Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jæger ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1253
Jæger
-Jaffa
1254
1873. Vv. 1876-80 hän oli virkamiehenä
länsi-siperialaisen kenraalikuvernöörin hallituksessa,
jolloin tutkimusmatkoillaan laajaperäisesti
tutustui alueen hallinnollisiin ja yhteiskunnallisiin
oloihin. V. 1889 J. matkusti Orkhon-virran
yläjuoksulle, jolloin lopullisesti sai määrätyksi
muinaisen mongoli-valtakunnan pääkaupungin,
Kara-korumin paikan. Pääjulkaisut: „Venäläinen
kyläkunta vankilassa ja karkoitettuna" (1872),
„Siperia siirtomaana" (1882) sekä „Siperian
vierassyntyiset, heidän elintapansa ja nykyinen
tilansa" (1891). J. harrasti lämpimästi
siirtolaiskysymystä, kuin myöskin vankien ja
karkoitet-tujen sekä Siperian alkuasukasten aineellisen ja
henkisen tilan parantamista. Hän rakasti
intohimoisesti synnyinmaatansa Siperiaa, jonka hän
toivoi pääsevän Venäjän suhteen siirtomaan
asemaan. J. oli kaiken hallinnollisen keskittämisen
ankara vastustaja ja laajan paikallisen
itsehallinnon peloton puolustaja. Y. W.
Jæger [jë-]. 1. Henrik Bernhard J.
(1854-95), norjalainen kirjallisuusliistorioitsija.
G. Brandesin vaikutus käy selvästi ilmi hänen
kirjallisista tuotteistansa. Hän on julkaissut
joukon helppotajuisia ja mielenkiintoisia kuvauksia
sekä norjalaisista että ulkomaalaisista
kirjallisista henkilöistä. Hänen teoksensa
„Litteratur-historiske pennetegninger" (1878) ja „Norske
forfattere" (1883) ovat kuitenkin vain
valmistuksia hänen pääteokseensa „Illustreret norsk
litteraturhistorie" (3 nid.), josta alku ilmestyi
1892. J :n kuoltua koulunjohtaja O. Anderssen
saattoi tämän työn päätökseen. J. on erikoisesti
Ibsenin tutkija. Hänen juhlajulkaisunsa
runoilijan 60 syntymäpäiväksi „Henrik Ibsen 1828-88"
(1888) on parhaita Ibseniä koskettelevia teoksia
ja hänen esteettis-kriitillinen tutkielmansa „Ibsen
o g hans værker" (1892) on tavallaan runoilijan
itsensä hyväksymä. Muista J:n teoksista
mainittakoon: „Bergen og bergenserne" (1889),
„Kristiania og kristianienserne" (1890), „Mixed
pickles" (1890), „En gammel kjærlighedshistorie"
(1891). Sitä paitsi hän on sepittänyt runoja ja
julkaissut näytelmät „Et fotografi" (1881), „Lose
fugle" (1882), „Arvegods" (1886). II. 8.
2. Hans Henrik J. (1854-1910), norj.
kirjailija, edellisen serkku, synt. Drammenista.
Oltuaan merimiehenä hän tuli 1875 ylioppilaaksi
ja toimi 1887 pikakirjurina suurkäräjillä.
Hänen ensimäinen teoksensa „Kants fornuftskritik"
(1878) osoittaa filosofisia harrastuksia, mutta
pian hän joutui ajan kirjallisen suunnan
pyörteeseen ja painatti yksityisesti jaettavaksi
näytelmän „Olga" (1883) sekä sen alkunäytelmän
„En intellektuel forforelse" (1884). Romaani
„Fra Christiania-Bohëmen" (1885) otettiin
takavarikkoon rivojen kuvaustensa ja
yhteiskuntaa vastaan tehtyjen hyökkäystensä vuoksi ja
J. tuomittiin 60 päivän vankeuteen. Tämä
toimenpide nostatti myrskyn kirjallisessa ja
akatemiallisessa maailmassa, varsinkin
vastaperustetun „Frisindede studenterforening"in
keskuudessa. Seur. v. J. tuomittiin jälleen suuriin
sakkoihin ja 150 päivän vankeuteen, koska
takavarikkoon otettua kirjaa oli Ruotsissa myöty,
ja päästäkseen rangaistuksesta hän pakeni
Pariisiin. Romaani „Syk kjærlighet" (1894) kiellettiin
myöskin loukkaavien kuvaustensa johdosta. V.
1S98 J. palasi Kristiaaniaan ja toimi v:sta 1908
„Social-Deniokratenin" toimituksessa.
Oleskellessaan vuoroin ulkomailla ja Norjassa J. julkaisi
omalla kustannuksellaan ja kirjakauppojen
ulkopuolella teokset „Bekjendelser" ja „Fængsel og
fortvivlelse" (1903), jotka ovat „Syk
kjærliglie-tin" jatkoa. Samoinkuin edellisetkin sisältävät
ne tunnelmia ja mietteitä sukupuolikysymyksestä.
Lopullisen tilinsä porvarillisen yhteiskunnan
kaussa hän teki teoksessaan „Anarkiets Bibel"
(1907). H. S.
Jaén [hae’n], samannimisen sinkki- ja
lyijy-rikkaan provinssin (13,480 km2, 528,352 as. 1909)
pääkaupunki Espanjassa Guadalquiviriin laskevan
J.-joen varrella; 23,854 as. (1900). Useita vanhoja
muistomerkkejä: romaanilaistyylinen katedraali
(1500-luvulta), maurilainen kastelli, goottilainen
palatsi; sitäpaitsi taulu- ja kuvanveistomuseo. —
J. oli yhteen aikaan kukoistava maurilainen
kauppakaupunki nimellä Jajjan, tuli vähäisen
kuningaskunnan pääkaupungiksi, joka 1246
joutui Kastilian valtaan. (E. E. K.)
Jænisch fjënis], Amalia, ks. Boije 7.
Jaettava ks. Jakolasku.
Jafet, 1 Moos. 5æ mukaan Noan kolmas poika,
josta „jafetilaiset kansat" (ks. t.) polveutuvat.
Nimen merkitys näkyy olleen jo heprealaisille
tuntematon (vrt. 1 Moos. 9^). On arveltu että
J. olisi = Iapetos, Uranoksen ja Gaian poika,
Pro-metheuksen isä. K. T-t.
Jafetilaiset kansat, Raamatun
kansainluet-telon (1 Moos. 10) mukaan Jafetista (ks. t.)
polveutuvien kansojen yhteinen nimitys.
Näitten kansojen kotipaikat olivat etupäässä
Vähässä-Aasiassa sekä Välimeren läntisillä ja pohjoisilla
saarilla ja rannikoilla, joten enimmät
jafetilaiset näkyvät olleen indo eurooppalaisia. K. T-t.
Jaffa (arab. JCtfä < hepr. Jäfö >• kreik.
Joppa), satamakaupunki. Syyriassa, josta käy
85 km pitkä rautatie Jerusalemiin; n. 40,000
Jaffa.
as., muhamettilaisia, kristittyjä ja juutalaisia.
Satama on huono mutta tärkeä
pyhiinvaeltaja-liikkeelle ja kaupalle. Vienti käsittää etupäässä
viljaa, seesamia, appelsiineja, viinejä ja suolaa.
— J. esiintyy kanaanilaisena kaupunkina nimellä
Jepu jo Egyptin 18:nnen ja 19:nnen dynastian
kirjoituksissa, samoin J apu nimisenä elAmarna
kirjeissä ja Sanheribin nuolenpääkirjoituksissa.
Keskiajalla J. oli ristiretkeilijäin tärkein
maalle-nousupaikka. Saladin valloitti sen 1187, Rikhard
Leijonamieli 1191, Melik alAdil 1196, jonka
jälkeen se joutui rappiolle ja vasta 1700 vai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
