) S i p h o n
o-p h o r i t ovat polymorfisia, vapaasti uivia
autho-meduusa-yhdyskuutia, joiden yksilöt ovat
erilaistuneet eri tehtäviä varten.
Vain harvat h:t ovat suolattoman veden
eläimiä (hydraariot), useimmat ovat merieläimiä.
Polyypit elävät
enimmäkseen rantamilla,
mutta niitä tavataan
syvässäkin vedessä. Meduusat
ovat pelagisia, s. o. ne
ajelehtivat ja
uiskentelevat pintavesissä meren
ulapalla. H:ja on sekä
lämpimissä että kylmissä
merissä. Meidän
sisävesissämme elävät
hydraariot Ilydra viridis ja
Il.grisca, merenrannoilla
murtovedessä tubulaario
Cordylophora lacustris ja
campanulaario
Gonothy-rea Lovéni.
Hydroidipo-lyypit ovat muutaman
mm:n pituisia, vaikkakin
poikkeuksia tavataan aina
2 m:n suuruisiin, esim.
Challenger-retkikunnan löytämä syvänveden
po-lvyppi J lonocaulus imperator.
Polyyppiyhdys-kunnat ovat muutaman cm:n, harvoin 1 m:n
korkuisia. Meduusain suuruus vaihtelee muutamista
mm:eistä muutamiin cmreihin. E. W. S.
Hyeenakoira (Canis [LycaonJ pictus) oli
aika isemmiu Etelä-Afrikassa sangen yleinen. Noin
puoli vuosisataa
sitten se
kuitenkin rupesi
vähenemään ja vetäytyi
Sisä-Afrikkaan,
jossa sitä nyt
tavataan Kordofanin
aroille saakka. Se
on koira, jolla on
hyeenan
ulkomuoto, kaikissa
jaloissa neljä
varvasta. Pituus on
yli 90, korkeus 60
ja häntä 40 cm.
Väri on valkean-, ruskean- ja mustankirjava,
juovikas. Suurissa parvissa, joissa usein on 50-60
eläintä, h. ajaa saalistaan, jona tavallisimmin
ovat antiloopit ja kotieläimet. Sen tekemä
vahinko buurien karjalaumoille on suunnaton.
E. W. S.
Eräs hydrozooi
(Campanu-laria Johnstnni) a ja 6
hydrotheca, d hydrocautas, f
gonoiheca, jossa
blasto-styli ja meduusasilmuja.
g irtaantunut meduusa.
Hyeenakoira.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
