Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jotuni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1445
Jotuni—Jouhikantele
1446
Jotuni, Maria (s. 1880), suom. kirjailijatar,
alkuperäiseltä nimeltään H a g g r é n, yliopp.
1900, julkaissut novellikokoelmat „Suhteita"
(1905), „Rakkautta" (1907), kertomuksen
„Arki-elämää"(1909) ja näytelmän „Vanha koti" (1910).
J:n naturalistiset kuvaukset osoittavat erittäin
terävää havaintokykyä. Naimisissa tohtori V.
Tarkiaisen kanssa.
Jotunilaiset muodostumat (nimitys
muinais-skand. jättiläisen nimestä jotun),
proterozooiseen sarjaan kuuluva vuoriperän osasto,
johon kuuluu miltei yksinomaan hiekkakiviä ja
konglomeraatteja sekä diabaaseja ja jonka
pääalueet ovat Taalainmaassa Ruotsissa,
Kokemäenjoen alajuoksun seuduilla Suomessa sekä
Äänis-järven länsipuolella Aunuksessa. Pienempiä
esiintymiä on Isollajoella Etelä-Pohjanmaalla ja
Geflen tienoilla Ruotsissa, ja lisäksi tähän kuuluva
hiekkakivi on erittäin yleistä irtonaisina
lohkareina koko Lounais-Suomessa sekä Laatokan
saarilla ja rannoilla. Valamo ja Mantsin-saari
ovat muodostuneet samanikäisistä diabaaseista,
joita sitäpaitsi on kapeina juonina eri seuduilla
Suomessa ja Ruotsissa. Laajimmilla jotunilaisilla
alueilla tätä vuorilajia on suurina massoina,
kuten Satakunnan oliviinidiabaasia ja Aunuksen
diabaaseja. Nämä ovat kaikki intrusiivisia, kun
taas Ruotsissa tavataan myös jotunilaisia
maanpinnalle purkautuneita emäksisiä vuorilajeja.
Jotunilainen hiekkakivi on noilla eri alueilla hyvin
yhdenlaista, enimmäkseen punaisen väristä ja
usein maasälvänpitoista (arkoosia). Kaikesta
päättäen ovat nämä muodostumat muinoin olleet
levinneinä suurimpaan osaan Fennoskandiaa,
vaikka niistä nykyaikaan saakka on säilynyt vain
hajanaisia jäännöksiä. Niiden kerrokset ovat
kaikkialla miltei alkuperäisessä vaakasuorassa
asennossaan, vrt. Fennoskandia. P. E.
Jotuninen ks. Jotunilaiset
muodostumat.
Jotunit (mskand. jotun = jättiläinen),
Peräpohjassa harvinainen nimitys taruperäiselle
jättiläis-kansalle eli jatuleille (ks. t.).
Skandinaaviassa jotun esiintyy myös paikannimissä, esim.
Jotunfjeldene, Jotunheimen. A. Es.
Joubert [zubä’r], Barthélemy
Catherine (1769-99), ransk. kenraali, meni
sotapalvelukseen 1791 ja yleni nopeasti; kunnostautui
Italian sotaretkellä 1796-97, varsinkin Mondovi’n,
Lodi’n ja Rivoli’n tappeluissa, saavuttaen
Bonaparten luottamuksen; divisioonakenraaliksi
ylennettynä teki Bonaparten tunkeutuessa Itävaltaan
(1797) onnistuneen sivukyökkäyksen Tiroliin;
sai 1798 päällikkyyden Italiassa, pakotti
Sardinian rauhaan ja sen kuninkaan luopumaan
kruunustaan; kaatui elok. 1799 Novi’n tappelussa.
[Chevrier, „Le général J."]
Joubert [zubä’r], Pieter Jacobus
(1831-1900), buurikenraali, muutti nuorena Kap-maasta
Transvaaliin, jossa 1860 valittiin
kansanneuvostoon ja 1870 nimitettiin yliprokuraattoriksi;
saavutti mainetta sodassa Englantia vastaan 1880-81;
voitti englantilaiset m. m. Majuba Hillin luona
27 p. helmik. 1881; valittiin 1893 Transvaalin
tasavallan varapresidentiksi, voitti Jamesonin
retkikunnan Krügersdorpin luona 1896. Kun sen
jälkeen peljättiin Englannin alkavan sodan, johti
hän varustuksia sen varalle, ja kun sota alkoi
1899, sai J. Transvaalin ja Oranjen tasavallan
joukkojen ylipäällikkyyden, mutta ei osannut
käyttää hyväkseen buurien alussa saavuttamia
voittoja; kuoli sodan kestäessä, ks. Buurisota.
K. O. L.
Jouffroy [zufrua’], Théodore Simon
(1796-1842), ransk. filosofinen kirjailija, opetti
filosofiaa École normalessa ja Collège de
Francessa. Oli Cousin’in oppilas ja yhtyi pääasiassa
hänen aatteihinsa, kuitenkin noudattaen omaa
suuntaa siinä kohden, että aina tahtoi perustaa
filosofisen maailmankatsantonsa ensi sijassa
sielutieteeseen eli itsetajunnan tosiasiain tutkimiseen.
Kirjoitti „Mélanges philosophiques" (1833) ja
„Nouveaux mél. philos." (1842), „Cours de droit
naturel" (3 os., 1834-42) y. m. Käänsi ranskaksi
skottilaisten filosofein Th. Reidin ja Dugald
Stewartin teoksia. Kuuluisia ovat Ranskassa eräs
esitys („Nouv. mél. philos." teoksessa), missä J.
kuvailee, miten hänen siihenastisen
dogmaattisesti uskonnollisen maailmankatsomuksensa
onttous hänelle selvisi, sekä hänen julkaisemansa
kirjoitus „Comment les dogmes finissent"
(„Globe"-aikakauskirjassa). A. Gr.
Jouhet, hevosen harjan ja hännän pitkät,
lujat karvat; kauppatavarana etenkin Venäjällä
ja Unkarissa. Niitä käytetään kudoksien ja
viulun kielien valmistukseen, myös pensseleiksi,
käherrettyinä patjojen täytteeksi y. m. Tuonti
Suomeen (1909) 28,986 kg (86,958 mk), vienti 15,129
kg (48,413 mk). K. M. L.
Jouhihäntä ks. Jouhisorsa.
Jouhikangas valmistetaan hevosen harja- tai
häntäkarvoista, jotka ennen kutomista pestään
lämpimällä saippuavedellä, vieläpä usein
värjätäänkin. Sihtikankaat ovat yksinomaan jouhista
valmistetut. Palttinasidoksista jouhikangasta
sanotaan yksinkertaiseksi ja toimikassidoksista
kaksinkertaiseksi sihdiksi. Kutomakoneilla
valmistettaviin jouhikankaisiin tarvitaan pitkät
loimet ja tällöin käytetään loimeksi puuvilla- tai
pellavalankaa ja kuteiksi jouhia.
Jouhikaugastuoleissa kudotaan tavallisesti kaksi kangasta
rinnakkain, jolloin jouhet vedetään yksittäin
kuteiksi kankaiden keskiväliltä kahden puolen.
Näitä jouhikankaita käytetään pukuneulomoissa
ja satulasepän töissä. E. J. S.
 |
| Jouhikantele. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
