Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japani
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
painavat leimansa koko J:n luontoon, eivät
tuliperäiset vuorilajit täytä kuin 30 % maan
kallio-perustasta. J:ssa on vuoria kaikilta geologisilta
ajoilta. J:n saaret merkitsevät Aasian
mantereen entistä rannikkoa. Meret näitten
sisäpuolella ovat vajonnutta mannermaata. J:n
itärannikolla maanpallon pinta kallistuu
jyrkemmin kuin ehkä missään muualla. Saarten huiput
kohoavat yli 2,000 m ja meri niiden
ulkopuolella on jo parin peninkulman päässä 5,000 m
syvä; täällä on mitattu 8,513 m:n syvyys.
Maanpinta on siis ollut kovien jännityksien alaisena,
ja siellä on tapahtunut suuria repeytymisiä,
eritoten kun maankuori täällä on poimettunut.
J:n alkuvuorista muodostuneet harjanteet ja
huiput ovat Kiinan samanlaisten vuorien
jatkona. Välillä oleva maakaistale on
vajonnut mereen. Seto-utši salmineen selkineen on
suuri vajoama-allas. Sen kauniit saaret ovat
horsteja. Paleozooisella ajalla osa Japania oli
merenpinnan alapuolella. Merenpohjan taas kohotessa
sekä epäorgaaniset että elimelliset kerrostumat
nousivat merenpinnan yläpuolelle ja
muodostuivat vuoriksi. Paleozooisen kauden loppupuolella
Hondo katkesi kahtia, siten että syntyi syvä ja
leveä halkeama. Poikki saaren, melkein
keskikohdalta vajosi leveä kaistale meren alle;
samoihin aikoihin vedenpinnan yläpuolella olevia maita
peittivät sittemmin hiiltyneet metsät.
Kivihiilikaivoksia on varsinkin Sahalinin, Kiušiun ja Jesson
saarilla. Mesozooisella ajalla taas toiset osat
saaristoa näyttävät olleen merenpinnan alla. J:ssa
on sekä trias- ja juura- että liitukausien
muodostumia. Mutta mitään suurempaa merkitystä
Japanin geologisessa kehityksessä tällä ajalla ei
ollut. Luultavasti samoihin aikoihin syntyi
äkkinäisen vajoamisen vuoksi Tsugaru-salmi ja
jonkun verran sen jälkeen Japanin-meri vähitellen
tapahtuneen laskeutumisen seurauksena.
Liitukauden loppupuolella J. taas alkoi kohota. Silloin
tapahtuivat ne suurenmoiset maankuoren liikkeet,
jotka synnyttivät J:n saariryhmän korkeimmat
vuorijonot. Ilmasto ei enää ollut niin kuuma kuin
ennen, mutta kuitenkin paljoa lauhkeampi ja
kosteampi kuin nykyään. Suurenmoiset siihen
aikaan tapahtuneet poimettumiset saivat aikaan
repeytymisiä ja vajoamisia sekä myöskin
mahtavia, ajanjakson lopulla täysin kehittyneitä
tulivuoria. Kaikkiaan on saarilla 178 tulivuorta
tai kraateria, joista 62 toimivaa.
Korkeimmat tulivuoret ovat: Alaid, 2,370 m,
samannimisellä saarella Kuriileilla; Nutapkaušipe,
2,208 m, Jessolla; Ivete-san, 2,070 m,
Išokai-san, 2,123 m, Hiutši-dake, 2,382 m, Akanagi-jama,
2,290 m, Nantai-san, 2,483 m, Širane-san, 2,288 m,
Kinunuma-j., 2,143 m, Kesamaru-j., 2,051 m,
Hotaka-san, 2,021 m, Širane-san, 2,286 m, Jake-jama,
2,310 m, Miöko-san, 2,454 m, Amakazari-j., 2,040
m, Takazuma-j., 2,425 m, Naeba-jama, 2,110 m,
Ivasuge-ryhmä, 2,515 m, Azuma-jama, 2,357 m,
Asama-jama, 2,480 m, Tatešina-jama, 2,530 m,
Jatsuga-take, 2,938 m, Fudžinojama l. Fudži-san,
mainioin kaikista, 3,778 m, kaikki
Pohjois-Hondolla; Tate-jama, 2,936 m, Vašiba-take, 2,886 m,
Ioo-ga-take, 2,053 m, Norikura, 3,166 m, Ontake,
3,185 m, Hakusan, 2,680 m, kaikki
Etelä-Hondolla. — Bandai-sania Hondolla pidettiin
sammuneena, kunnes se yhtäkkiä 1888 taas alkoi toimia.
Tällöin tuhoutui 4 suurta kylää ja 461 ihmistä.
Varsinaisessa toiminnassa on Hondolla
ainoastaan Asama-jama (toiset toimivat vain n. s.
solfataareina). Purkautuessaan 1783 se tuhosi 48
kylää, joissa useita tuhansia ihmisiä sai
surman. — Varsinaista jääkautta J:ssa ei ole ollut,
mutta ymmärrettävä on, että kolea ilmasto
vaikutti tämänkin maan kasvullisuuteen ja
eläinkuntaan, vaikkei niin suuressa määrin, että kaikki
elämä olisi kuollut. Päinvastoin on J:ssa säilynyt
aina tertiäärikaudelta saakka muotoja, jotka
muualla ovat sukupuuttoon kuolleet. Nykyisellä
ajalla ei niin suuria muutoksia tapahdu J:ssa
kuin ennen. Paikoitellen huomattava negatiivinen
rannanmuutos sekä ennen kaikkea tavattoman
yleiset maanjäristykset todistavat maan
kuoren kuitenkin vielä olevan liikkeessä. Useimmat
maanjäristykset tapahtuvat Jesson itäniemellä ja
Hondon pohjois- sekä keski-osassa.
Maanjäristyksessä 1855 Tokion seutuvilla luhistui 14,241
taloa ja 104,000 ihmistä sai surmansa. V. 1891
Hagojan ympäristöt kärsivät pahoja vaurioita;
10,000 ihmistä sai surman ja 128,000 taloa
turmeltui. Vv. 1875-1901 tapahtui Tokion seudulla
2,485 maanjäristystä eli siis keskimäärin noin
96 vuodessa. Melkein yhtä suuria vaurioita kuin
maanjäristykset saavat usein aikaan ne
voimakkaat hyökyaallot, joita maanjäristyksen jälkeen
tavallisesti syöksyy rannoille. Esim. se
hyökyaalto, joka 1896 vyöryi yli koko itärannikon
Tsugaru-salmesta Kinkvazaan asti, pyyhkäsi
mennessään useita suuria kyliä ja surmasi noin
27,000 henkeä. Sentähden talot J:ssa
rakennetaan niin kevyiksi ja yksinkertaisiksi kuin
mahdollista. — J. on, kuten edellä olevasta
selviää, vuorinen maa, jossa aniharvoin
näkee tasankoa. Vuorenharjanteet ja laaksot
vaihtelevat säännöllisesti keskenään ja
kulkevat ylipäätään saarien pituussuuntaa tai
aivan päinvastaisessa suunnassa. Kun vuoret
osittain ovat niin vanhoja, ymmärtää helposti, että
geologiset voimat ovat ehtineet suorittaa
tavallista työtänsä pyöristämällä kallioita ja
tasoittamalla rotkoja. Mutta toiset vuoret taas ovat siksi
nuoria, etteivät rapautuminen ja muut voimat
vielä ole niitä suuressa määrässä muovailleet.
Huiput ovat paikoittain ryhmittyneet jonoiksi,
toisinaan taas vuoristoiksi, joiden välissä on syviä
laaksoja. Varsinaista tasankoa on vain 16 % koko
maasta. Tasankoihin kuuluvat m. m.
Kvanto-seutu Tokion-lahdesta pohjoiseen, länsiosa
Formosaa ja Išikari-tasanko Jessolla. Ne ovat yleensä
hyvin viljavia. — Ikuista lunta tosin ei ole J :ssa,
mutta korkeimmat huiput ovat, ainakin
pohjoisosissa, suurimman osan vuotta lumen peitossa.
Japanilaisille maisemille on ominaista
viehättävä ja tuore pirteys. Lukuisat joet ovat
ylimalkaan lyhyitä mutta vesirikkaita. Keväisin, lumen
sulamisaikoina, joet käyvät hyvin vuolaiksi ja
ne pysyvät tulvaisina syystalveen saakka.
Rankkasade voi aiheuttaa niin kovia tulvia, että
alavammat maat joutuvat kokonaan veden alle.
Niin nousi tulva 1910 yli koko Tokion laakson ja
tunkeutui itse kaupunkiin, niin että kaduilla
soudettiin veneissä. Lukuisten koskiensa vuoksi
useimmat joet ovat liikenteelle sopimattomia,
mutta kalarikkautensa tähden ne sensijaan ovat
asukkaille tärkeänä tulolähteenä. Kalastajat
käyttävät noin 13 m:n pituisia ja ⅓ m leveitä
veneitä, ja ovat sangen taitavia ja urhoollisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
