Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus / 1255-1256 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jæger ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

1255

Jaffé—Jaguaari

1256

heillä pääsi uudestaan elpymään. V. 1799 Kléber
valloitti J:n ja ampui kuoliaaksi 2,500
turkkilaista. K. T-t.

Jaffé, Philipp (1819-70), saks.
historiantutkija, juutal. sukuperää, Ranken oppilaita;
julkaisi jo nuorena huomiota herättäneet
tutkimukset: „Geschichte des deutschen Reichs unter
Lothar dem Sachsen" (1843) ja „Geschichte des
deutschen Reichs unter Konrad III" (1845) sekä
oivallisen asiakirjaluettelon „Regesta pontificum
romanorum" (1851). Kun hänellä juutalaisena ei
ollut toivoa ylenemisestä yliopisto-uralla, suoritti
hän 1853 lääketieteen tohtorin tutkinnon, mutta
kutsuttiin kohta sen jälkeen ottamaan osaa
„Monumenta Germaniæ" teoksen julkaisemiseen;
erosi tästä toimesta 1863; nimitettiin 1862
ylimääräiseksi professoriksi Berliinin yliopistoon
ja ryhtyi julkaisemaan lähdekokoelmaa
„Bibliotheca rerum germanicarum" (1864-73). Kun
hänellä, vaikka 1868 oli kääntynyt
kristinuskoon, ei näyttänyt olevan mahdollisuutta saada
korkeampaa yliopistovirkaa, surmasi hän
alakuloisuuden painamana itsensä. J. oli erinomaisen
huolellinen ja harvinaisen terävällä kriitillisellä
älyllä varustettu tutkija. J. F.

Jaga-baba ks. Baba.

Jagannath [dza-] (engl. Juggernaut, sanskr.
Jagannätha), intialainen jumaluus ja sen
pyhäkkö Orissassa, etelään Bengaalista. Pyhäkkö,
joka valmistui 1198 j. Kr., on hindulaisten
suosituimpia pyhiinvaelluspaikkoja. Vaunujuhlan
aikana heinäkuussa kuljetetaan jumalan kuvaa
suunnattomissa vaunuissa ympäri kaupunkia
äärettömän saattojoukon seuratessa (saattue
joskus noussut 150,000 henkeen asti). Uskonnollisen
innostuksen vaikutuksesta on näillä retkillä
joskus tapahtunut itsemurhia, kun osanottajat ovat
heittäytyneet vaunujen alle. J:n palvelus on
salapalvelusta, jonka ilmoittaminen on ankarasti
kielletty. E. K-a.

Jagello ks. Jagellot.

Jagellot, puol. hallitsijasuku, joka polveutui
Liettuan suuriruhtinaasta Jagellosta.
Käännyttyään kristinuskoon tämä meni naimisiin
Puolan kuningattaren Ludvik Suuren tyttären kanssa
ja tuli 1386 Puolan kuninkaaksi Vladislav II:n
nimellä. Hänen jälkeisiään oli 6 kuningasta
Puolassa: Vladislav III (1434-44), joka myös
hallitsi Unkarissa, Kasimir IV (1445-92), Juhana
Albert (1492-1501), Aleksanteri (1501-06),
Sigismund I (1507-48) ja Sigismund II August
(1548-72). Viimemaitun kuoltua J:n suku
sammui miehen puolelta, mutta jatkui naisen
puolelta siten, että Sigismund II:n Augustin
sisar Katariina Jagellonica meni naimisiin
Ruotsin kuninkaan Juhana III:n kanssa; tästä
avioliitosta syntyi Sigismund, joka valittiin
Puolan kuninkaaksi 1587; hänen jälkeläisensä
hallitsivat siellä v:een 1668. — Yllämainitun
Kasimir IV:n viides poika Vladislav hallitsi
Böömissä 1471-1516 ja v:sta 1490 myöskin Unkaria.
Hänen poikaansa Ludvik II:een sammui 1526
miehenpuolelta böömiläis-unkarilainen haara J:n
sukua. K. O. L.

V. Jagic.

Jagić [jägits], Vatroslav (s. 1838),
kuuluisa slaavil. filologi, harjoitti opintoja Wienin
yliopistossa, oli lukionopettajana Agramissa, tuli
1871 vertailevan kielitieteen professoriksi
Odessaan ja kutsuttiin 1874 Berliinin yliopistoon
juuri perustetun slaavilaisen filologian
professorinviran ensimäiseksi haltiaksi, mutta siirtyi
1880 samaan toimeen
Pietarin yliopistossa tullen
samalla Venäjän
tiedeakatemian varsinaiseksi
jäseneksi. Vv. 1886-1908 hän
Miklosichin seuraajana oli
slaavilaisen filologian
professorina Wienin
yliopistossa. J:n toiminta
slaavilaisten kansain
kirjallisuuden ja kielen
tutkijana on ollut erittäin
laaja ja monipuolinen.
Varsinkin ovat ne hänen
julkaisunsa, jotka
käsittelevät muinaisslaavilaisella
kirkkokielellä kirjoitettua
kirjallisuutta, perustavaa
laatua. Niistä
mainittakoon: „Quatuor evangeliorum codex glagoliticus Zographensis" (1879),
„Codex Marianus glagoliticus" (1883), „Carminum
christianorum versio palæoslovenica"(1886),
„Psalterium Bononiense" (1907), „Evangelium
Dobromiri" (1898-99), „Zur Entstehungsgeschichte der
kirchenslavischen Sprache" (1900). Vanhaa
kroaattilaista ja serbialaista kirjallisuutta koskettelevat:
„Primjeri starohrvatskoga jezika" (1864-66),
„Zakon Vinodolski" (1880), „Svetostefanski
ckrisovulj" (1890), „Poljički Statut" (1891), „Veteris
Testamenti prophetarum interpretatio
istro-croatica sæc. XVI" (1897), „Historija književnosti
naroda hrvatskoga i srbskoga" (1867) sekä useat
kirjoitukset Wienin ja Agramin tiedeakatemiain
toimituksissa. Hän on niinikään julkaissut
vanhojen kroatsialaisten runoilijain teoksia kokoelmassa
„Stari pisci". Myöskin keskibulgaarialaista
kirjakieltä hän on käsitellyt muutamissa tutkimuksissa,
muinaisvenäläisiä pyhimysten elämäkertoja hän
julkaisi 1886. Sangen tärkeät ovat hänen
tutkimuksensa muinaisslaavilaisten kirjaimistojen
alkuperästä: „Kriitillispaleografisia kirjoituksia"
(ven. 1884), „Glagolitica" (1890). Muita teoksia:
„Codex slovenicus rerum grammaticarum" (1896),
„Beiträge zur slav. Syntax" (1899), „Die
Geheimsprache bei den Slaven" (1895), laaja „Slaavil.
filologian historia" (ven. 1910), V. 1875 J. perusti
aikakauskirjan „Archiv für slavische Philologie",
joka viime aikoihin asti on ollut slaavilaisen
filologian pääelimenä. J. J. M.

Jaguaari.

Jaguaari (Felis onca), „onze" l.
ameriikkalainen tiikeri, suurin amer. kissaeläin. Se on
lähes tiikerin kokoinen, ruumiin pituus häntää

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>