Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansanlaki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
261
Kansanlaki Kansanlaulut
262
laatimansa valmiin lakiehdotuksen. Tällainen
aloiteoikeus on kansalla kaikkialla Sveitsissä
valtiosääntöoikeuteen (perustuslakiin)
nähden (Sveitsin liittovaltiossa vaaditaan, että
50,000 kansalaista on aloitetta kannattamassa),
monessa kanttonissa myöskin tavallisen
lainsäädännön alalla. — Kansanäänestys tapahtuu
vaalien tavoin samaan aikaan valtion eri osissa.
Muutamissa pienimmissä kanttoneissa yhteinen
määräaikoina pidettävä kansankokous
fLands-gemeitide), johon äänivaltaiset kansalaiset
saapuvat, suorastansa päättää uusien lakien
hyväksymisestä y. m. tärkeänpuoleisista asioista;
näissä „välitön kansanvalta" siis on
täydellisimmin toteutettuna. — Melkein kaikissa
Pohjois-Ameriikan Yhdysvaltoihin kuuluvissa
osavaltioissa ovat valtiosäännönmuutokset ehdottomasti
kansan hyväksyttäviksi alistettavat, verrattain
harvoissa valtioissa käytetään kansanäänestystä
yleisen lain alalla. Austraaliassakin
valtiosääntö-kysymykset toisinausa aiheuttavat
kansanäänestyksen. ks. Kansanäänestys. [Curti, ,.Le
referendum" (1905), Signorel, „Étude de
Ifgisla-tion comparée sur le Referendum lögislatif"
(1896); Oberholzer, „The Referendum in America"
(1900); Borgeaud, „Établissement et revision des
constitutions en Amérique et en Europe" (1892);
Arncult, „De la revision des constitutions"
(1S96); Erich. »Valtiosääntöjen säätäminen ja
muuttaminen" (1909).] K. E.
Kansanlaki, kansan oikeustietoisuudesta ja
käytännöstä välittömästi johtuva, alkuperäisesti
kirjoittamaton oikeus. Kansanlaeiksi (saks.
Volksrechte) nimitettiin muinaisgermaanien
vanhimmat lait, n. s. Leges barbarorum, sellaiset kuin
Lex salica, Lex saxoniim y. m. Niissä vallitsi
se periaate, että itsekukin vieraallakin alueella
ollessaan oli kohdeltava ja tuomittava
kotipaikkansa oikeuden eli n. s. personaalistatuuttiensa
mukaan. — Kansanlakeja olivat myöskin
Ruotsin vanhat maakuntalait. R. E.
Kansanlaulut. 1. Kansanlauluilla ja -runoilla
tarkoitetaan sellaisia suusta suuhun kulkevia
runomitallisia tai laulettavia kansan sepitelmiä
—- laulettavien laulujen sanat eivät aina
runomittaa noudata — joiden tekijät eivät ole
tunnettuja eivätkä tiettävästi ole olleet kirjallisesti
sivistyneitä taiderunoilijoita. Kansanlaulujen
valtava enemmistö on kertovaisia ja lyyrillisiä
(tunnelmarunoja), vähemmän on myytillisiä ja
opettavaisia lauluja. Pääasiallisesti kertovaisia
aiheiltaan ovat esim. sankari runot, jumalaistar ulliset,
historialliset, balladit, legendat, romanssit;
lyyrillisiä. tunnelmarunoja: työ-, lemmen-,
tanssija piirileikkilaulut, pilkkarunot, paimen- ja
lastenlaulut, itkuvirret ja osittain häärunot, eri
ryhmän muodostavat uskonnollisiin menoihin
kuuluva runous, rukoukset sekä loitsut ja niinikään
leikin alkajaisluvut, lorut, hokemiset,
arvoituslaulut.
Alkuperäisintä kansanlaulua tavataan
luonnonkansoilla. Villit säestävät tansseja ja hyppyjä
rytmillisellä ulvonnalla, jossa toistuu vain
muutama sana ja jossa poljentoa teroitetaan
kättentaputuksilla. rummutuksella y. m. Hieman
kehittyneempää kantaa edustavat jo esim.
lappalaisten joikaukset (ks. Joiku), joissa on
useampiakin sanoja ja muutamia tahteja käsittävä
sävelmä. On ollut tarpeen vuosituhansien kehitys,
ennenkuin on päästy alkeelliselta asteelta, jolloin
lauluutapaisissa tarvittiin esitysten
tunteenilmaisun lisinä hammasten kiristystä, rummutusta,
hyppyjä j. n. e., niin pitkälle että pelkkä sanojen
sisällys, poljento ja laulun sävel voivat ilmaista
inhimillisen tunteen vivahduksia.
Runomittaisista joko luettavista tai laulettavista runoista
ovat ehkä vanhimpia lorut, lastenluvut ja laulut.
Niissä näet on pääasiana runomitalla ja sanojen
soinnulla leikittely, joka tavallaan todistaa, että
sanarytmi niiden syntymisaikoina on ollut vielä
niin uutta, ettei sisällyksestä ole suuria välitetty.
Niinpä arvellaan anglien ja saksien 5:nnellä
vuo-sis. siirtyessään Englantiin vieneen sinne
mukanaan kotiseutunsa Pohjois-Saksan lastenlauluja,
koska niissä vielä nykyäänkin huomaa
yhtäläisyyksiä, samaten kuin suomalaisissa ja
virolaisissa lastenloruissa. Vasta kun runomitta tai
sävelrytmi alkoivat vakiintua, kehittyi
kansanlaulu yhä uusiin muotoihin.
Kehittyneempiä kansanlauluja tutkittaessa on
huomattava erityisiä laulualueita. Jyrkästi eroo
Bretagnen niemekkeen, Englannin, Skotlannin,
Islannin ja Skandinaavian puhtaasti eepillinen
kansanrunous slaavilaisista eepillis-lyy rillisistä
lauluista idässä. Saksan historiallisista,
lyyrillisistä ja balladeista. Ranskan ja Pohjois-Italian
katsotaan muodostavan oman laulualueensa.
Etelä-Italiassa ei ole laulettu eepillistä runoutta, mutta
Espanjassa sen sijaan kyllä. Liettualaiset ia
lättiläiset muodostavat oman ryhmänsä, heillä on
vain lyyrillisiä lauluja. Erityiseksi alueeksi on
niinikään luettava suomalaiset, Venäjän puoliset
karjalaiset sekä virolaiset, joiden runous on
eepillistä, maagillista ja lyyrillistä ja eroo jo
omintakeisen runomittansakin vuoksi kaikkien
muiden kansojen runoudesta.
Kansanlaulun iästä ja levenemisestä on
huomattava. että ranskalaisilla on ollut tapana
piirileikin säestykseksi laulaa värssyihin jaettuja
kertovaisia lauluja. Vanhemmat espanjalaiset
romanssit eivät sitävastoin olleet värssyihin
jaettuja. Tällaisia piirileikkilauluja sepitettiin
kuuluisista sankareista, kuninkaista ja sotaisista
voitoista. Ensi kerran puhutaan niistä v. 800.
Milloin latinalaiset kansat niitä ovat alkaneet
käyttää, on epätietoista. On arveltu niiden olevan
lainattuja muinaisilta kelttiläisiltä, mutta on
otettava huomioon, että jonkun verran näitä,
muistuttavia lauluja, vaikka tosin ilman
säännöllistä runomittaa, on olemassa Afrikan ja
Ame-riikan luonnonkansoillakin. Germaaneilla taas
oli. paitsi lastenlauluja, yhtäjaksoisia eepillisiä
runoja, jotka eivät olleet värssyihin jaettuja. On
arveltu niitä etupäässä lausutun. Luullaan
tämän runolajin viikinkiajan lopulla levinneen
germaaneilta Ranskaan. Keskiajalla olivat värssyt
ranskalaisissa ,,carole"issa kaksisäkeisiä, sisällys
eepillis-lyyrillinen ja joka värssyn lopulla oli
kerto. 1100-luvulla tanssilauluja tavataan
Englannissa ja Saksassa. Englantilaisissa on kaksi
rnno-riviä, Saksassa on sekä 2 että 4. Ruotsissa
kertoo Olaus Magnus keväisin piirileikeissä
lauletun samantapaisia lauluja. Luultavasti tuo
kaksi-säkeinen laulu opittiin Englannista, nelisäkeinen
taas alisaksalaisilta Hansan kauppiailta n. v :n
1300 tienoilla, jolloin he kaikkialla olivat
Pohjoismaiden kaupunkien porvariston valtavana osana.
Balladeja (vrt. t.) tavataan Islannissa io 1100-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
