Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kalastus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
49
Kalastus
63
tai korva- 1. rantapadoksi. Lohien ja
siikojen pyyntiä varten rakennetut
sulkulaitok-set jakaantuvat seitsemään lajiin: karsina-,
sarja- (t. lima-), koste-, suoja- ja
kirstupatoihin sekä Otaviin ja
lohi-arkkuihin. Ensinmainitut ovat isoja,
suorakaiteen muotoisia, jokiin lyötäviä aitauksia,
joihin yhden tai kahden portin kautta yksi tai
kaksi vartta johtaa kalat. Eri osilla ovat omat
nimensä: esim. karsinassa (kuva 37) pesä A,
varsi B, nostos o, m aal ai ta g, h,
sau-vasperä f, selkä laita e, niska 6, sarvi
d, sappi c; maalaidan jakaa portti 1. s u
u-reikä ala- ja y 1 ä 1 e u k a a n. Pesistä
nostetaan saalis tavallisesti kahden kiilteen avulla
(kuva 38; ks. A j o v e r kk o): toinen näistä
asetetaan sauvasperään ja toista kuljetetaan
niskalta virran mukana edellistä vastaan; yhteen
saatettuina nostetaan kulteet yhtaikaa ylös,
jolloin kalat seuraavat mukana niiden välissä.
Karsinapadot ovat alkuasteisessa asussaan
suomalaisten kansain keskuudessa ikivanhaa
alkuperää ja ovat meidän maassamme kotiutuneet
isoimmilla Pohjanmaan joilla. — Karsinapadoista
ovat ehkä kehittyneet muutamat niistä merroilla,
rysillä ja potkuilla kalastavista lohi- ja
siika-padoista. joita — aina sen mukaan, onko niiden
seinät tehty nitomalla yhdistetyistä saloista vai
karsimattomista koivuista — sanotaan
sarja-tai 1 i m a p a d o i k s i. Koste- ja
suojapatoja lyödään tyventöjen, s. o. kalojen
lepo-sijain aikaansaamiseksi virtavesiin; edellisistä
pyydetään jcko kulteilla (Oulujoki) tai padoilla
ikuva 40, Kvminjoki), jälkimäisistä (kuva 41)
verkoilla. Useimmat tähän asti puheena olleista
padoista ovat n. s. jalkapatoja (kuva 42),
s. o. sulkulaitteita, jotka lepäävät pohjaan
lyödyillä seipäillä tai paaluilla. Vaaja (c) on
jokainen joko pystysuoraan tai vinosti vastavirtaan,
ny de (d) jokainen vinosti myötävirtaan isketty
jalka: vaaja ja nvde muodostavat jalkaparin.
Jalkojen päihin vaakasuoraan kiinnitetyt orret
ovat s ä y 1 i ä(6); kaikki padon säylät yhdessä ovat
padon selkä. Kaksiselkäi siksi (kuva 43)
sanotaan patoja, joissa on kaksi
yhdensuuntaisesti kulkevaa säylä- ja siis myöskin
jalkasar-jaa. Vaakasuorat salot, joita lasketaan säylien
alapuolelle tueksi seinäaineksille, ovat kaskia.
Niitä puita, jotka kaksiselkäisille padoille (kuva
43) ladotaan kanneksi 1. sillaksi, sanotaan 1
a-v öiksi; laukoiksi (laukka) niitä
aukkoja, jotka jäävät lavojen väliin jalkaparien
kohdalle. Muista pato-osista mainittakoot 1 e i p p o,
keppikiita ja porttikiita. Leippo (kuva
42) pannaan kokoon sarjoista, s. o. ohuista
suorista männynrungoista, jotka koivuvitsoilla
sidotaan kahdesta tai kolmesta eri kohdasta
yhteen. Keppikiidan muodostavat
vaakasuorat 2,i tuuman välimatkoille yhteisiin tai yhteiseen
runkopuuhun kiinnitetyt kepit. Porttikiita
on pieni, pyydysaukon sulkemiseen käytetty
keppikiita. Pyydyksen pielipuuta sanotaan
korvavaajaksi ja sitä varten tehtyä
pato-aitausta porstuaksi. — Kirstupadot
(kuva 44), joitten leimallisin osa on niitten runko
1. kosken pohjaan kivillä upotetut salvokset,
pyytävät lohihäkeillä ja monilla, mihin kalat
useinkin eksytetään eri patoseinämien väliin
laadittujen aitausten kautta. Samoinkuin ruonat ja hä-
kit ovat itse nämä padotkin ruotsalaisten kautta
muutamille Etelä-Suomen joille kotiutuneet. —
Patolaitos, joka jo suomalais ugrilaiseen aikaan
näyttää olleen heimomme omaisuutta, on n. s.
o t a v a. Sitä käytettiin vielä äsken siellä täällä
maamme keskiosissa: viimeksi se oli yli joen
laskettu korkea havasseiuä, mikä veden paineen
muodostamalla puohteellaau vangitsi myötävirtaan
vaeltavat lohet. Aikaisempina aikoina lienee
tämä pyydys ollut puupato, josta laskukalaa
myötävirtaa kuljetetun kulteen eli ajoverkon
avulla pyydettiin. — Loliiarkut (kuva 45) ovat
suomalaisella pohjalla ruotsalainen laina.
Niitten pääosan muodostaa pieni veden läpilaskeva
salvo, johon kala jää kuiville. Lohiarkkuja
asetellaan myllynsulkuihin ynnä koskiin tehtyihin
juotteihin. — Verkkokin on tavallaan pato,
mutta niin pitkälle kehittynyt, että se ilman
erityisiä pyydyksiä itse vangitsee kalan;
tämmöisenä se on kaikkein edistyneimpien kalastinten
joukkoon luettava. Verkot ovat erilaisia aina sen
mukaan, niitä kalaa niillä pyydetään: haili-,
lohi-, k o u t e r e-, kuha-, salakka-,
muikku.’-, lahna-, kampela-, kuore-,
siika-, s ä y n ä s-, harjus-, hauki-,
ahven-, s e i p i-, kouri-, ja s ä r k i v e r k k o j a.
N. s. harvoilla pyydetään isompaa
ruoto-kalaa; tarpoverkoiksi sanotaan niitä,
joita käytetään kalan ajopyyntiin;
riimuvcr-k o s s a on ainakin kaksi havasta: tiheämpi, jonka
kala kiintyessään painaa pussille harvemman
silmään. Tavalliset käsi- 1. sekakalan verkot
lasketaan p u i k k a r i 11 a, s. o. erityiseltä liki l:n
kyynärän pituiselta kepiltä, jolle ne nostaessa
ylimmästä silmärivistään kootaan; merkiksi heitetään
veteen kuvas. Usein lasketaan verkot n. s. j
a-t a a n, s. o. useita verkkoja yhteen sarjaan, joka
kiinnitetään paikoilleen partsoilla 1.
kivipainoilla tai ankkureilla. Painojen ja
kannattimien avulla se saatetaan laskea tarpeen mukaan
eri syvyyksille. Siika- ja liailiverkot usein
pot-ketaan pesille (kierre ja
herttape-sille vrt. kuv. 29. 30). Pohjanlahden
rantamalla ja paikoitellen jo Suomenlahdellakin
pyydetään haileja uittojuonella, s. o.
verkko-jadalla, jota virta, soudettu tai purjehtiva alus
hiljalleen kuljettaa pitkin merta; riippuen siitä,
millä syvyydellä kala on, on uittojuoni joko
pinta- tai u m p i j u o n i. Sisämaan vesillä
tehdään särjen kutupaikoiksi pääasiallisesti
havuista n. s. turoja, joitten ympärille
lasketaan verkkoja 1. n. s. n i k k u r e i t a. —
Verkkoja konserveerataan painamalla;
erittäinkin vanhaan aikaan oli savustaminen
tavallinen.
Maamme rajojen ulkopuolella käytetään
monenlaisia muita pyydyksiä, esim. heitto- (ks. t.)
ja laahausverkkoja. Kalan nousun
helpottamiseksi tehdään kalaportaitapa
kala-rännejä ks. Kalatie.
H a v a s p y y d y s t e n valmistaminen.
Hapaan (ks. t.) kutomiseen käytetään käpyä
1. neulaa, kalvinta (kuva 46), kelaa,
harkkia, koirasimia ja kapuloita.
Kutomista alkaessa tehdään ensin suoli 1.
kak-kinkertainen silmäsarja, tavallisesti pari vertaa
niin pitkä kuin aijottu havas kudotaan pitkä tai
korkea. Suoli useinkin kääritään kelalle tai
harkille (kuvat 47, 48), jossa jälkimäisessä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
