Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jankau ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1285
Jankau—Jannsen
1286
sulttaanien luotettavimmat miehet ja sokeat
välikappaleet muuttuivat vaaraksi ja kiusaksi
herroillensa, oikeaksi maanvaivaksi. Osman II jo
yritti hajoittaa j. mutta sai hengellään maksaa
yrityksensä (1622). Vasta Mahmud II:n
onnistui 1826 saada janitsaari-laitos lakkautetuksi.
Noin 15,000 janitsaaria surmattiin ja 20.000
karkoitettiin. [Essad Efendi, „Précis historique de
la destruction des janissaires" (ransk. käänt.
Gaussin de Perceval, 1833).] K. T-t.
Jankau l. Jankow, kauppala Böömissä, 47
km. koill. Praagista. — J:n taistelussa 6 p.
maalisk. 1645 L. Torstenson voitti 15,000 miehellä
Hatzfeldin johtaman samansuuruisen
itävaltalaisarmeian.
Jankkoaura, työase jankon
kuohkeuttamiseen avonaisesta kyntövaosta käsin; se
kulkee siis aina kääntöauran jälessä. J:n pääosana
on tavalliseen auranojakseen liittyvä
tasasivuinen vannas, joka ei „käännä" maata, vaan
ainoastaan kuohkeuttaa sitä. Työmäärä ja voimatarve
ovat yleensä samat kuin tavallisella
kääntöauralla (ks. t.). I. A. S.
Janko, Janos [jaŋkō jānoš] (1868-1902),
unk. kansa- ja maantieteilijä. Nimitettiin 1892
kansatieteen apuopettajaksi Budapestin
yliopistoon ja 1894 Unkarin kansallismuseon
kansatieteellisen osaston johtajaksi. Unkarin
maantieteellisen seuran monivuotinen sihteeri. Teki
tutkimuksia 1888-89 Egyptissä ja Tunisissa,
1890-91 Ranskan ja Englannin maantieteellisissä
ja etnografisissa laitoksissa, 1907-08 Suomen ja
Venäjän huomattavimmissa museoissa sekä
ostjaakkien keskuudessa. Järjesti kansantieteellisen
osaston Unkarin millenium-näyttelyyn 1896. J.
julkaisi paitsi väitöskirjaansa „Kreivi Móricz
Benyovszky maantieteilijänä" ja pääteostaan
„Unkarilaisen kalastuksen alkuperä" (1900)
tutkimukset Niilin deltasta, Kaukaasian ja Keski-Aasian
kansoista, Kalotaszegin unkarilaisista,
unkarilais-tyypeistä, y. m. Pienempiä kirjoituksia ilmestyi
häneltä aikakauskirjassa „Ethnographia", johon
hän loi erityisen museo-osaston. J. oli alallaan
tavattoman innostunut työmies; uusien
herätteiden antajana hänellä onkin suuri merkitys.
U. T. S.
Janko, Pál [jaŋkō pāl] (s. 1856), unk. pianisti,
keksi 1882 uuden pianoklaviatuurin, johon
kuuluu 6 koskettimistoa pengermäisesti toistensa
yläpuolella. Täten rakennetulla soittimella on monta
teknillistä etua tavallisen rinnalla. V:sta 1886
J. teki konserttimatkoja saattaen keksintönsä
tunnetuksi ja saavuttaen huomattavaa
menestystä; asettui 1892 Konstantinopoliin. I. K.
Jankow ks. J a n k a u.
Jankovits de Mirievo, Fedor Ivanovits
(1741-1814), kansanopetuksen järjestäjä, oli
vanhaa Unkariin siirtynyttä serbialaista sukua.
Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän tuli
Etelä-Unkarin serb. koulujen tarkastajaksi, jossa
toimessa hän järjesti paikkakunnan
kansanopetuksen ja toimitti kouluihin serbialaiset oppikirjat.
Tämän johdosta hän sai aatelisarvon.
Kuullessaan Itävallan äsken toimeenpannusta
kansakoululaitoksesta Katariina II tahtoi Venäjälläkin
panna alulle kansanopetuksen ja kutsui Joosef
II:n suosituksesta J:n järjestämään Venäjän
kansakoululaitosta Itävallan mallin mukaan. V.
1782 asetetun komitean suunnitelma, jonka J. oli
sepittänyt, vahvistettiin vielä samana vuonna.
J. johti myöskin v:een 1785 Pietariin
perustettua pääkansakoulua, jossa valmistettiin
etupäässä opettajia, ja toimitti kouluissa tarvittavat
oppikirjat. Niinikään järjestettiin sota- ja
tyttökoulut J:n ohjauksen alaisina Itävallan mallin
mukaan. Pietarin tiedeakatemian toimesta hän
julkaisi 1791 täydennetyn uuden laitoksen
Pallaksen kokoonpanemasta „Kaikkien kielten
vertailevasta sanakirjasta". V. 1803 hän tuli vasta
perustetun kansanvalistusministeriön yhteydessä
toimivan kouluylihallituksen jäseneksi, mutta
erosi virastansa 1804 kadotettuaan kaiken
vaikutusvaltansa. J. J. M.
Jan Mayen, yksinäinen saari
Pohjois-Jäämeressä Islannista koill.; 413 km3, keskikohta
ainoastaan 3 km leveä. Synnyltään
nuorvulkaaninen. Koillisosan täyttää jäätikköjen peittämä
Beerenberg (2,545 m). Lounaisosa on
ylätasankoa. Vuoden keskilämpö —2,s° C. Kasvi- ja
eläinkunta köyhä, ympäröivä meri sitävastoin
kalarikasta. — J. M. on asumaton, ilman
omistajaa. — Sen löysi 1611 Jan Mayen. E. E. K.
Jannequin [zankä’], Clé m e n t, ransk.
kuoronsäveltäjä 16:nnelta vuosis., Josquin de Près’n
oppilas. Sävelsi messuja, motetteja, 80 psalmia,
Salomonin sananlaskut (ransk. runomittaisina),
sekä useita kuuluisia „ohjelma"-sävellyksiä, kuten
kuvauksen Malegnanon taistelusta, Boulognen
piirityksestä, metsästysretkistä,
mustasukkaisuuden ja panettelun purkauksista, lintujen
laulusta y. m. Useita J:n kuorolauluja on painettu
Expert’in kokoelmaan: Maitres musiciens de la
renaissance française. I. K.
Jannsen, Johann Woldemar (1819-90),
vir. kansankirjailija ja heräävän Viron
monipuolinen toimihenkilö. Oli alussa lukkarina
ja opettajana Liivinmaalla syntymäpitäjässään
Wändrassa, jossa hän sai sekä herätystä että
ohjausta Viron sivistys- ja kirjallisuushistoriassa
tunnetulta kirkkoherra K. Körberiltä.
Huomatuksi J. tuli ensiksikin innokkaasti
harjoittamallaan hartauskirjojen tuotannolla.
Hengellisten ja soitannollisten harrastustensa ohessa
hänen lempiajatuksiaan varhaisesta nuoruudesta
lähtien oli vironkielisen sanomalehden
julkaiseminen. Mutta koska Nikolai I:n hallituksen
aikana sellaista tuumaa pidettiin „ennenaikaisena",
alkoi J. 1848 sanomalehden sijasta julkaista
„Sönumetooja" nimistä kansantajuista kirjasarjaa,
joka sisälsi pääasiallisesti saksasta käännettyjä,
mutta Viron oloihin sovellettuja kertomuksia ja
saavutti sujuvan esitystapansa vuoksi tavattoman
kansansuosion. Muutettuaan Pärnun kaupunkiin
alkeiskoulun opettajaksi hän sai 1856 vihdoin
kauan kaivatun luvan perustaa vironkielisen
sanomalehden. Se alkoi ilmestyä 1857 „Pärno
Postimees" nimisenä viikkolehtenä ja siitä lähtien on
virolainen sanomalehdistö edistynyt
yhtäjaksoisesti ja keskeytymättömästi. V. 1864 J., joka
oli luopunut opettajatoimestaan, ryhtyi
julkaisemaan toimittamaansa sekä myöskin
kustantamaansa lehteä „Eesti Postimees" nimisenä
Tartossa. V. 1865 J. perusti Tarttoon ensimäisen
virolaisen „Wanemuine" nimisen lauluseuran;
otti osaa „Eesti kirjameeste seltsin" ja „Eesti
pöllumeeste seltsin" perustamiseen. J. oli
rauhaa rakastava, mielipiteiltään vanhoillinen, mikä
esiintyi siinäkin, että hän lukijakuntansa tottu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
